Unlikely true |Vkook| fin|

18.

Jungkook pov.

Päivä on mennyt yllättävän nopeasti.
Minulla on ollut koko päivän todella huono olo ja välillä on jopa pyörryttänyt.

Olimme Jiminin kanssa juuri lähteneet syömästä. Jimin oli hieman huolissaan kun join vain vesilasin ruokalassa.
"Ooksä oikeesti OK?" Tämä kysyy.
"Mmm oon oon" vastaan ja pitelen päätäni.
Pitelen päätäni, sillä päässäni pyörii ja tuntuu kuin koko maailma pyörisi. Olen varma, että kaadun kohta.

"Jungkook?" Kuulen äänen viereltäni.
Mumisen jotain ja seuraavalla sekunnilla pimeni.

-

Avaan silmäni. En tiedä missä olen. Näen vain tutut valot. Yritän nousta istumaan mutta päähäni särkee todella paljon ja dramaattisesti romahdan vain takaisin makaamaan.
Katselen ympärilleni ja näen pinkkihiuksisen Jiminin, Joka katsoo minua huoneen toiselta puolelta.
Katsomme toisiamme pitkään ennen kuin kysyn mitään.

"Mis oon? Mis me ollaa?" Kysyn ja pinkkihiuksinen poika astelee sohvan luo millä makaan, matkalla ottaen vesilasin mukaansa.
"Sä pyörryit" Jimin sanahtaa.
Olen aivan pyörryksissä. Miksi pyörryin?
"Aijaa" vastaan nolona.
"Onko sulla nyt millane olo?" Jimin kysyy pehmeällä äänellä.
"Ihan hyvä kai" vastaan.
"Okei, mut sun pitää lähtee kotiin. Terkkari sano" tämä pinkkihiuksinen poika katsoo minua apeasti.

"E-ei mun kotii tarvii lähtee" sanon ja yritän nousta sohvalta. Yritykseni jää lyhyeen, kun horjahdan ja Jimin ottaa minut kiinni.
"Voi kuule, kyllä sä lähet. Sitä paitsi sulle tuli vekki päähän" Jimin sanoo ja koskee vekin reunaan.
Värähdän kosketuksesta, sillä siihen koski.
"Okei.. Ehkä mä meen" sanon ja istun sohvalle.

Jimin taluttaa minua pitkin koulun käytävää. Menemme ulko-ovista pihalle ja näen tutun hahmon seisovan koulun aitausten tuolla puolen.
Menemme aitojen välistä ja huomaan hahmon olevan Taehyung.
Tae katsoo minua huolissaan.
"Sä voit päästää irti, mä osaan kävellä ite" sanon Jiminille joka on taluttanut minua terveydenhoitajalta asti.
"Pysyksää pystyssä?" tämä kysyy.
"No enköhän" vastaan ja irrottaudun Jiminin otteesta.

Tae on tullut hakemaan minua mopolla. Keneltä se sellasen on pöllinyt? Ainiin, varmaan siltä Bambamilta..
'Jungkook.. Really?' ajattelen, sillä kuullostin juuri todella mustasukkaiselta.

Yritän kävellä mopon luo, mutta jalkani eivät toimi ja horjahdan Taen syliin. Noloa.
Puristin kaatuessani silmät umpeen ja kun avaan ne, Jiminin ilme kertoo kaiken. Tuolla pienellä pojalla on virne kasvoillaan, kun minä makaan punaisena Taen lihaksikkailla käsivarsilla.

"Iha hyvä et tulin hakemaan" Tae sanoo ja vilkuilee Jiminiin.
"Jooo mut mentäskö jo ni pääsisin kotiin ehkä ehjänä?" Sanon ja kiipeän menopelin kyytiin.
Tae kohauttaa olkiaan ja kapuaa itsekin kyytiin. Vilkutan Jiminille, joka jää seisomaan harmaalle koulun pihalle.

-

Kotiin päästyäni kapuan heti yläkertaan. Tunnen katseen selässäni, mutta en vaivaudu kääntymään. Nousen portaan niin ripeästi kun voin ja menen huoneeseeni. Heitän repun pöydän luokse ja rojahdan sängylle, sillä en jaksa olla pystyssä. Oli noloa, kun Taen piti tulla hakemaan minut pois koulusta. En halua nähdä tuota miestä enää tänään.
Reppu jää lojumaan pöydän alle ja minä sängylle. Olen todella väsynyt ja huono vointinen, mutta en silti halua apua tyypiltä alakerrasta. En jaksa olla hereillä, joten ummista silmäni ja nukahdan sen silijän tien.

-

Moi
moni varmasti muistaa tän kirjan. Miulla tosiaan oli tälläne pikku breikki,, heh.. Mut nyt oon taas täällä ja motivoituneena!
Mulla on jo toine amis vuos meneillää mut nii vaa tällekki on lukukertoja koko ajan tullu lissää.
Mie nyt kirjotan tän vihdoin ja viimein loppuun!
Ja minnuu kiinnostaa et mitä miu uskollisille lukijoille kuuluu ^^ ja halutaanko miusta jotai updatee et mitä miulle kuuluu/muistaako kukaa miusta mittää.

Mutta meinasin niin.. Että julkaaen joko joka kuukaus tai jos tulee pitempi väli nii sit enemmän kerralla. Mut en ota sttessiä tästä.
-Aj