Talk To Me• Wdw• Finnish

6. Chicago

Zach

Olemme siirtyneet Chicagoon. Lähdimme Minneapolista eilen iltapäivällä. Minulla on paljon rennompi olo nyt, kun Jackin ja minun välimme ovat paremmat.

Silloin illalla ajattelin, että siitä hiljaisuudesta piti tehdä loppu. Olisin varmaan räjähtänyt muuten. Nyt kaikki kuitenkin on melko hyvin. Puhun ja olen Jackin kanssa. Hän on kyllä jotenkin varovainen niin kuin hän pelkäisi jotain. Ehkä itsekkin olen varovainen, mutta pelkään tekeväni jotain uudestaan väärin. Vaikka hän sanoi silloin illalla, että en ole tehnyt mitään väärin, niin en usko siihen täysin. Meinasin kysyä Jackiltä, miksi hän sitten oli vihainen, mutta en vain uskaltanut. Pelkään ihan liikaa tekeväni jotain väärin. Pelkään myös, etten koskaan tai ainakaan tosi pitkään aikaan pysty olemaan Jackin kanssa rennosti. Äh! Pelkään ihan liikaa kaikkea, mutta en voi sille mitään.

Kävelemme kadulla kohti paikkaa, jossa meistä otetaan kuvia johonkin lehteen, ja varmaan on samassa haastattelu. En ole uhrannut paljon ajatuksia kiertueeseen liittyviin asioihin. Sen kyllä huomaa, sillä en tiedä aina, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Juttelemme ja nauramme matkan tyhmille asioille. On kiva nauraa muiden kanssa pitkästä aikaa. Jack hymyilee varovasti minulle, ja vastaan pienellä hymyllä takaisin. Vatsassani muljahtelee. Kuinka joku voi näyttää niin söpöltä?

Vaihdamme vaatteet kuvauksiin hyviksi. Itselläni on sininen paita ja mustat housut. Laitan vielä hiuksiani peilin edessä paremmin. Kun olemme valmiita, menemme kuvaajan käskemäämään paikkaan ja hän alkaa räpsiä kuvia.

Kuvausten jälkeen pidämme pienen tauon. Otan hedelmän pöydällä olevasta korista ja istun alas sohvalle. Jack tulee viereeni ja kietoo toisen kätensä niskani taakse. Hätkähdän elettä. En ole tottunut tähän, koska tätä ei ole tapahtunut lähiaikoina kovin usein. Naamaani kuumottaa, mutta yritän kuoria mandariiniani mahdollisimman normaalisti.

Vilkaisen Jackiä, joka katselee minua hymyillen. "Haluutko sä?" Kysyn viitaten mandariiniin kädessäni. "No miks ei", hän vastaa ottaen yhden palasen.Muuten olemme haatattelua odotellessa ihan hiljaa. Aavistan Jackin tuijottavan minua koko ajan.

Vihdoin olemme kaikki haastattelian kanssa sohvalla. Jackin käsi on edelleen niskani takana. "Tervetuloa! Meillä on teille fanienne laittamia kysymyksiä..." Haastattelia aloittaa. Vastaamme kysymyksiin parhaamme mukaan. Meiltä kysyttiin esimerkiksi, milloin tulee uutta musaa, jotain lapsuudestamme ja muutamia mielipidekysymyksiä. "Seuraavaksi joku kysyy: Miksi Jack ja Zach välttelevät toisiaan? Olitteko te Jack ja Zach?" Naishaastattelia kysyy katsellen minua ja Jackiä.

En ajatellut, että Jackin välttely oli noin näkyvää, että joku kiinnitti siihen huomiota. Mutta mitä tuohon pitäisi vastata? Toivon, että Jackillä on joku hyvä ja järkevä selitys.

"Juu me ollaan. Mulla ja Zachillä oli vähän henkilökohtaista riitaa. Ei se ollut mitään vakavaa, joten älkää huoliko ja kaikki on nyt hyvin", Jack kertoo. Hänen sanansa tekevät pahaa, koska ne olivat niin valhetta. Tiedän kyllä, ettei kannata huolestuttaa kertommalla totuutta, mutta valehtelu ei vain tunnu oikealta. Oikeastaan en itsekkään tiedä syytä ja totuutta, joten kai olen samassa tilanteessa fanien kanssa. Jack on ainut joka tietää koko tottuuden.

Vaikka haastattelu on jo lopuillaan ja meiltä on kysytty useita kysymuyksiä, en saa ajatuksiani irti siitä yhdestä kysymyksestä. Se laski mielialani täysin, ja minulla on taas kauhea halu tietää totuus. Jackin käytökseen on pakko olla jokin isompi syy. Ei hän tekisi sellaista huvikseen, ja tunnen vieläkin tehneeni jotain väärin. Kaikki oli kuitenkin minun syytäni, miksi olen niin huono ystävä.

°°°°°°°°

Minua ahdistaa. Haluan kertoa tunteistani Jackille, mutta samaan ainaan en halua. Pelkään edelleen hänen reaktiotaan. Hän on nykyään niin arvaamaton. Haluan myös kysyä, miksi hän suuttui ja vältteli minua, mutta... en uskalla.

Meillä oli fanien tapaaminen jonkun aikaa sitten. Tällä kertaa Jack tuli viereeni, mutta oli todella varovainen ja hellä. Yleensä kuvaan hän laski kätensä niskani taakse hellästi ja hymyili. Tyydyin siihen. Olihan se parempi kuin viime kerralla.

Keikan alkuun on vain vähän aikaa, ja päätäni särkee kaikki ajattelu ja mietintä. Kävelen ympäri huonetta hermostuneena. "Onko kaikki hyvin Zach?'' Corbyn, joka seuraa kävelyäni kysyy. "Joo, oon vaan vähän hermostunut", vastaan vältelevästi. "Okei. Kerro, jos sulla on jotain huolia, mistä sä haluut puhua", hän lisää vielä. Nyökkään hymyillen nopeasti hänelle.

°°°°°°°°

Keikka meni todella hyvin. Olen yllättynyt, kuinka hauskaa meillä oli. Ahdistuneisuus katosi melkeimpä samantien, kun astuin lavalle.

Nyt olemme juuri lähteneet matkaan Nashvilleä kohti. Syömme kaikki yhdessä pöydän vieressä ja puhumme keikasta ja siitä, kuinka mahtava yleisö oli.

Olen onnellinen, vaikka on paljon selvitettäviä asioita. Ehkä suurinpana niistä on omat tunteeni. Minun on pakko saada puhua niistä jollekkin. Jos pidän niitä vielä kauankin sisälläni, tulen varmaan hulluksi.

Heippa! Tässä ois uutta lukua☺❤.