Kun Daniel heräsi sairaalasta näkönsä menettäneenä, hän ajatteli, että ei selviä siitä. Leonardon tuki auttoi miehen jaloilleen hitaasti mutta varmasti. Tuli paljon lääkärikäyntejä pahentuneen epilepsian takia ja terapiakäyntejä joilla autettiin kumpaakin miestä elämään uuden elämäntilanteen kanssa paremmin. Daniel opetteli pistekirjoitusta ja Leonardo järjestelmällisyyttä, ettei Danielin tarvitsisi käyttää keppiä kotona. Vaikein asia oli selittää Leticialle, Leonardon pari vuotiaalle lapselle, että tavarat pitää laittaa heti käytön jälkeen paikoilleen. Siihen kaikkeen kului paljon aikaa ja nyt pari vuotta myöhemmin sokeuden kanssa osataan elää.
-
Kuuluu kova jyrähdys ja heti sen perään ritinää ja ratinaa, puu kaatuu. Daniel istuu pelosta jäykkänä vuoteellaan tuijottaen mitään näkemättömillä silmillään ulos ikkunasta salamoiden tanssiessa viereisellä pellolla. Kuuluu mutinaa, kun Leonardo nousee istumaan.
"Rakas", kuuluu hellä ääni Danielin korvan juuresta. "Ei sun tarvii pelätä."
Hellät kädet kietoutuvat toisen ympärille takaapäin kuunnellen jyrinää haltioissaan.
"Älä huoli mä suojelen sua", Leonardo vakuuttaa kaatuen hitaasti takaisin selälleen vetäen Danielin mukanaan.
"Leonardo mua pelottaa ihan sairaasti, me ihan salettiin kuollaan tänä yönä", Daniel sanoo vetistynein silmin.
"Rakas ei me kuolla. Kaikki on hyvin. Tiedän, että sua pelottaa, koska et näe", Leonardo rauhoittelee paniikissa olevaa rakastaan. Leonardo puristaa nuorempaa miestä vasten tummaa rintakehäänsä. Kuumia kyyneleitä tippuu Leonardon kuumuutta hohkaavalle iholle.
"Shh shh rakas, kaikki on okei", Leonardo rauhoittelee avopuolisoaan silitellen tämän selkää.
"Yritetään nukkua, jooko? Leticia tulee huomenna hoitoon heti aamusta niin olisi hyvä nukkua. Mä odotan kyllä, että sä nukahdat", Leonardo puhuu nuoremmalle pehmeällä ja hellällä äänellä yrittäen rauhoittaa miesparkaa.
Daniel nyökkäilee alkaen rauhoittua hänen selkäänsä silittelevistä käsistä ja vanhemman hyräilystä. Kohta Danielin ajatukset rauhoittuvat hänen vaipuessaan levolliseen uneen, Leonardon jäädessä valveille huolissaan nuoremmastaan.
-
"Kiitos, kun voit taas ottaa Letician niin lyhyellä varoitusajalla", Lolita kiittelee tuhannesti luovuttaen lapsen isälleen.
"Mielellänihän minä vietän tytön kanssa lauantaini ja miksen sunnuntaitkin. Viikonloput on meillä lähes aina auki, tiedät sen", Leonardo rauhoittelee naista.
"Joo tiedän. Mun on pakko mennä nyt, etten myöhästy", Lolita kiirehtii.
"Hei hei Leticia! Ole kiltisti isin kanssa", Lolita huutelee eteisestä tyttärelleen, joka näyttää pelottavan paljon äidiltään.
"Heippa!" kuuluu jostain olohuoneen suunnalta pikkutytön iloinen vastaus. Kohta ulko-ovi kolahtaa kiinni Leonardon siirtyessä olohuoneeseen vahtimaan tytärtään.
"Mitäs ne tehtäisiin, kun Daniel nukkuu vielä?" Leonardo kyselee nostaen tytön syliinsä istumaan.
"Mennään ulos", kuuluu hetken mietitty vastaus.
"Otetaanko Max mukaan?" Leonardo kysyy katsellen jalkoihinsa tullutta ruskeaa labradorinnoutajaa.
"Jooo!" Leticia hihkuu innoissaan.
"Mennääs sitten." Ja niin isä ja tytär lähti käyttämään Danielin opaskoiraa ulkona ennen kuin mies heräisi.
-
Daniel mumisee turhautuneena, kun herää puhelimensa sointiin. Hän muistaa soittoäänen kuuluvan siskolleen. Hän etsii puhelimensa käsi kopelolla yöpöydältä ja vastaa puhelimeen.
"Oliks pakko herättää?" Daniel ärähtää ennen mitään tervehdyksiä.
"Kello on jo yks nii en ajatellut, että nukut vielä", kaksoissisko Desideria pahoittelee.
"No oliko jotain tärkeää asiaa", Daniel tiedustelee haukotellen.
"Ja ja. Oon tulossa Suomeen tänään nii saanko punkata teillä? Ja onko Leticia-darling siellä myös?" puhetta vain tulee ja tulee Desiderian suusta.
"Saat toki. Ja kai Leticia on täällä, ainakin Leonardo sanoi hänen tulevan", Daniel vastaa kohottautuen parempaan asentoon. Desideria hihkuu innoissaan, kun kuulee Letician olevan veljellään.
"Mä kuuroudun! Oo hiljaa tai lyön luurin korvaan. Mietin välillä, et minkä ikänen oot", Daniel mutisee lopun pyöritellen silmiään.
"Oon samanikäinen kuin sinäkin", Desideria laukoo takaisin.
"Herregud", Daniel mutisee itsekseen, välillä häntä vain ärsyttää siskonsa käytös.
"Varsågod", sisko sanoo hyväntuulisena, tänään hänen päiväänsä ei pilaa mikään.
"Pitää mennä lento lähtee ihan just. Kai te voitte tulla hakemaan mut lentokentältä?" taas tulee juttua loputtomasti.
"Kyllä varmaan laita viestiä mihin aikaan pitää olla vastassa. Hej hej", Daniel hyvästelee siskonsa ja lopettaa puhelun.
"Mitäs Desideria?" kysyy ääni Danielin takaa säikäyttäen miehen pahanpäiväisesti.
"Leonardo perkele", Daniel manaa saaden vanhemman nauramaan.
"Soriii", mies sanoo mennen sängylle makaamaan ja vetää Danielin päälleen.
"Ei ollu tarkotus säikyttää", mies sanoo suudellen Danielin kuivia huulia hellästi. Daniel hymisee tyytyväisenä vastaten rakastavaan suudelmaan.
"Miten tiesit, että puhuin Desiderian kanssa?" Daniel kysyy suudelman loputtua.
"Hän on ainoa kenen kanssa puhut suomea ja ruotsia sekaisin. Kyllä minä tunnen sinut", Leonardo sanoo viimeisen virkkeen hellällä äänellä kerrottuaan ensin huomionsa.
"Hän tarvitsee kyytiä lentokentältä ja lupasin hänelle yöpaikan vierashuoneestamme", Daniel kertoo Leonardon olkapäätä silitellen.
"Niin ja hän kyseli onko Leticia-darling täällä", Daniel sanoo ja irvistää darling-sanan kohdalla. Leonardo nauraa rakkaansa ilveilylle.
-
"Leticia-darling!" Desideria huutaa nähdessään meidät ja juoksee pikkutytön luo kenkien korot kopisten ja nostaa tämän ilmaan saaden tytön kikattamaan söpösti.
"Des-täti!" Leticia huutaa samalla mitalla takaisin. Daniel pitää miehensä kädestä kiinni ahdistuen ympäröivästä hälinästä, joka tuntuu vain tulevan iholle.
"Leonardo, mua ahistaa. Tääl on liikaa ihmisiä", Daniel kuiskaa miehensä korvaan ahdistuneena.
"Kaikki on hyvin rakas, lähdetään ihan kohti kotiin", Leonardo rauhoittelee rakastaan, jonka pää kääntyilee, kun mies yrittää prosessoida kaikkia kuulemiaan ääniä ja haistamiaan hajuja.
"Desideria varoitus", Leonardo sanoo juuri, kun Desideria halaa Danielia tiukasti.
"Hur mår du?" Des kysyy hiljaa kaksoisveljeltään.
"Jag vet inte, bara bra kanske", Daniel mutisee vastaukseksi tuntien siskonsa lohtua tuovat kädet ympärillään. Leticia kuuntelee ihan ihmeissään ymmärtämättä puheesta mitään. Leonardo katselee Danielia huolissaan lopulta tokaisten, että on aika lähteä kotiin.
Words: 805
YOU ARE READING
Last wish
Romance-Sokeus on fyysistä heikkoutta. -Ei ole ja rakastan sinua siitä huolimatta, näit tai et. -Rakastan sinua niiin paljon. -Tiedän höpsö.
