Talk To Me• Wdw• Finnish

7. Nashville

Jack

Seison kaupungin syrjäkadulla Zachin kanssa. On hiljaista ja olemme kahdestaan, mutta siltin tunnen jonkun tuijottavan minua. "Zach" aloitan puhumaan. Hän ei vastaa. Seisoo siinä vain tyhjän katseen kanssa. "Mun täytyy kertoo sulle jotain", jatkan. Edelleen hän on poissaoleva. "Mä taidan tykätä susta... enemmän kuin kaverina", päätän asiani nopeasti. Hetken on ihan hiljaista ja voisin kuulla, vaikka toiselle puolelle kaupunkia. Sitten yhtäkkiä nousee kauhea paine, joka tuntuu liiskaavan minut. Zach alkaa huutamaan minulle, mutta en kuule sitä sillä kaikkialta alkaa ryntäämään ihmisiä minua kohti. Käännyn ja alan juoksemaan pois päin kaupungin keskustaan. Korvissani soi epämääräinen painostava melu ja edestäkin päin alkaa tulla vihaisia ihmisiä. Hengitykseni tiheentyy tiheentymistään ja ihmiset vain lähestyvät. Tunnen kutistuvani hiiren kokoon, ja pian ihmiset ovatkin jo ihan lähelläni. Kaikki karjuvat minulle ylhäältä päin piirissä katsoen minua alas. Zachin jalka lähestyy minua, ja sitten se astuu päälleni. Kaikki pimenee ja tulee hiljaista.

Hätkähdän hereille hengästyneenä. Helpotun huomatessani että, olen sängyssäni. En pysty siltin rauhoittumaan. Unen tapahtumat pyörivät selvästi mielessäni. Vaikka tiedän sen olleen vain uni, minua pelottaa ja ahdisttaa siltin.

Pyörin hetken sängyssä, kunnes päätän vain nousta ylös. Ei nukkumisesta tule enää mitään. Onneksi kello on kuitenkin jo vähän yli kuusi, ettei ole yö. Nousen sängystäni hämärälle bussin käytävälle ja puen nopeasti järkevät vaatteet päälleni ja pyöräytän hiukseni uudelle nutturalle. Haen lasin vettä, jonka kanssa menen ulos. Olemme jo Nashvillessä, joten kuskikin on nukkumassa.

Jään bussin ulkopuolelle istumaan maahan. Hörpin vettä lasista ja katselen vaalenevaa taivasta. Aurinko on alkanut nousta ja sydämeni tykyttää edelleen hiukan liian tiuhaan. Ilma on raikas, juuri sellainen hyvä... hengitettävä. Vedän keuhkot täyteen ilmaa ja puhallan ne hitaasti tyhjiksi.

Säikähdän, kun bussin ovi yhtäkkiä aukeaa. Vettä loiskuu hiukan housuilleni, koska olin juuri aikeissa juoda. Ovesta astelee ulos väsyneen näköinen Daniel. Hän tulee viereeni istumaan mehupurkin kanssa. Olemme hetken hiljaisuudessa, kunnes Daniel kertoo: "Heräsin, kun sä huusit." Olinko huutanut unissani? "Näitkö sä pahaa unta?" Hän kysyy. Nyökkään. "Haluutko puhuu?" Mietin hetken vastaustani, kunnes suostun. Ei siitä kai haittaakaan ole. Sitä paitsi luotan Danieliin. Hän kyllä ymmärtää, eikä tuomitse.

"Tää on vähän hankalaa... tai mä toivon, että sä ymmärrät. Mä en yleensä oo tämmönen", aloitan takkuillen. "Ihan rauhassa mä ymmärrän kyllä", Daniel rauhoittaa ja hörppää mehutölkistään. Kerron hänelle unen kaikki vaiheet, mitä siinä tapahtui. Daniel on vain hiljaa ja kuuntelee. Jatkan tarinaa väkisin kyyneleitä pidätellen. Siinä kohtaa, kun Zach litistää minut, en pysty enää pidättämään kyyneleitä. Daniel ottaa minut lohduttavaan halaukseen.

"J-ja Daniel... m-mä oikeesti tyk-tykkään Zachistä, mut se... se ei ikinä tule tuntemaan sa-samoin", lopetan itkuisesti. Daniel tiukentaa otettaan, ja olemme taas vain hiljaa lukuun ottamatta nyyhkytystäni. "Jack, tiedätkö mitä? Siinä ei ole mitään väärää. Se on ihan okei. Ja mä olen aika varma, että Zach ajatteleee samoin", Daniel vakuuttaa. Purskahdan uuteen itkuun.

Samassa olenkin selittänyt kaikki viime viikkoiset tapahtumat, huudot, itkut ja välttelyt Zachiä kohtaan Danielille. Hänen ilmeensä näyttää vähän surulliselta ja pettyneeltä, mutta myös lempeältä ja ymmärtäväiseltä. "Sä teit väärin, mutta mä ymmärrän sen ja hyvä, että korjasitte välinne. Sun pitää vaan kertoa Zachille oikea syy tohon kaikkeen. Sillä on varmaan kanssa tosi vaikeeta. Ja se varmasti tuntee sua kohtaan samallalailla, kun sää sitä. Etkö sä ole huomannut kuinka se katsoo sua. Mä, Corbyn ja Jonah ollaan puhuttu siitä jo monta kertaa, että koska te tunnustatte toisillenne rakastavanne toisianne. Niin kun oikeesti!" Daniel päättään kiivaan puheensa. Olen hieman hämmentynyt. Voiko Zach oikeasti tuntea niin minua kohtaan?

Nyyhkytän lämpöistä Danielia vasten aika kauan. Kun sitten menemme takaisin sisälle, on kulunut jo melkein tunti.Muut ovat jo hereillä, vaikka Zach onkin vielä sängyllään. "Me jo ihmeteltiin, että missä ootte", Jonah sanoo pöydän vierestä. "Onks kaikki hyvin?" Corbyn kysyy huomattuaan minun itkuiset kasvoni. "Joo Jack näki vaan painajaista", Daniel vastaa puolestani. Onneksi hän ei alkanut selittämää  tarkemmin. Niin kuin keroin, Danieliin voi luottaa.

°°°°°°°°

Päivä kuluu ja hoidamme kiertueen asioita. Olemme palanneet bussiin valmistautumaan keikkapaikkaa varten. Yhtäkkiä  Daniel ohjaa minut ulos bussista. Hän katsoo sinisillä silmillään minuun ja kysyy: "Kai sä aijot kertoo Zachille?" Lasken katseeni kengänkärkiini. "En mä oikeen tiiä...", mutisen vastaan. "Jack, sun täytyy. Lähesty sitä ensin varoen ja seuraa sen käyttäytymistä sun seurassa. Sä ymmärrät vielä", Daniel kääntyy ympäri ja nyökkää minulle vielä ovelta astuessaan bussiin. Jään seisomaan yksikseni hetkeksi. Hengitän syvään. Ehkä minun pitäisi vain uskaltaa. Ei se välttämättä olekkaan niin paha.

Bussissa menen tavaroita kasaavan Zachin ohi. Pörrötän hänen hiuksiaan, ja kun hän kääntyy minuun päin huudahtaen, hymyilen tai jopa irvistän hänelle. Zach mutisee jotain ja laittaa hiuksiaan paremmin. Huvitun ja naurahdan hänelle.

Ehkä Daniel puhuu totta, ja kaikki voi vielä järjestyä. Ainakin Daniel, Corbyn ja Jonah hyväksyvät minut, joten miksei muu maailma myös. Minulla on oikeastaan toiveikas olo.

Heii❣ Mä rakastan tota albumia😍. Onko teillä jo lemppari kappaletta siitä?