Last wish

4 - Pelko

Words: 803

"No meille, meille. Minä olen Letician biologinen isä, joten lain mukaan hän kuuluu minulle", Leonardo selittää silitellen Danielin kurittomia kiharia hitaasti. 

"Entä minä?" 

"Mitä sinusta?" 

"No ei kai mitään..." Daniel mutisee haudaten todelliset ajatuksensa todella syvälle. Hän ei halua paljastaa omia epävarmuuksiaan, vaikka puhui juuri tasa-arvoisesta suhteesta ja mistä kaikesta.

"Ei, kun kerro", Leonardo pyytää nostaen rakkaansa silmät omiensa tasalle. 

"No kun sinä saat vain lisää työtä... En minä voi huolehtia lapsesta yksinäni. Ainakaan noin pienestä vielä. Enkä tiedä kuinka hyvin tämä elämäntilanteen muuttuminen otetaan terapiassa, kun siellä on tarkoitus normalisoittaa ja saada ote elämään ja sitten sitä kuohutetaan lisää", viimeisen virkkeen Daniel kuiskaa ja kääntää päätään, koska ei halua edes kuvitella katsovansa miehensä suklaanruskeisiin nappisilmiin ja sanovansa jotain sellaista.

"Sinua pelottaa", Leonardo sanoo hetken kuluttua, kun ymmärtää mistä kenkä puristaa. Danielin silmäkulmasta vierähtää yksinäinen kyynel. 

"Shh rakas, se on ihan okei. Minuakin pelottaa", Leonardo rauhoittelee. 

"Ei se ole okei, minua pelottaa itsekkäistä syistä, minua pelottaa, että kaikki työ mitä terapiassa on saatu nyt vuodessa aikaan valuu hukkaan, koska elämäntilanteemme muuttuu näin radikaalisti. Minua pelottaa, että sitten joskus kun mahdollisesti pärjäisin lapsen kanssa kahdestaan niin onnistun jotenkin sössimään senkin ja sitten sinä vihaat minua. Minua pelottaa, ettei meille kahdelle jää aikaa tai että sinulla ei jää aikaa minulle", Daniel vuodattaa samalla, kun toinen kirkas kyynel valuu hänen poskeaan pitkin.

"Rakas kyllä minä ymmärrän. Minäkin haluan, että pääset masennuksesta irti ja minuakin pelottaa, että tämä tilanne pahentaa sinun tilannettasi. Minä ja Joonatan varmistamme ja huolehdimme, että olet valmis olemaan lapsien kanssa ennen kuin jätämme sinut yksin yhdenkään lapsen kanssa. Ja vahingot ovat vahinkoja, niitä sattuu, en minä alkaisi sinua vihaamaan. Myönnän myös sen, että minua pelottaa, että mitä meidän yhteiselle ajalle käy, kun Leticia tulee. Minä olen töissä, Leticia hoidossa ja sinä Joonatanin kanssa hoitamassa asioitasi ja opettelemassa uutta. Ja iltaisin kaikki ovat kotona väsyneinä ja ärtyneinä. Minä lupaan yrittää muistaa järjestää myös kahdenkeskistä aikaa meille."

-

"Kuule Leticia, nyt on niin, että äitille on käynyt vähän pahemmin. Hän ei ole enää täällä, hän ei tule enää kotiin", Leonardo istuu sohvalla Leticia polvellaan selittämässä Lolitan kuolemaa. Daniel puristaa Leonardon kättä hiljaa antaen voimaa jatkaa. 

"Missä äiti sitten on? Miksi hän ei tule enää kotiin?" teräviä kysymyksiä nelivuotiaalta. 

"Äiti asuu nyt pilven reunalla, ihan niin kuin se teidän kissakin", Leonardo selittää sillä tietää tytön äidin selittäneen kissan kuoleman tällä tavalla.

 Tytön silmiin kerääntyy kyyneleitä ja hän lähtee paikalta nopeasti. Hän menee Leonardon ja Danielin huoneeseen, sillä näki Maxin löntystävän sinne ja menee itkemään koiran turkkiin pahaa oloaan pois.

Leonardo painautuu Danielia vasten painaen päänsä tämän olkaa vasten. 

"Teinkö sen ihan väärin?" hän kysyy hiljaa. 

"Et, ei hänen ikäisensä voisi ymmärtää sitä mitenkään muuten", Daniel yrittää lohduttaa.

-

"Leticia mennään käymään siellä onnettomuuspaikalla. Saat istua Des-tädin vieressä koko matkan", Leonardo huutelee eteisestä saamatta vastausta. 

"Minä haen hänet", Desideria sanoo tietäen missä pikkuneiti on koko illan piileskellyt Maxin kanssa.

"Tules nyt Leticia-darling mennään viemään kynttilä äidillesi", Desideria höpöttelee nostaessaan tytön lattialta Maxin vierestä syliinsä.

Lopulta he saavat tytölle vaatteet päälle ja autoon istumaan Desiderian viereen. He höpöttelevät jotain omaa, kun taas Daniel on ajatuksiinsa vaipuneena. 

 "Rakas?" Leonardo kysyy hipaisten Danielin kämmentä sormillaan. 

"Vad?" kysymys tulee vaistomaisena ruotsiksi, kuten monesti ennenkin. 

"Mitä mietit?" Leonardo kysyy laskien kätensä Danielin käden päälle. 

"Tätä tilannetta ja noh, vähän kaikkea", Daniel mutisee. 

"Kaikki tulee menemään hyvin", Leonardo vakuuttaa.

Kun he saapuvat onnettomuuspaikalle siellä ei ole ketään, vain paljon kynttilöitä lumessa ja vauvan vanhempien muistoteksti ja yleinen suruvalittelu. Leonardo parkkeeraa tienreunaan ja nousee autosta. Hän menee Danielin puolelle ja auttaa hänet ulos ja puhuu hänelle hetken hiljaa ennen kuin menee irrottamaan Leticiaa turvaistuimesta. Leonardo ja Leticia menevät sytyttämään kynttilän ja jättämään hyvästinsä. Desideria menee Danielin luokse ja alkaa kuvailla ympäristöä hiljaa riikinruotsiksi. Daniel sulkee silmänsä ja antaa itsensä nähdä hellittää puristusotettaan, sillä aina kun hän kulkee kepin kanssa hän puristaa sitä kuin henkensä hädässä. Desiderian selityksen katkaisee vanhempi naishenkilö, joka tulee huonolla ruotsilla kysymään puhuuko he vain ruotsia. 

"Puhutaan me suomeakin", Daniel vastaa ennen Desideriaa, joka vielä kamppailee riikinruotsista suomeen vaihtamisen kanssa.

"Tunsitteko te uhreja? Tai siis varmaan tunsitte, kun täällä olette mutta niin", nainen alkaa kysellä uteliaisuudesta. 

"Minun miehelläni on naisen kanssa lapsi, he olivat yhdessä joskus vuosia sitten, joten nyt he vievät kynttilät onnettomuuspaikalle", Daniel selittää yllättävän avoimesti tuntemattomalle ihmiselle.

"Se on varmasti rankkaa pienelle lapselle", nainen sanoo myötätuntoisena. 

"Onhan se", Daniel sanoo.

-

Leonardo huokaisee raskaasti. Lolita oli liian nuori kuolemaan ja liian hyvä elämään. Työnarkomaani, jonka ansiosta hän sai olla tyttärensä kanssa viikonloput. Mutta hyvä äiti, joka tapauksessa. Lolitaa ei edes haitannut se, että Leonardo oli alkanut seurustella miehen kanssa ja että Leticia viettäisi aikaa homoparin kanssa. Häntä ei haitannut uuden kumppanin sokeus. He tulivat oikeastaan hyvin juttuun. Se Leonardoa vasta pelottaakin, entä kun Daniel oikeasti tajuaa, että Lolita kuoli. Hän ei välttämättä osaa käsitellä asiaa. Häntä pelottaa, ettei Daniel osaa ilmaista menetystä oikein saati puhua siitä.