Saippuata tähtitaivaan alla [YoonSeok/Sope | FIN]

2. "Ujo leijona"

Heräsin aamulla makuupussistani johon olin käpertynyt sen jälkeen kun muut paitsi Yoongi olivat sammuneet omiinsa. Park Jimin, porukan toiseksi nuorin oli kohottamassa tulta jonka hän itse varmaan oli sytyttänyt kun kukaan muukaan ei ollut heränneet.

"Huomenta! Tossa on viimeiset pekonit mitä mä paistoin", Jimin sanoi ystävällisesti hymyillen. "Kiitos", kiitin enemmänkin siitä, että Jimin oli ystävällinen minulle.

Vähän ajan päästä Taehyung ja Jungkook heräsivät ja Taehyung alkoi valittamaan että Jimin oli paistanut viimeiset pekonit. Jungkook oli selvästi hermostunut Taehyungin kireydestä, ja säälin Kookieta kun hän alkoi tekemään ruokaa eikä hän selvästi tiennyt mitä teki. Jimin onneksi auttoi häntä. Eilen kun ihmettelin että milloin tekisimme ruokaa, eikä kukaan vastannut siihen kunnolla, Jimin kertoi että he vain odottivat Yoongin tekevän ruokaa ja sitten söivät sitä. Kuulemma Yoongi ei tahtonut olla se kokki vaan kaikki juurikin jakoivat hänen ruokaansa, ettei kellään olisi oikeutta valittaa.

Jimin osottautui todella kivaksi ja hän jutteli minulle, kun kukaan muu ei.

"Anteeks et Taehyung on niin.... Kireä ja sillee. Kyl se rauhottuu jossain vaiheessa. Meän porukka on tuntenut koko elämänsä ku me asutaan samassa naapurustossa, sä oot eka uus tyyppi yläasteen jälkeen. Joten sun pitää oottaa et se tottuu", Jimin sanoi lempeästi ja huokaisin.

Katsoin kun Yoongi vihdoinkin heräsi. Hän näytti siltä ettei ollut nukkunut yhtään ja teki itselleen kahvia.

"Mihin sä oot menossa?" Taehyung kysyi kun Yoongi oli kävelemässä pois leiriltä.

"Kävelylle", hän murahti hidastamatta aamun laiskaa kävelyään. Taehyung huokaisi terävän vihaisena ja oli sanomassa jotain, mutta Jimin ehti aukaisemaan suunsa ensimmäisenä.
"Yoongi, sä saatat eksyä!"
Yoongi vain nosti kätensä kai jonkinlaiseksi vastaukseksi ja häipyi metsän lomaan.

"Senki...", Jimin mutisi. "Yoongi on aina tommonen, se tekee mut hulluks. Niinku mitä jos se vaikka eksyy tai..."
Hymähdin enkä voinut olla hymyilemättä, lopulta aloin nauramaan keskeyttäen Jiminin lörpöttelyn.
"Mikä on nii hauskaa?" hän kysyi ja yritin parhaani mukaan olla nauramasta.

"Sanos, mikä on Yoongissa niin kivaa?" kysyin.

"Täh? En mä koskaa sanonu et se ois kiva!" Jimin kivahti.

"No miks sä sit välität niin paljon?"

"En-" hän aloitti, mutta taisi itsekkin tajuta pienen virheensä. "...En mä tiiä"

"Kuulostaa siltä et sä tykkäät siitä", sanoin miettien oliko sopivaa sanoa sellaista, sillä Jimin näytti erittäin hämmentyneeltä.

"M-mä tykkään kaikista?"

"Tarkotan..." mutisin ja henkäisin syvään, sillä olin hyppäämässä tuntemattomille vesille. "Ooks sä ihastunut siihen?"

Jännitin pojan reaktiota. Tiedän ettei minun pitäisi, mutta tämän pikkukylän tuntien ei sitä koskaan tietäisi.

Jiminin silmät suurenivat, kuin olisin paljastaanut jonkun tärkeän salaisuuden.
"Sun ei pitäs sanoa tommosta!"

"Äh... Mä tiiän... Eihän se mulle kuulu, anteeks et mä utelin jotain semmosta", pahoittelin nopeasti.

"Ei, ei ku... Älä puhuu mitää mitää ihastumisista, tän porukan sisällä, tai siis... Poikien kanssa, tajuuks sä?" hän sopersi ja olin hämmentynyt. Olin sanomassa jotain, mutta Jimin näytti siltä että hän kiertäisi aihetta elämänsä kaupalla joten olin vain hiljaa.

445 sanaa

---

Hei hei!
Oon ollu kipeänä viimeisen viikon ja mun kurkku tekee kuolemaa -_-

Mä oon vaa kirjottanu ja kattonu Sherlockia...

Shim 🐏