Last wish

8 - Mitä helvetin väliä?

Words: 1 461

Hautajaispäivänä on suomalaisen tammikuun mukaan paukkuva pakkanen ja kohtalaisen paljon lunta. Aurausautot ovat ajaneet ristiinrastiin koko yön läpeensä, kun lunta on tullut, aamu on kuitenkin valjennut kuulaana ja kirkkaana ilman yhtäkään ilmassa leijunutta lumihiutaletta.

Kouvolan kerrostalon kolmiossa on menossa vuosisadan riita. Daniel on lukittautunut vessaan turvaan, Leticia huutaa, kuinka ei halua pukea mekkoa ylleen. Leonardo yrittää kärsivällisesti saada selville, mikä vika mekossa on mutta häntä alkaa hermostuttaa, mitä pidemmälle kellon viisarit matelevat. Desideria ei oikein tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, keksiä kompromissi ensimmäiseen isä-tytär -riitaan vai mennä vakuuttelemaan veljelleen tämän olevan niin turvassa, että voidaan laittaa musta kravatti kaulaan.

"Ei halua! Ei halua!" Leticia vain huutaa kerta toisensa jälkeen, kun Leonardo tarjoaa mustaa mekkoa hänelle.

"Miksi et halua?" Leonardo yrittää kysyä alkaen tuskastua tilanteeseen.

"Liian tyttömäistä!" Leticia kiljuu ja tömistää jalkaa. Leonardo tietää, että seuraava vaihe on maahan heittäytyminen ja itkupotkuraivokohtaus, jossa tyttö vain hakkaa ja potkii parkettilattiaa ja itkee ja huutaa ja kiljuu minkä keuhkoista lähtee. Leonardo laskee mekon käsistään sohvalle ja kutsuu tytön syliinsä istumaan.

"Mitä jos laittaisit mekon täksi päiväksi ja sen jälkeen lupaan, ettei sinun tarvitse minun käskystä laittaa mekkoa päällesi? Tehdäänkö diili?" Leonardo yrittää hieroa sopua ilman kauheaa kohtausta.

"Äitikin varmasti haluaisi nähdä sinut kauniina mekko päällä", Leonardo tietää tekevänsä epäreilusti pientä lasta kohtaan vetämällä tämän kuolleen vanhemman yhden hemmetin mekon pukemiseen mukaan mutta hän ei tiedä enää, mitä tehdä. Aika on loppumassa ja Leonardoa stressaa muutenkin, kun hänen pitää tavata Ilmi ja hänen kärkkäät mielipiteensä. Leticia ei suostu laittamaan mekkoa päällensä, joten Leonardo vain nappaa tytöstä kiinni ja vaihtaa tämän vaatteet tietäen tämän olevan kaikkien vauva.fi:n täydellisten äitien mielestä täysin väärä tapa toimia.

Desideria on saanut vakuutettua Danielille, että kaikki on hallinnassa, joten hekin ovat valmiita lähtöön heti, kun Desideria on saanut solmittua tumman solmion veljensä kaulaan.

Danielia inhottaa hieman mennä Lolitan hautajaisiin, vaikka oli ollut hyvissä väleissä naisen kanssa. Häntä inhottaa julkiset tilaisuudet, joissa hän on ainoa sokea. Varsinkin tämä tilaisuus inhottaa häntä, koska Letician isoäiti ei pidä hänestä sitten tippaakaan. Häntä ahdistaa ajatella, että on menossa kuuntelemaan itsensä ja Leonardon solvaamista miehellensä tärkeän ihmisen hautajaisiin mutta samalla hän tietää, ettei voisi jäädä poiskaan. Hänen täytyy olla siellä miehensä tukena.

He ajavat Helsinkiin, jossa tilaisuus on määrä pitää. Leonardo parkkeeraa harmaan Volvonsa punaisen Saabin viereen ja katselee kirkkoa ahdistuneena. Tämä voi mennä ihan hyvin tai tämä voi olla täysi katastrofi. 

Leonardoa on aina ahdistanut kirkot tai lähinnä se mitä ne edustavat. Useimmiten kuolemaa hänen kokemuksensa mukaan. Hän ei ole koskaan kokenut saaneensa tukea tai johdatusta miltään Jumala hepulta. Hänestä lähinnä tuntuu, että kirkot nauravat päin hänen naamaansa: "Sinä tulet epäonnistumaan siinä, mitä yrität ja siinä mitä niin kovasti rukoilet." 

Sen hän tietää, että Daniel turvautuu Jumalaan silloin, kun elämä potkii enemmän tai vähemmän päähän. Daniel pyytää apua ja johdatusta ja kokee saavansa sitä. Leonardo on kuullut välillä kuinka Daniel hiljaa rukoilee ruotsiksi yöllä apua epilepsiaan, voimaa olla satuttamatta itseään ja siunausta läheisilleen. Silloin Leonardo aina miettii, onko hän riittävä Danielille, kun tämän pitää rukoilla salaa.