Unlikely true |Vkook| fin|

14.

Jungkook pov.

Heräsin painajaiseen. Unessa kaikki olivat hävinneet. Kaikki läheiset, ystävät, tutut. Jäljellä olin vain minä ja Jimin.
Yks kaks huomaan käveleväni yksin ja kuulen tutun naurun.
Min Yoongi. Tämä riivattu poika vei minulta kaiken.

Vaikka näinkin painajaista heräsin ihan normaalisti. Nousin istumaan ja huomasin pöydällä vesilasin ja kaksi kinkku juusto leipää joita koristivat kurkun viipaleet ja toista paprikan palat.
Onko Taehyung tuonut minulle aamiaista?
Minulle?
Heitin peiton sivuun ja otin lautasen syliini.

Söin leipää onnessani.
Tuli huomattua, että nälkähän tuota jo oli kun ei ole pariin päivään syönyt paljoa.
Hörppäsin vesilasista vettä, laskin sen takaisin pöydälle ja samalla oveen koputettiin. Sisään tuli valkoiseen löysään paitaan ja tummiin housuihin pukeutunut poika.
Poika hymyili minulle.
"Huomenta! Ootko jo tarpeeks heräilly?" Tämä kysyy ja istuu sängylle kanssani.
Nielaisen suuni tyhjäksi enne kun sanon yhtään mitään.
"Joo, oon" Sanon ujosti hymyillen.
"Hyvä. Sä näköjää ootki jo alottanu aamupalas" Mustahiuksinen poika sanoo huomatessaan lautasen sylissäni.
Nyökkään vain suu täynnä leipää.

"On tää ny paljo parempi tapa herätä ku nii et toi verho tullaa rytäsee auki ja aurinko paistaa sit suoraa silmää" sanon nauraen.
Äidillä on yleensä siis tapana tulla herättämään minut aamuisin, viimeistään yhdeltätoista.
Tämä tulee huoneeseeni ja aukaisee pimennysverhon ja aurinko paistaa aina kasvoilleni.

"No hyvä! Emmä haluu et heräät mitekää äkäsenä"
Edessäni istuva poika sanoo.
Verhosta puheen ollen sen voisi avata.
Nielaisen leivän palat kurkustani alas ja nousen sängyltä ikkunan luo.
Yritän nykiä verhoa auki, mutta eihän se tietenkään onnistu.
Yritän vetää verhon alas ja taas ylös mutta ei vaan onnistu.
En huomannut laisinkaan, kun Taehyung oli noussut sängyltä.
Yhtäkkiä näen käden hipuvan omani päälle ja tunnen lämmön virtaavan kehossani.
Lämpö lähtee kosketuksen kohdasta ja kulkee aina varpaista sydämeeni asti.

Katson kättä pitkin taakseni ja siinähän hän tietenkin on.
Taehyung, minua muutaman sentin pidempi ja muutenkin maskuliinisempi poika seisoo aivan takanani.
Tämä otti toisella kädellä olkapäästäni kiinni ja toinen tämän käsistä lepäsi omani päällä.
Katsoin poikaa pitkään tuon ruskeisiin silmiin jotka houkuttelivat, mutta pidin itseni aisoissa.
Olin varmasti aivan punainen.

"Älä riuhdo" Takanani seisova poika sanoi jotenkin erityisen matalalla äänellä ja tämä sai minut punastumaan vielä lisää.
"Anna mä"
Tae sanoi ja rauhallisesti veti verhoa ensin alas, jotta se lähtisi ylös.
Käteni oli edelleen tuon käden alla, kiinni verhon narussa.

Taehyung veti kätensä pois omani päältä ja otti muutaman hassun askeleen taakse päin.
Käännyin kehoni kanssa tähän päin ja katsoin tätä silmiin.
"Tuu alas kuha jaksat" Vanhempi sanoi hymyillen ja poistui huoneesta.

Jäin tyhmänä vain seisomaan keskelle huonettani varmasti ihan punaisena.
Tuijotan edelleen ovea, josta Taehyung käveli ulos. Hetken tuijottamisen jälkeen käännän katseeni käsiini.
Katson kättä, josta vanhempi piti kiinni.
Tuntuu niin oudolta mutta silti kivalta kun tämä koskee minua.
En vain voi koskaan näyttää sitä.
Ei meistä koskaan tule enempää kuin ystäviä.

Kävelin rappuset alas päälläni ne samat valkoinen iso t-paita ja mustat colitsit.
En tiedä paljonko kello on, mutta ulkona paistoi aurinko mukavasti ja siellä näytti lämpimältä.
Kun pääsin alas menin istumaan sohvalle, otin puhelimen taskusta ja aloin plärätä sitä.

Hetken puhelimen näyttöä tuijotellessa huomasin jotain outoa.
Missä Nam-Kyu ja Jung-Su?
Laitoin puhelimeni olohuoneen pöydälle ja katselin ympärilleni. Onko kello tosiaan niin vähän että hekin vielä nukkuvat?
Mahdotonta.
Sisälläni muodostui pieni muotoinen paniikki, kun sisareni eivät olleet kotona.
Pian kuulen naurua alakerran vessan suunnalta.
Käännyn äkkiä äänen suuntaan.
Tuo naurava poika on nähnyt hätäilyni ja nauraa minulle.

"Mitä sä teet?" Tuo kysyy kodinhoitohuoneen suulla.
"Missä Nam-Kyu ja Jung-Su?" Kysyn hätäisesti.
"Mä vein ne aamulla mummos luo" Vanhempi sanoo pienesti vielä nauraen.

En tiedä, mutta tuntuu kuin punastuisin. Olin hätäillyt turhaan ja minulle naurettiin. En pitänyt siitä.
Vanhempi kävelee sohvan ohi keittiöön pörröttäen matkalla hiuksiani.
"Mä tosiaa vein ne mummolaan, iha vaa sen takia et sä saisit vähä levättyy" Tämä sanoo ja etsii kahvikuppia kaapista.
"Okei.." Vastaan hieman nolostuneena.
"Saat päättää mitä haluut tehä tänää. Yksin tai mun kaa"
Taehyungin sanat saivat päähäni aikaan sodan.
Olisinko tänään vain yksin omassa huoneessani vai viettäisinkö ehkä jopa mukavan päivän Taen kanssa?
Mietin mitä kaikkea voisi käydä Taehyungin kanssa, mutta toisaalta en haluaisi olla yksin.

"Nii että mitä sä haluut tehä? Kello on jo yli kahentoista et jotaiha tässä vois tehä" Vanhempi sanoo kahviaan hörppien.
Havahdun ajatuksistani.
"Öö joo no siis voin mä sun kaa tehä jotai"
Sanon jotain mitä tuli ensimäisenä mieleen.
Tyhmä minä.
Vanhemman ilme kirkastui ja tämän kasvoilta löytyy pieni hymy.
"Okei! No mitäs sä haluisit tehä?" Tae kysyy pirteästi.
"E-emmä vielä tiiä" Sanon ottaen kaukosäätimen pöydältä ja avaan television.
Tae ei sano mitään. Tämä tulee istumaan sohvan toiseen päähän, sillä jalkani ovat tiellä ettei tämä voisi istua viereeni.
"Voijaa me tälleeki viettää päivä" Tämä sanoo ja asettuu sohvalle mukavasti.
Katson tätä hämmentyneenä, sillä äskeisen lauseen äänensävy oli outo.

Olemme katsoneet televisiota ehkä vajaa kaksikymmentä minuuttia ja minulla alkaa olla tylsää.
Äsken istuin vähän ryhdikkäämmin, mutta rojahdan alemmas niin että jalkani ovat melkein sohvan toisessa päässä istuvan pojan sylissä.
Katson poikaa sivusilmällä, eikä tämä ole hätkähtänyt laisinkaan.
Alan haukotella ja venytellä jotta saisin tämän huomion.
Ei sekään auttanut.
Alan heilutella jalkojani jotka melkein ovat Taen sylissä. Ei vieläkään mitään elettä, että tämä olisi huomannut minut.

Pian alan tökkiä tätä jalallani. Tuon ilme ehkä vähän värähti, mutta siinä kaikki.
"Hei!" Huudahdan olevinaan ärsyyntyneenä.
"Mä yritän puhua sulle eleillä.. Tajuatko sä?" Sanon jokaisen sanan kunnolla artikuloiden.
Odotan vastausta jota en kumminkaan saa.
Alan potkia tätä hellästi ja vau!
Tämän kasvoille ilmestyi pieni hymy.
Katse tällä silti on televisiossa.
"Ei siel telkkaris mitää oo" Sanon ja sammutan laitteen. Vanhempi silti vain tuijottaa televisiota.

Alan oikeasti ärsyyntyä.
"Taee" Sanon ärsyttävällä äänellä ja potkin tätä jalkaan.
Huomaan tämän pidättelevän nauruaan ja virnistän itsekseni.
"Eikö pokka pidä?" Kysyn ilkikurisesti.
Saavutin tavoitteeni, kun Tae repesi nauramaan.
"Hei lopeta lopeta lopetaa!" Tuo huuto nauraa kun potkin tämän jalkaa.
Jatkan tämän kiusaamista ja nauran vanhemman kanssa.

Hetken naurettua ja tätä potkittua Tae saa jaloistani kiinni ja katsoo minua silmiin.
Sykkeeni on koholla potkimisesta.
"Mä sanoin et lopeta" Tae sanoo kyyneleet silmissä nauramisesta.
Otan jalkani pois tuon otteesta. Asetan jalkani koukkuun niin, etten näe oikeastaan muuta jalkojeni takia, kun Taen kasvot ja hartiat.

"Mul on tylsää" Sanon.
"No mut etkös sä näin halunnu tän päivän viettää? " Poika, joka nyt istuu lattialla minun vallattua koko sohvan kysähtää.
"No en!" huudahdan tuskissani ja valahdan elottomaksi sohvalla.
Vanhempi vain nauraa minulle.
"Okei okei. Mä käyn vessassa ja katotaa jos sit keksittäs jotaki"
Tae nousee lattialta ja lähtee kohti alakerran vessaa.
Katson taas ikkunasta ulos ja siellä onneksi on edelleen kaunis sää.

Anteeks unohin kokonaa julkasta osan tiistaina ja eilen!!
Mut nyt saatte taas luettavaa!

En muuten tiiä pystynkö julkasee joka viikko koska tosiaan mulla on kouluhommia :/
Mut mahollisimman usein julkasen!