Unlikely true |Vkook| fin|

5.

Taehyung pov.

Jungkook päästi minut huoneeseensa sisälle, mitä ihmettelen suuresti.
"Miks sä sinne jäit seisomaan?" poika kysyy ja naurahtaa pienesti virkkeen lopussa.
"Sä sanoit aikasemmin et tänne mulla ei oo asiaa, joten aattelin etten saa sit tulla kans tänne" sanoin ja virnistin näsäviisaasti.
Jungkook kääntyi katsomaan minua, mutta pian käänsi katseensa takaisin laatikkoon mistä on etsimässä minulle laturia.
"Nii.. Anteeks ku olin vähä töykee päivemmällä" poika sanoi herkällä äänellä.
Sydäntäni lämmitti pojan nöyryys ja kohteliaisuus. Jungkook on ilmeisesti ujompaa sorttia ja se tekee hänestä vielä suloisemman jo valmiiksi suloisten kasvojen ja herkän äänen kera.
"Ei se mitää. Sattuuhan näitä" sanoin ja hymyilin pojalle kun tämä katsoi minuun.
Jungkook hymyili takaisin.
Tarkastelin pojan huonetta ja huomasin seinillä muutamia julisteita.
Yhdessä on räppäri ja toisessa laulaja.
Räppäri muistaakseni on nimeltään RM ja oikealta Nimeltään Kim Namjoon.
Laulajaa en tunnista.
"Kuka hää on?" kysyn, ja osoitan julistetta jossa on nais laulaja.
"Kuka, ai tuo. Tiiätkö sellasen artistin ku IU?" Jungkook kysyi ja näytti vähän punastuvan.
"Aa se on se. Kylhä mä IUn tiiän, en vaa tunnistanu sitä tosta" sanon.
Seinällä on muitakin muutama muukin juliste joissa on peleistä hahmoja.
"monennella luokalla sä oot?" kysyn mielenkiinnosta.
Poika ei vastaa heti, koska tämä vaihtaa laatikoa mistä etsii laturia.
"Ysillä"
Poika vastaa.
Hymähdän vastaukseksi.
"vihdoin löyty! . Entäs sä?" Jungkook kysyy ja tulee sängylle laturi kädessä.
"Mä käyn lukion toista"
Sanon haukotellen.
Jungkook hymyilee ja minuakin alkaa hymyillyttää kesken haukotuksen, eikä haukottelusta tule mitään.
Nauramme siinä hetken minun yritykselle haukotella.
"No hei jos oot väsyny ni pitäskö sun mennä nukkumaa? Ku nyt tässä on tää laturiki" Jungkook sanoo.
"Joo voisha sitä. Kiitti, mä palautan tän aamulla"
Nousen sängyltä ja lähden kävelemään kohti ovea. Otan oven kahvasta kiinni ja kuulen kun Jungkook nousee sängyltä myös.
"Oota" poika sanoo.
Käännyn katsomaan mitä tällä on asiana.
"Anteeks vielä" tämä sanoo katse pinttyneenä vinosti lattiaan.
Sydämeni alkaa taas roihuta pojan nöyryydestä.
Hymyilen pojalle ja Aukaisen oven.
"Ei se mitää. Öitä" sanon ja suljen oven.
Hetkeksi jään tuijottamaan ovea jonka olin juuri sulkenut.
Lähden kumminkin pian kävelemään kohti omaa oveani.
Saan laitettua puhelimeni lataukseen ja olen valmis nukkumaan.

Jungkook pov.

Herään aamulla taas ärsyttävään kilinään joka tulee puhelimestani. Unisena yritän etsiä puhelintani, joka on tippunut lattialle. Saan puhelimen vihdoin käteeni ja herätyksen pois.
Jään makaamaan hetkeksi sängylleni, ennen kuin nousen ja alan pukea.

Puen päälleni perus valkoisen t-paidan ja mustat farkut, t-paidan kumminkin sujaitan farkkujen alle siististi.
Kello näyttää vasta viittä vailla kahdeksaa, miten olen nyt jo ylhäällä?
No samapa tuo, ainakin on aikaa syödä ja olla puhelimella ennen kun lähden kouluun.
Pakkaan reppuni valmiiksi, mutta jotakin puuttuu.
Ainiin tosiaan se laturi. En koskaan ota laturia mikä minulla on seinän vieressä, vaan otan aina sen minkä eilen olin lainannut Taehyungille.
"Noh, käyn pyytämäsi sen takasi" sanon itselleni ja lähden huoneesta.
Suljen huoneeni oven ja lähden kävelemään käytävää pitkin kohti vierashuonetta. Seison vierashuoneen oven edessä ja olen jo koputtamassa, mutta pysäytän käteni kun kuulen puhetta huoneesta.
Hetken kuunneltuani tajuan ettei ääni olekaan puhetta, vaan laulua ja hyräilyä.
'vau' ajattelen samalla, kun pidän korvaani lähellä ovea.
Taen ääni on matala, mutta silti niin ihanasti se sointuu korviin ja sitä voisi kuunnella ties kuinka kauan.
Suljen silmäni ja jään kuuntelemaan laulua, saan kumminkin melkein sydänkohtauksen kun kuulen askeleitten tulevan kohti ovea.
Ovi aukeaa ja Tae ei aluksi huomannut minua, vasta sitten kun nosti katseensa puhelimen näytöstä.
Olemme hyvin lähekkäin vanhemman kanssa. Pakitan askeleen sillä tilanne kävi kiusalliseksi.
"Ai huomenta" Tae sanoo punastuen.
"Huomenta" sanon ja hymyilen vanhemmalle, jonka hiukset ovat vielä vähän sotkussa.
"Olin just tulossa palauttaa tätä sun laturia"
Tae sanoo ja näyttää laturia kädessään.
"Okei, mä olin just tulos hakemaan sitä sulta" sanon ja nauran pienesti.
Tae ojentaa laturini minulle ja lähtee alakertaan. Jään seisomaan vierashuoneen ovelle ja katson laturia jonka Tae minulle juuri antoi.
Katson rappusiin, mutta tämä oli jo kerennyt mennä alas.
Katson takaisin laturiin ja huomaan siinä jonkun lapun. Kiitos. Sydäntäni lämmittää, miten kohtelias Tae on.. Vaikka tälle olenkin ärissyt. Katson taas rappusten luo ja pian taas laturiin.
"Kiitos" toistan sanan mikä lapussa lukee.

Kouluun lähtöön on vielä vähän aikaa joten laitan hiuksiani vielä paremmin.
Hiusten laiton jälkeen lähden alas reppuselässä ja takki päällä.
Alhaalla, Tae jo leikkii pikku Jung-Sun kanssa ja Nam-kyu on ilmeisesti jo lähtenyt kouluun.
Kävelen keittiön pöydän luokse, ja otan hedelmä korista omenan.
Laitan omenan pöydälle ja laitan toista kenkää jalkaani.
"Mikäs kiire sulla on?" kysyy matala ääni olohuoneesta.
Käännän päätäni nähdäkseni kysyjän, tiedän kyllä kenelle ääni kuuluu mutta on kohteliasta katsoa toista silmiin kun puhuu.
"Ei minnekkää, vielä"
Vastaan.
"Eiku mietin vaa ku et voi yhtä omenaa syyä rauhassa" Tae sanoi ja käänsi katseensa vauvaa kohti.
"Aartelin syyä sen matkalla" sanon reippaasti kun olen saanut molemmat kengät jalkaan ja korjaan repun asentoa selässäni.
"Okei no heippa sitten" Tae sanoo, vilkuttaa ja hymyilee minulle.
"Moikka" sanon ja otan omenan pöydältä samalla avaten ulko-oven.

-

Matikkaa, miksi pitää olla sellainen aine kun matematiikka? En ymmärrä tästä paljoakaan, mutta yhdeksäs luokka joten pakko yrittää.
"Onko suora laskeva vai nouseva.. Ööhh laskeva?" toistan kysymyksen ja sanon vastauksen ääneen itselleni.
Jimin joka istuu vieressäni, on jo tehnyt muutamat tehtävät kun minä olen vasta ensimmäisessä.
"Joo se on laskeva" Jimin onnittelee.
"Vau.. Ymmärsinki jotai" sanon hissukseen yrittäen keskittyä tehtävään.
Tunti kului hitaasti, mutta siitäkin selvisin. Tunti loppui ja olin ihan valmis lähtemään kotiin, vaikka tämä oli vasta toinen tunti.
Kuljeskelimme jiminin kanssa putkin koulun käytäviä etsien istuma paikkaa, mikä osottautui mahdottomaksi sillä koulussa oli paljon oppilaita, mutta vähän istumapaikkoja. Lopulta löysimme sohvan johon istua.
Kaivan englannin kirjat repustani, ja alan raapustaa tehtäväkirjaan kirjaimia.
"Jungkook.. Miks teet tota?" kysyy Jimin.
"Noku..." Lauseeni keskeyttää pojan ääni.
"Jungkook! Etkö oo tehny läksyjä?"
Kuuluu inhottava ääni hieman kauempaa.
Neljä poikaa tulevat luoksemme ja jäävät seisomaan eteemme.
Katson jokaista, mutta sitten katseeni kiinnittyy kirjaan sylissäni.
"Vastaa!" keskimäinen ärähtää.

Kyseessä ovat siis koulun kiusaaja porukka, johon kuuluu leaderina Min Yoongi, kaiken pahan alku ja loppu.
Jos Yoongia ei olisi, luulisin että kaikilla olisi mukavempi olla koulussa, tai ainakin minulla olisi.
Seuraava on Jung Hoseok joka aikaisemmin hengasi minun ja Jiminin kanssa, eipä näytä enää kiinnostavan.
Kim Seokjin. Paremmin tunnettuna ihan vaan Jin, joka on ryhmän vanhin.
Tämän pitäisi olla jo lukiossa mutta on jäänyt muutaman kerran luokalle. Hänkin aikaisemmin oli kanssani.

"Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?" kuuluu Jinin ääni.
"En.." vastaan ujona.
"Miks?!" Yoongi alkaa hermostua.
"en kerenny" sanon niin hiljaisella äänellä että tuskin Jimin, joka istuu vieressäni edes kuuli.
Tunnen kuinka polttava käsi koskee poskeani ja jättää punaisen jäljen poskelleni.
Yoongi joka sai tarpeeksi, löi minua.
Katseeni on harmaassa lattiassa, jolla makaa myös Yoongin kirja.
Jimin taisi lähteä vessaan turvaan, eiväthän nämä hänelle mitään tee, mikä on toisaalta hyvä asia.
Yksi parhaista ystävistäni kuoli auto onnettomuudessa, toinen parhaista ystävistäni lähti kiusaajien matkaan kohti helvettiä. Kolmas, no myös kiusaajien mukaan.
En kestäisi jos viimeiselle ystävälleni kävisi jotain, joten suojelen Jiminiä kaikelta pahalta.
Aina.

Tämmönen tänää..!
Mitäs ootte ollu mieltä tästä uuesta Unlikely true kirjasta? ❤️

(sanokaa jos on paljon jotai kirjotus virheitä^^.. Tai siis ku omasta mielestä en löydä mut voin olla väärässä)