Unlikely true |Vkook| fin|

6.

Huom. Sisältää pientä väkivaltaa.

Jungkook pov.

"Haloo? Etkö sä osaa vastata vai häh?" Yoongi huutaa edessäni, kun aikaisemmin oli läimäissyt minua.
Eihän tämä muuten minua löisi, mutta olemme paikassa missä kukaan tuskin näkee.
Olin vain hiljaa ja käänsin pääni hitaasti takaisin asentoon, missä se oli ennen lyöntiä.
Katsoin nyt Yoongin jalkoja.
"Nii etkö sä ole tehny niitä läksyjä?" mustatukkainen poika kysyy hieman rauhoittuneenpana.
"En" vastaan.
"Miks?!" tämä kysyy samaisen kysymyksen uudelleen.
Minulle riitti. Nousen ylös penkiltä ja katson poikaa synkkiin silmiin.
Kasvojemme välillä on ehkä noin 5cm väliä ja Yoongin katseesta hohkaa epävarmuus.
"Koska mua ei huvita" sanon.
Muut katselevat ihmeissään toisiaan, mutta Yoongi tuijottaa minua vihaisesti.
"Ja enkös mä ookki sun mielestä homo? Nii eikös sun maine mee jos joku kuulee et hengaat Homon kaa?" sanoessani virkkeen, painostin sanaa homo sillä tiedän ettei Yoongi pidä homoista.
"Mut kukaampa ei saa tietää" tuo sanoo ja sekunnissa, minulla pimeni.
Seuraavan kerran kun avaan silmäni, Jimin pitelee päätäni ja minä itkua.
"Sä homo teet ne läksyt! Onko selvä!?" Yoongi huutaa.
En tajua paljoakaan, ainoastaan sen että Yoongi oli lyönyt minua turpaan ja jättänyt kirjansa minulle.
Hetkessä kaikki oli ohi.

-

Kävimme Jiminin kanssa koulun terveydenhoitajalla hakemassa viileää poskeeni, selitykseksi annoimme leikki tappelun jossa kävi vähän huonommin.
Saimme Yoongin kanssa unohdukset, sillä en kerennyt tehdä tämän läksyjä enkä omianikaan.
Terkkari päästi minut jo aikaisemmin pois. Jiminille annettiin lupa lähteä saattamaan minua.
Kävelimme hiekkatiellä, kyllä, sillä samaisella hiekkatiellä missä tapasin Taehyungin ensimäistä kertaa.
Hän kuullostaa vanhemmalta mitä on, mutta näyttää nuorelta.
Olen saanut käsityksen että hän on kai samoja ikijä minun kanssani, tai vanhempi muutaman vuoden.

"Oothan sä kunnossa?" Jimin kysyy huolissaan, kun vaaeltelen omissa maailmoissa.
"Oon mä, ei sun tarvii huolehtii" hymy suussa vastaan, vaikka se hieman kipeää tekeekin.
"No arvaa vaa ku säikähin ku nään sut makaamassa lattialla! Oli muute itku lähellä" tuo sanoo.
"Nii no mut ei tän pahempaa sattunu"
Sanon ja yritän lohduttaa.
"mm niimpä" hattara pää sanoo.
"Jännä muute et ne luulee sua homoks, vaikka mullaha ne pinkit hiukset on" Jimin sanoo keventääkseen tunnelmaa.
"No niipä" sanon ja naurahdan.
"Vai onkoha suussa vaa sellasii homo vivahteita" Jimin ärsyttää minua ja vinkkaa silmäänsä.
"No ei ole!" sanon äkkiä.
"Mistäs sitä tietää, jos vaikka se lapsenvahti osuis suhun. Nii eikse muute tullu eile teille?" Jimin kysyy innoissaan.
"No ei uppoo!" vastaan ensimmäisen virkkeeseen.
"Ja nii.. Se tuli meille jo eilen" vastaan katsoen eteeni ja saan flashbackin siitä kuinka tämä oli pelastanut minut juopon kynsistä.

"Minkä näkönen se on? Onkse hyvännäkönen? Kui pitkä se on? Onkse homo?..."
Jimin alkaa kysellä kaikkea mahdollista maan, taivaan ja helvetin väliltä.
Mikä kysely-ikä tällä tänään on?
"Nonii nonii rauhotu!" sanon ja otan lyhyttä kaveriani hartioista kiinni.
"Sä saat ite sit joskus nähä miltä se näyttää, se on vähän pitempi ku minä ja en tiedä onko hää homo vai ei.. Hyvä nyt?" vastaan joihinkin mitä kerkesin kuulla ja oletan Jiminille niitten olevan olennaisia.
"Hei! Mitä jos saatan sut teille asti? Nii ainaki nään sen!" Jimin innostuu ideastaan.
"Ei! Äiti on kotona. Susta tulee nii paljon metelii et äiti näkis mut!"
Äiti tietää että olen tulossa kotiin, mutta en halua huolestuttaa naista kasvoillani.
"Noku ei toi oo ees paha" Jimin sanoo.
"On se äidin mielestä" vastaan.
Jimin jatkaa inttämistään samalla kun kävelemme hiekkatietä pitkin kohti asfaltti tietä.
"Ekanaki, ei mul oo mitää ideaa mennä takas koululle ku koulu loppuu silleen et ku meen sinne, kerkeen olla ehkä kymmenen minuuttii ja koulu loppuu. Tokana, joku voi kidnapata sut! Kolmantena, asun lähempänä teitä ku kouluu joten poikkeen vaa teillä ja meen kotiin... Ja nel-"
"No okei okei! Saata sitte meille asti!" Jimin saa puhuttua minut ympäri ja Päästän tämän tulemaan meille asti.
"JEEE!!" Jimin huutaa kuin pikkulapsi.
"Noni, calm down"