Saippuata tähtitaivaan alla [YoonSeok/Sope | FIN]

1. "Kaksi ulkopuolista"

Tuli leikki nuotiolla valaisten ja lämmittäen neljää miehen alkua illan hämärän laskeutuessa naurusta täyttyvää metsänosaa. Pojat istuivat makuupussiensa päällä jotka he olivat laittaneet nuotion ympärille. Alkoholi juomia tölkeistä pulloihin lojui siellä sun täällä ja äänekäs porukka ei häpeillyt äänensä voimakkuutta.

Park Jimin, Kim Taehyung ja Jeon Jungkook nauroivat ja räkättivät päissään, kun taas selvinpäin oleva Jung Hoseok yritti yhtyä keskusteluun mutta jäi huomiotta. Vielä aamulla tuntui koko porukan kulkevan Hoseokin harmiksi hänen ympärillään, vaikka nyt hän mielummin tuntisi itsensä huonoksi johtajaksi kuin näkymättömäksi.

Yleensä porukkaa johtava Taehyung oli aamulla jäänyt Hoseokin varjoon joten nyt hän hymysuin nautti muiden huomiosta. Jimin, porukan lapsellisin ja suloisin ei tahallaan ollut ilkeä Hoseokille, mutta oli liian kännissä huomatakseen sitä. Jungkook, nuorin taas seurasi Taehyungia kuin koira omistajaansa.

Olihan vielä Min Yoongi, porukan hiljaisin ja totisin joka nytkin seisoi kymmenen metriä kauempana tupakoimassa. Hoseok oli huomannut katseensa ajautuvan jo aikaisemminkin Yoongiin, mutta nyt kun kukaan ei häntä kuunnellut tuijotti Hoseok puolivahingossa vuoria ihmettelvän miehen sivuprofiilia ja olemusta.

Hiljainen mies vetäisi viimeisen henkäyksen tupakan savua keuhkoihinsa. Hän verrytteli jalkojaan ja vilkaisi naurua täynnä olevaa leiriä ja yllätyksekseen kohtasi Hoseokin yössä tuikkivan silmäparin. Nopeasti hän käänsi katseensa pois ja potki maata katse ruohikossa.

Hoseok huokaisi ja vilkaisi kännistä porukkaa ja mietti miksi häntä oltiin kohdeltu niin. Vaikkei hän tiennyt tiesi Yoongikin että sosiaallinen ja eloisa Hobi oli tykätty jo siitä päivästä kun hän viikko sitten porukkaan tuli. Kaikki olivat kiinnostuneita Hoseokin tarinoista ja jutuista. Kun Hoseok sitten ehdotti retkeilyä metsässä suostuivat kaikki ja jopa Yoongikin joka harvemmin mihinkään osallistui. Yoongikin tiesi että heti kun Hoseok mainitsi ettei hän juonut tai sietänyt selän takana paskaa puhumista oli Taehyung löytänyt syyn sysäistä Hobin näkymättömäksi häpeäpilkuksi.

Ehkä vähän pettyneenä ja epäuskoisena Hobi päätteli saman ja nousten kääntyi ainoaan joka ei Hobin tietääkseen vihannut häntä.

Yoongi oli jo ehtinyt istuutumaan läheisen järven rannalle katselemaan sen peilipintaa joka tuntui avautuvan toiseen maailmaan. Tuuli tuiversi pöllyytti vanhemman hiuksia ja hytisytti kovintakin luista ytimiin.

Hoseok istahti nuoren miehen viereen. Yoongi jännittyneenä vilkaisi Hoseokia kuin hyväksyen hänen olemassa olon kääntäen katseensa nopeasti takaisin veteen. "Hei!" Hoseok huikkasi iloisesti ja Yoongi taas nopeasti vilkaisten vastasi jotain epämääräistä takaisin.

Hiljaisuus laskeutui kun he tuijottelivat taivasta joka heijastui vedestä alkuillan ensimmäisten tähtien ilmestyen pikkuhiljaa hämärälle taivaalle.

Oli mukavaa ja hiljaista. Ehkä vän viileää, mutta metsän hiljaisuus oli parasta maailmassa. Yoongikin alkoi nauttimaan heidän jaetusta hetkestä ja Hoseok oli iloinen ettei mies ollut torjunut häntä pois.

"Must tuntuu et noi vihaa mua", Hoseok naurahti rikkoen hiljaisuuden ja katsahtaen Yoongia joka veti kulauksen kaljatölkistä jonka hän jostain oli vetänyt. "Tiiän..." Yoongi sanoi hiukan haikeasti. "Vihaaks neki sua?" Hoseok kysyi.

Yoongi yllättyneenä ja hämmentyneenä vilkaisi Hoseokia. "Ei..." Yoongi aloitti kuin muodostaakseen pitempääkin lausetta, mutta hänestä tuntui kuin jokin olisi kiinni hänen kurkussaan.

Hoseok katsoi katsetta välttelevä Yoongia ja katui sanojaan eikä ollut varma oliko tämä loukkaantunut. "Anteeks, en mä meinannut et sä et ois kiva, musta ainaki sä oot ihan kiva ja reilu jätkä. Mä vaan ku ne näyttää vihaavan kaikkia ihan turhista syistä", Hoseok pahoittelu sopertaen ja Yoongi oli huvittunut siitä kuinka tosissaan Hoseok hänet otti. Hän ei voinut kuin hymyillä ja pidättää ehkä kännistä kikatustaan kääntäen päänsä Hoseokista.

"Hei", Hoseok sanoi saaden Yoongin katsomaan häntä. "Sä hymyilet! ...eka kerta ku oon nähny sut hymyilemässä", Hoseok virkkoi hymyillen ja nosti maasta puun palan ja taskustaan puukon ja alkaen vuolemaan sitä kaikessa rauhassa.

Hölmistyneenä ja vähän järkyttyneenä Yoongi löysi itsensä katselemassa Hoseokia silmiin.
"Älä huoli, sun hymy on ihana", Hoseok sanoi lempeästi ja hymyillen.

"Vitut on!" Yoongi kivahti antaen raivostuneen katseen Hoseokille ennen kuin hän lähti paikalta.

Hoseok haroi hiuksiaan ja huokaisi että hän oli taas jäänyt yksin. Masentuneena ja pää roikkuen hän jatkoi rauhallista vuolemistaan.

605 sanaa

---

Joten kun katoin Brokeback Mountainin oli mun pakko alkaa kirjottaa jotain iloista ja lämminsydämistä tarinaa keskellä yötä. :D

(mun tietäen tää on kaikkea muuta ku lämminsydäminen ja iloinen)

Ja eikö tän tarinan nimi oo sitten niin mahtava (joo mä oon kauhein nimien keksimisessä).

Shim 🐏