Unlikely true |Vkook| fin|

12.

Jungkook pov.

Lauantai. Saisi nukkua pitkään mutta en minä vaan, kun Nam-Kyu ryntää huoneeseeni ja kiskoo peiton pois.
Ihana herätys puoli yhdeksältä vaikka olisi saanut nukkua kuinka pitkään.
Tallustan huoneestani pois aamunaama, takkutukkana, mustat colitsihousut ja valkoinen yli iso t-paita päällä

Astelen rappuset alas keittiöön.
Näen ainoastaan pikkusiskoni olohuoneessa katsomatta aamun lastenohjelmia.
"Missä Jung-Su on?" Kysyn sisareltani.
"Se nukkuu vielä" Tämä sanoo keskittyneenä televisiossa pyörivään ohjelmaan.
"Vieläkin?" Kysyin hämilläni.
Tyttö sohvalla hymähti.

Tallustelen jääkaapille etsien sieltä perus leivän teko tarvikkeet. Nyt kun äiti ei ole tekemässä ruokia, joudun tyytymään kaupan valmis ruokiin.
Otan leivän pussista ja alan voidella leipää. Seuraavaksi laitan kinkun, juuston ja kurkut päälle.
Kävelen pöytään istumaan, kun joudun jo heti nousemaan hakemaan vettä.
Otan kaapista lasin ja aukaisen hanan, odotan että hanasta alkaisi tulla kylmää vettä, täytän lasini, käännyn ympäri ja oli lähellä ettei lasi olisi tippunut.

"Huomenta"
Sanoo matalan äänen omistava mustahiuksinen poika edessäni.
"H-huomenta" Sanon takaisin.
"Hyvä et säki oot hereillä. Aateltii et Nam-Kyunin kaa ottaa aamu iha vaa rennosti kattoen vaikka jotai elokuvaa. Voit säki toki liittyy seuraan" Vanhempi sanoo hymyillen boximaista hymyä. En siis todellakaan ollut kuullut tämän tuloa taakseni.

Tuntuu kuin pala olisi taas kurkussa eikä sen takia saa sanottua sanaakaan.
'Ryhdistäydy!' käsken itseäni.
"J-joo.. Ta-tai siis iha miten vaa" yritän saada sanoja suusta ja samalla yrittäen olla katsomatta vanhemman kosteaa, paljasta ylävartaloa.
Kumminkin välillä vilkaisen tuon rintakehää ja vatsaa. Tällä ei ole sixpackiä, muttei se minua haittaa.
On tuon vartalo silti todella kaunis.

Vanhempi kääntyy ja lähtee kävelemään kohti sohvaa.
Tämän kääntyessä, näen tämän leveät hartiat ja selkälihakset.
Millaista olisi koskea noita hartioita, jos vaikka.. Tämä tarvitsisi joskus hartiahierontaa?
'Okei Jungkook HERÄÄ!' Torun jälleen
itseäni.
Ravistelen ajatukset pois päästäni ja istun keittiön pöydän ääreen.
Yritän syödä ja olla katsomatta sohvalle päin. Vaikeaa se toki on mutta pakko yrittää.

"Mitäs sä noi totisena mietit?" Kuuluu matala ääni.
Katson vanhempaa joka jo valmiiksi katsoo minua.
"E-emmä mitää" Sanon.
"Varmasti? Näytät vähä myrtsiltä" Taehyung kysyy huolestuneen kuuloisena.
"Joo siis emmä mitää oikeesti miettiny. Aamu vaa ni vähä unenpöppyrässä vielä" sanon naurahtaen.
Vanhempi tyytyy vastaukseen ja lopettaa kyselyn.

Sain syötyä leivän ja juotua veden. Vein astiat koneeseen ja lähdin kohti yläkertaa.
"Jungkook"
Sanoo Taehyung.
Käännyn rappusissa katsomaan mitä tällä on asiaa.
"Sitä vaa että se Bambam tulee sit jossai vaihee, en tiiä millon mut ilmotan kuha se on tulossa" Tämä sanoo.
Hymähdän ja lähden uudestaan ylös päin.

Kello on kai jotain kaksi, en ole kelloon niinkään keskittynyt vaan tähän piirrokseen edessäni.
Minulle tuli tylsää joten päätin jatkaa piirrosta äidistäni.
Mitä muutakaan sitä olis voinut tehdä?
En välttämättä halunnut jäädä paidattoman Taehyungin kanssa alas katsomaan lastenohjelmia.

Vihdoin sain piirroksen valmiiksi. Signeeraan työn ja suljen vihkon.
Pyörähdän tuolillani huonettani kohti, katselen huonettani ja mietin; 'Onko mun huone vähä lapsellinen?'
Tai siis, täällä on julisteita seinillä ja leluja hyllyllä.
Eiväthän ne siis varsinaisia leluja ole vaan keräily esineitä, mutta ne näyttävät leluilta. Ei kukaan kyllä koskaan ole maininnut, että huoneeni olisi jäänyt vähän lasten tasolle.
Katsahdan kelloon ja huomaan sen olevan jo yksi
"Voishan sitä vaikka pukee päälleen, ku se bambamki on tulossa"
sanon itselleni ja nousen tuolilta samalla sammuttaen pöytä valoni.
Ensin käyn avaamassa pimennysverhon, jonka alta aurunko haluaisi tulla huoneeseeni.
Verho liikkuu ylös ja ikkunasta näkyy kaunis syysmaisema.