Unlikely true |Vkook| fin|

8.

Taehyung pov.

Kävelen rappuset alas, jotta saisin vietyä astiat tiskattavaksi. Lasken astiat altaaseen, toiseen laitan kuumaa vettä ja tiskiainetta. En vielä tiedä kuinka tiskikone toimii joten päätän tiskata.

Vähän aika sitten yritin kysellä herkältä Jungkookilta mitä koulussa tapahtui, mutta vastaukseksi sain vain tarinan futis pelistä. En tiedä uskoakko vaiko eikö. Plärään hetken puhelintani, kunnes tulen aatteisiin että Jungkook ei voi hyvin. Lähden rauhallisesti kävelemään kohti rappusia. Otan rappusten kaiteesta kiinni ja astun ensimmäiselle portaalle. Toinen toisensa jälkeen lähenen yläkertaa ja Jungkookin huoneen ovea.
Aivan oikeassa olin ettei Jungkook voi hyvin, kuulen nimittäin vaimeaa nyyhkimistä. Jään hetkeksi kuuntelemaan loppuisiko nyyhkytys mutta turhaan, nyyhkiminen vain jatkuu.
Avaan raolleen jääneen oven ja näen sydäntä särkevän näyn. Poika on haudannut kasvonsa tyynyyn ja yrittää pidätellä selvästi nyyhkimistä. Poika on kerällä ja siksi näyttää vielä pienemmältä, mitä oikeasti on.
Jungkook paran heikolta kuullostava nyyhkytys vain jatkuu, samalla kun menen istumaan tämän sänkyyn. Voin tuntea syvällä sisimmässäni miltä tästä tuntuu.

"Jungkook?" sanon hellävaraisesti.
Nyyhkiminen loppuu mutta tämä tärisee edelleen.
Poika ottaa tyynyn pois kasvoiltaan ja kauhistuksekseni näen pojan tulipunaiset silmät.
"Ei tainnu olla futis peli?" kysäisen hyvin pienesti hymyillen. Tuskin tuo edes huomasi.
Poika pudistaa päätään ja nousee istumaan viereeni.
Kyyneleet silti vain valuvat tuon silmistä ja tämä yrittää hangata niitä pois.
"A-anna mä" sanon, sillä tuo ei tee hyvää pojan silmille.
Menen sängylle paremmin istumaan risti istuntaan, samoin kuin poika edessäni.
Nostan tämän päätä niin että tämä katsoo suoraan silmiini. Oi että on nätit silmät. Lämpimän tummanruskeat.

Alan paitani hihalla kuivailla kyyneleitä, mutta hetken kuluttua hiha katosi ja alan pyyhkiä sormillani. Ajattelin etten uskalla koskea poikaan sormillani, mutta näytti siltä että tämä rauhoittui siitä.

"Onks sulla kaikki ok?" kysyn ihan varmuuden vuoksi.
Poika nyökkää nyt jo hyvin rauhallisena.
"Sä voit alottaa sit ku oot valmis"
Sanon.
Poika näpertää paitansa helmaa ja katselee ikkunasta ulos, pian katse siirtyy kumminkin paidan helmaan.
"Sitä o jatkunu jo kaua" poika sanoo hiljaa itkusta särkyneellä äänellä.
Poika lopettaa puhumisen ja alan huolestua.
"Mitä on jatkunu jo kauan?" kysyn huolestuneena nuorelta pojalta.
"Se. Min Yoongi kavereinee, mukaan lukien mun entine kaveri Jung Hoseok kiusaa mua ja Jiminiä. Se tyrkkää mulle aina sen läksyt, se aina potkii mua käytävillä, se aina tönäsee mut jonnekki järveen. Mut kuhan se ei vaa satuta Jiminiä. Siinä menis mun viimesetki kipinät elämään.." tämän sanottua, poika hautaa kasvonsa rintaani vasten. Poika tärisee ja nyyhii.

Niin heikko kuin perhonen, niin hauras kuin posliinia, niin pieni kuin pupun poikanen, mutta silti todella pehmeä kuin höyhen on juuri sylissäni.
Hyssyttelen tärisevää poikaa ja silitän tämän selkää ja ruskeita hiuksia. Sanon tälle rauhoittavia asioita, sellaisia mitkä ainakin minut sai pienenä rauhoittumaan kun äiti niitä minulle kertoi.

-Takauma-

Third pov.

7-vuotias Kim Taehyung oli katsomassa lempi ohjelmaansa illalla, kun se taas alkoi.
Isä huutaa.
Miksi isä huutaa?
Miksi äiti pelkää?
Miksi Taehyungin aina pitää mennä omaan huoneeseen ja tukkia korvansa?
Näihin pieni poika haluaisi vastauksia, muttei luultavasti saa vielä pitkään aikaan.
Isä alkaa huutaa ja pieni Taehyung sulkee television nopeasti, nousee lattialta ja juoksee omaan huoneeseensa laittaen oven nätisti kiinni. Kiipeää sängylleen ja tukkii korvansa, aivan kuin äiti on aina aikaisemmin pyytänyt.
Aika kuluu, pieni Tae kuulee joitain sanoja muttei ymmärrä niiden merkitystä.
Jotain meni rikki, kun mies heitti vaimoa päin tälle todella tärkeillä vesiväreillä.
Hetket kuluvat ja Tae jo melkein nukkuu, kunnes tämän äiti saapuu huoneeseen hissukseen.
"Taehyung"
Sanoo hyvin lempeä ja kaunis ääni.
"Niin äiti?"
sanoo pieni lapsi ääni.
"Tiedäthän, että aina tuo maalaus sinun seinällä suojelee sinua kaikelta pahalta.
Ja että vaikka hiuksesi ovat sotkussa, se ei ole merkki siitä että asuisit köyhässä perheessä. Ja että äiti rakastaa sinua aina"
Nainen sanoo pienelle lapselleen sylissään.
"Tiedän äiti tiedän.. Mutta miksi isä huutaa aina?"
Kysyy poika tämän saman kysymyksen minkä aina.
"Isä huutaa kun on vihainen.. Ja isä on vihainen, koska sinua ei ole suojeltu tarpeeksi hyvin"
Sanoo nainen pehmeästi.
"sinä olet vapaa, tekemään mitä juuri nyt haluat"
"itke vaan"
"kuvittele että olisit pilven päällä, lennät"
"rakastan sinua"
***

-Takauma päättyy-

Voi niitä hyviä aikoja, tai no, olivatko ne niin hyviä. Enhän minä pienenä mitään tajunnut.
Mutta tuollaisia asioita äiti minulle tuppasi kertoa.
Sanoin Jungkookille sylissäni vähän sama tapaisia asioita, mutta muutin niitä hieman tähän hetkeen sopivammiksi.

Vihdoin poika rauhoittui ja erkaantuu rinnastani.
Katsomme toisiamme hetken sanomatta mitään.
"A-anteeks..." Jungkook sanoo ääni väristen.
"Ei se mitää, haluutko jatkaa?" kysyn.
Poika nyökkää.
"Tosiaan Min Yoongilla on tapana kiusata kaikkia, paitsi tyttöjä"
Sisälleni vapautii pieni helpotuksen tunne, kun näen Jungkookin jopa hymyilevän huvittuneena tässä kohtaa.
" Nii mut se on joteki ottanu erikoisemmin kohteeks ja se sit mätkii mua jos en tee niiku se sanoo, esimerkkinä nyt tää silmä. Sit on mulla kai vielä mustelma viimeviikolta kylessä" *nostaa paitaa*
Katson mustelmaa lähemmin ja yritän koskea siihen, mutta se näyttää olevan vieläkin vähän arka.

"En mä koe et oon koulukiusattu.. Tai siis en mä koe et Yoongi kiusaa mua. Se vaa ei tykkää musta. Mut niiku sanoin, jos se tekee Jiminille jotaki nii se saa kuulla kunniansa"
Poika katsoo viha silmissä lattiaan.

Katson nuorenpaa poikaa vierelläni, suloinen kuin mikä. Silmät ovat kauniin pyöreät ja kasvot kovin maskuliiniset. Ruskeat hyvin laitetut hiukset.. Ah voin jo haistaa lakan tämän hiuksista, jotka nyt tosin ovat vähän sekaisin. Kauniin värinen iho ja kauniit kädet. Mitä tästä nyt pitäisi miettiä?
Olen tätä vain kaksi vuotta vanhempi, joten kai minä voin ajatella tästä mitä haluan.
Tosin, en koskaan tule saamaan häntä joten ajattelu on turhaa.

"Sulla ja Jiminillä taitaa olla aika hyvä ystävyys-suhe, vai?"
Kysyn hiljaisuuden juuri laskettua.
"Joo, me ollaan tunnettu jotai 11 vuotta. Jimin on mun ainoo hyvä ystävä tällä hetkellä joten emmä haluu et sille käy mitää. Varsikaa mitää mitä Yoongi vois tehä"
Näen taas kuinka kyynel puskee pojan silmäkulmasta.
Nojaudun vähän lähemmäs ja pyyhkäisen sen hellästi sormellani pois.
Samalla kun pyyhkäisen kyyneleen pois, Jungkook kääntää katseensa minuun.
Sydämeni ehkä pysähtyi, kun katsoin tuon kauniita silmiä.
Katsekontaktimme kesti kauan, tai siltä se ainakin tuntui. Pian kumminkin nuorempi kääntää kasvonsa nopeasti pois minusta ja jään tuijottamaan tuon sivuprofiilia, joka myös on ihana näky. Myös itsekkin käännän katseeni omiin jalkoihini ja otan käteni pois tuon poskelta.
Hiljaisuus, vain kellon tikitys jota me molemmat kuuntelemme.

"Muaki kiusattiin"
Sanon jo epämukavalta tuntuvan hiljaisuuden rikkomiseksi.
Jungkook kääntää kysyvän katseen minuun.
Katson tätä huvittuneena.
"Mun isän takia.. Mun isä on tai oli en oikee enää tiiä, mut se ainaki oli alkoholisti, toivottavasti ois muuttanu elämän tapojaan" sanon syvään henkäisten.
"Mua tosiaa alettiin kiusaamaan jo ekalla luokalla. Eka se oli vaa porukasta ulos jättämistä ja nimittelyy.
Mun isä on aika tunnettu Daegussa.. Tai siis tunnettu alkoholisti Daegussa.
Varsinki siellä, missä me asuttiin. Joten kaikki ties et oon sen poika. Sillo ykkösellä ne kai mietti et oisin samalaine hullu ku se.
Eihä siitä tullu mitää ku olin kaikki päivät yksin ja itkin aina kotiin tullessa, mun piti vaihtaa kouluu. Kerkesin olla ekan luokan siinä ekassa koulussa, mut sit kakkoselle mennessä mut laitettii toiseen kouluun Daegussa.
Mä nii toivoin ettei siel kävis samal taval ku ekas koulus, mut turha toivo. Mä jäin edellee yksin, mut mua ei haukuttu jote se hyvä. Kakkos kolmos ja nelos luokat meni sillee vähä sumussa, en muista paljoo mitää. Sain mä jopa yhes vaihees kaverin. Kunpimook Bhuwakul. Seki oli vähä erilaine, koska se oli muuttanu Thaimaasta koreaan. Sitä yleesä kututtii bambamiks.. Tai ainaki mä kutuin.. "

Ja ettei tästä luvusta tulis liian pitkä, aattelinnet jättäsin taen tarinan tähän ^^
Jatkuu sit seuraavas luvus!
KIITOS LUKIJOILLE❤️

Hyvää Jouluu kaikille!!