Saippuata tähtitaivaan alla [YoonSeok/Sope | FIN]

10. "Mielen vittumaisia temppuja"

Yoongi oli kahdeksan, vilkas ja puhelias nuori poika jonka mielikuvitus oli vilkas. Hän oli viettämässä iltaa yksin kotonsan. Hänen oli tarkoitus olla yksin vain pari tuntia mutta se venähtikin sitten kahdeksaan tuntiin.

Kaikki oli hyvin aluksi. Hän katsoi televisiota ja hän juoksi ympäriinsä. Mutta sitten Yoongille tuli tylsää. Hän alkoi keksimään mielikuvitusystäviä ja hän alkoi leikkimään että hän oli hänen lempi piirretyssään.

Eihän siinä. Lapset keksivät mielikuvitusystäviä ja leikkivät, mutta Yoongin mieli ei vain leikkinyt. Se alkoi sekoittamaan totuutta ja valetta. Jos Yoongin mieli päätti että painovoimaa ei ole, luuli Yoongi oikeasti että painovoimaa ei ollut ja hän alkoi panikoimaan tästä "uudesta" tunteesta.

Joten kun Yoongin vanhemmat tulivat kotiin ja löysivät he lapsensa kiljumassa ja itkemässä keskellä huonettaan veivät he lapsensa hätäisenä oitis sairaalaan, jossa pojalle todettiin se sama mielenhäiriö joka oli Yoongin isosiskolla. Ja johon pikkutyttö myös kuoli.

Yoongin tapauksessa hän menettää todellisuuden tajun jos hän on yksin tai ilman ihmiskontaktia. Pojalle olisi hyvä puhua eikä häntä saisi jättää tuntia tai paria kauemmaksi yksin.

Kolmen päivän päästä Yoongi oli omassa huoneessaan. Häntä hävetti ja pelotti. Hän oli lukinnut ovensa ja Yoongin äiti yritti suostutella poikaa avaamaan oven.

"Yoongi! Se ei ollu sun syytä. Se oli mun ja sun isäsi. Meidän olis pitänyt käyttää sua lääkärillä aikaisemmin... Hei Yoongi! Mitä sä sanoisit jos me hankittas sulle koira?" hänen äitinsä sanoi ja Yoongi avasi oven ja hyppi iloisena.

"Mä saan koiran!!'' hän huusi ja juoksi olohuoneeseen.

"Ei kyllä helvetissä saa!" Yoongin isä murahti.

"Kulta. Me ei voida maksaa lapsenvahtia hänelle! Ja mitä jos sillee tapahtuu niinku pikku-", ja hänen äitinsä melkein itki.

"Pidä turpas kiinni, sitä nimeä ei tässä huushollissa mainita! Okei! Ostetaan vittu koira! Kohta sä haluat ostaa kartanon", isä huusi ja Yoongi alkoi pelosta itkemään. "Ole hiljaa!" isä silti huusi lapselleen.

Pian Yoongi juoksi autosta sylissään pieni ruskeaturkkinen koiranpentu. "Miksi sä nimeät sen?" hänen äitinsä kysyi.

"Holly! Min Holly!" hän hyppi ja koiranpentu vilisi asunnon lattialla tutkien paikkoja. Kun Holly oli menossa olohuoneeseen Yoongi nopeasti nappasi koiran ja vei sen huoneeseensa.

"Minkä takia me hankittiin sille koira?" Yoongin isä murahti Yoongin äidille.

"Sä et varmaan halua et se saa kohtauksia ja muuttuu... semmoseks. Ei jää vahingossakaan yksin sen kanssa", Yoongin äiti murahti.

369 sanaa

---

Keksin täällä uusia mielisairauksia...

Oon yrittäny julkaista tätä lukua jo kohta 3 tuntia ja en ymmärrä miksei tää toiminu 😿

Shim 🐏