Saippuata tähtitaivaan alla [YoonSeok/Sope | FIN]

6. "Jimin tietää asioita"

Kolme nuorta kävelivät metsässä määränpäänään idässä olevat kauniit vesiputoukset. Jimin ja Jungkook eivät kumpikaan ymmärtäneet Taehyungin yllättävää päähänpistoa. Tälläkin hetkellä hän solvasi Hoseokia ääneen, kuulostaen enemmänkin kateelliselta.

Kumpikin pojista tiesivät että tämä ei ollut Taehyungin normaalia käytöstä. Jungkook joka oli niin läheinen Taehyungin kanssa ei voinut ymmärtää mitään. Häntä jopa pelkäsi Taea. Joten nyt kun Taehyung solvasi Hoseokia niin avoimesti alkoi Jungkookia todellaa ärsyttää hänen tietämättömyytensä ja Taen sopimattomuus. Joka askel hän oli lähempänä raivonpuuskaa kunnes hän oli saanut tarpeekseen.

"Taehyung, ole hiljaa!! Mä oon kyllästynyt tohon! Kaikki on kyllästynyt. Varsinki menemään sun pillin mukana koko ajan ja en ois yllättynyt jos Hoseok pahotti mielensä pahan päiväisesti!" Jungkook raivosi kuin kiehuva pata ja hän turhautuneena heitti reppunsa maahan.

"Jungkook...-", Jimin soperteli hätääntyneenä Jungkookin yllättävästä raivonpuuskasta.

"Älä alota! Sä oot sokea ja kuuro jos et sä nää miten toi käyttäytyy! Ja me ollaan kaikki ihan kamalia kavereita ku ollaan annettu tän jatkua!" Jungkook huusi kädet puuskassa ja vilkuilen syyttävästi Taehyungia ja Jiminiä vuorotellen.

Jimin katsoi maahan ja myöntyi Kookien väitteeseen. Hän oli ollut surkea ystävä.

Kukaan ei sanonut enää mitään ja hetken paikallaan pyörimisen jälkeen he jotenkin pystyttivät sanattomasti leirin. Taehyung alkoi ensimmäisenä juomaan ja pojat seurasivat hänen esimerkkiään. Lopulta tähdet koristivat taivasta ja nuotio lämmitti nousuhumalaisia nuoria. Kukaan ei katsonut toisiinsa tai sanonut sanaakaan, alkoholi vain katosi pulloista ja aika meni maata ihmetellessä.

"Mä oon tosi pahoillani", Taehyung sammalsi. Ehkä väsymyksen, alkoholin tai kummankin sekoituksesta.

"Me kaikki tehtiin yhtä väärin", Jimin sanoi.

"Musta vaa tuntu pahalta. Mä vaa mietin et se oli jotenkin mun syytä. Ja musta sä käyttäydyit ku ihastunut pikkupoika ja mä olin ehkä kateellinen-" Jungkook lörpötti, eikä hän oikein tajunnut mitä hän sanoi ääneen.

"Mitä sä meinaat..." Taehyung kysyi tyrmistyneenä.

"Siis! Mä...", Jungkook sopersi ja pojat katsoivat ensimmäistä kertaa illan aikana toisiinsa.

Jiminillä oli vaikea aika pidätellesä nauraan. Hän tirskaili ja lopulta alkoi nauramaan täysiä ääneen.

"Mikä on noin hauskaa?" Tae kysyi ja hänen totinen sävynsä sai Jiminin kierimään maassa. Kun Jimin rauhoittui oli ilta jo edennyt rutkasti.

"Mä vaa- muistin ku-" Jimin sanoi naurun välistä. "Muistin ku pari kuukautta sitten te kaks olitte ihan järkyttävän kännissä."

Niin. Kaksi kuukautta sitten oli Jimin, Jungkook, Taehyung ja Yoongi viettämässä iltaa Yoongin tyhjässä talossa. Talo oli iso ja poikien koko viikonlopun. Alkoholi oli virrannut ja yö oli edennyt.

Kello oli alkanut olla paljon ja pojat kamalassa humalassa. Ainakin Taehyung ja Jungkook jotka naureskelivat sohvalla.

"Pelataan pullonpyöritystä!" Jungkook huusi kännisenä.

"Miksssss....?" Taehyung vinkui kietoen kätensä pojan ympärille. Roikkuedda Jungkookin kaulassa, veti hän Jungkookin kehoa itseään päin.

Alkoholista sumea Jungkook piti prosessoida kauan mitä Tae kysyi.
"En mä tiiiä... Musta tuntuu et sillä oli jotain tekemistä sun kanssa", Jungkook mietti siristäen silmiään mutta sitten hän pudisti mietteensä ja hymyillen kääntyi Taehyungia päin.

Taehyung oli melkein sammunut Jungkookin syliin kädet vieläkin Kookien kaulan ympärillä. Hänen otsansa nojasi Taen olkapäähän ja hän oli juuri nukahtamassa. Kun Jungkook käänsi päänsä Taea päin hukkuivat hänen kasvonsa hopeapään hiuspehkoon ja Taehyung hätkähti tajuihinsa, nosti hölmistyneenä katseensa Jungkookia päin jolloin pojat katsoivat toisiaan silmiin heidän kasvojensa melkein koskettaen toisiaan. Jungkook ei aluksi ymmärtänyt tilannetta ja vain tuijotti poikaa mitään sanomaton ilme kasvoillaan.

"Mmmh.... Mä haluan suudella sua jostain syystä", Taehyung sammalsi ja mutisi hiljaa, mutta hän ei kuulostanut samalta kuin yleensä huudellessa kännisiä huudahduksiaan.

Jungkook hymyili. Hän ajatteli sen olevan vain Taen normaalia kännipuhetta, vaikka hän kuvitteli sekunnin Taen olevan tosissaan.

Tae ei irrottanut katsettaan Kookien kasvoista ja hymyillen ihmetteli pupupojan kasvonpiirteitä niin läheltä.

"Mitä sä puhut-", Jungkook naurahti, taas hänellä kesti aikaa tajuta mitä Taehyung sanoi. Tae keskeytti pojan ihmettelyt ja antoi suukon Jungkookin huulille-

"TÄMÄ EI TAPAHTUNUT!" Taehyung huusi kännisen nauruisena.

"Joo joo!" Jimin räkätti.

"Miks mä en muista mitää? Jimin sä keksit tän! Kookiekaan ei muista mitää!" Taehyung nauroi ja tönäisi Jiminiä.

"Ei... Mä muistan...", Jungkook, joka ei ollut sanonut mitään Jiminin sepittäessä tarinaansa, sanoi hiljaisena.

"Täh? Ai... jaa.. No... Mut...", Taehyung mutisi lopettaen nauramisensa.

"Se on outoa... Mä luulin eka ku mä heräsin seuraavana aamuna et meillä oli jotain, mut sä käyttäydyit ku sä et muistais mitään", Jungkook sanoi vieläkin vaitonaisena.

"Ou...", Taehyung sanoi, sillä hän muisti heränneensä aamulla Jungkookin kanssa samalta sängyltä ja Jungkook oli kietoutunut Taehyungin ympärille. Kun Tae heräsi oli hän tönäissyt pojan päältään ja juossut huoneesta pois. "Anteeks... Mä-"

"Ja sit sä aloit haukkumaan homoja sen jälkeen. Ilman mitää syytä ja yhtäkkiä vaa. Mä aloin luulla et mä olin vaa kuvitellu kaiken, mut...", Jungkook keskeytti puhuen katkeransuloisella, melkein itkuisella äänellä, hiljentyen lopussa kuin pidättääkseen kyyneleitään.

"Jungkook...", Taehyung mutisi.

670 sanaa

---

Tämmönen spessu luku nyt vaikka mun tervehtymisen kunniaksi!

Shim 🐏