KPOP

Vanhemmat

"Sehun ei. Et voi koskaan tietää minkälainen se Luhan on", äitini rähjäsi minulle ruokapöydässä.

"Olen jo 19 vuotta. Äiti jooko~?" koitin anella.

"Hei mitäs täällä puuhataan?" isäni tuli keittiöön.

"Poikasi on aikeissa mennä tapaamaan miestä", äitini totesi.

"Äiti. Minä luotan Luhaniin. Voinko kiltti mennä? Jooko jooko jooko? Isä?", käännyin isäni puoleen.

"Aah Baek olet liian tiukka tälläsissa asioissa. Antaisit Sehunin mennä nyt", isäni toteaa. Hymyilin sisäisesti. Isältä saan aina luvan mennä.

"Chanyeol", äitini sanoi tiukasti isälle, "ties kuka pedofiili sieltäkin hyppää".

"Mutta kun Luhan on kiltti eikä pedofiili ja hän on tulossa tänne", katson äitiäni.

"Vieläpä se. Herranen aika Sehun. Emme ole edes valmistautuneet siihen ja ties mitä pitäisi tehdä", äitini alkoi hätäilemään asiaa ja nauroin itse sisäisesti.

"Äiti asia ei ole niin, että meidän tarttee olla jotenkin hyvin valmistuneita. Luhan sanoi ettei tartte mitään olevan valmiina, kun itse aloin hätäilemään sitä. Ota rennosti", totesin hänelle.

"Olette kuin kaksi marjaa", isäni sanoi ja taputti päätäni, "kutsuppa se Luhan tänne niin saahaan tietää minkälainen se poika on".

"Kiitos isä", hymyilin ja menin laittamaan Luhanille viestiä heti paikalla. Odotiin hänen vastausta aivan liikaa.

Lulu:
Pääsen tietenkin. Saanko vielä osoitteen niin osaan tulla oikeeseen paikkaan?

Hymyilin ja annoin osoitteemme. Pian ovikello soi ja juoksin ovelle ennenkun kukaan muu sinne kerkesi.

"Hei", sanoin hengästyneenä ja katsoin Luhani pieni ujo hymy huulillani ollen.

"Hei. Tuossa. Epäilin että kukat voisivat olla sinulle hieman piristystä", Luhan sanoi ja ojensi punaisia ruusuja minulle. Haistelin niitä. Tuli mieleen ihan kesä, jolloin karkasin joskus Luhanin mukaan vaikka väitin olleeni Jonginin kanssa.

"Kiitos. Tule vaan peremmälle. Tulitko kyyillä va-?", katsoin Luhania, joka näytti kypäräänsä ja nyökkäsin, "niinpä tietenkin"

"Pitäähän sitä nyt ajaa, kun korttikin nyt on", Luhan sanoi ja lähdin vetämään tätä kohti keittiötä, jossa vanhempani vielä juttelivat keskenään.

"Tässä on Luhan", päätin aloittaa asian näin ja molemmat vanhempani kääntyivät katsomaan minua ja Luhania. Huomasin, ettei niitten odotukset Luhanista pitäneet enää paikkaansa.

"Olet siis Luhan. Sain eri käsityksen poikani puheista", äitini sanoi, "Park Baekhyun".

"Terve rouva Park", Luhan kätteli äitiäni ja isääni.

"Park Chanyeol"

"Sehun on puhunut sinusta paljon. Erittäin paljon", isäni sanoi.

"Ai oletko?" Luhan kääntyi puoleeni hieman yllättyneenä. Puna nousi poskilleni ja nyökkäsin.

"Ehkä hieman enemmän mitä olen sinulle kertonut, mutta kun olet aina niin ihan ja herttainen. Joskus hieman ilkeäkin", selitin posket punasina ja äitini hieman kikatti.

"Voi että teitä. Onko nälkä? Voisin tehdä jotain?" äitini ehdotti.

"Suokaa minun ja Sehunin tehdä jotain teille tällä kertaa. Olette varmaan viettäneet pitkän työpäivän kahdestaan niin eiköhän me poikanne kanssa keksitä jotain", Luhan sanoi ja töykäisin tätä hieman kylkeen ettei tuo jatkaisi tuota sen puhumista.

"No jos vain haluatte", äitini totesi ja nousi tuolilta. Tiedän, että tästä tulee iso puhuttelu vielä illalla. Tiedän, että vanhempani on vähän liian ylisuojelevia, mutta minkäs teet kun äitini on ollut vähän villimpi isän kanssa lapsena ja kaikkea kokeneempi mitä minä.

"Okei mitä me sitten tehdään?" katsoin Luhania, joka jo laitteli pöydälle kaikkea mitä löysi. 

"Tehdään yhtä kiinalaista perinne ruokaa", tämä totesi, "Se ei vaadi paljoakaan mitään. Voit aloittaa paistamalla riisin". Luhan ojensi minulle riisioaketin.

"En osaa paistaa riisiä", kuiskasin hiljaan, "en osaa laittaa ruokaa Luhan".

Luhan naurahtaa ja sanoo: "Ei haitaa. Neuvon sua. Ota voita ja laita pannu lämpiämään sen jälkeen laitat voi klöntin sinne ja ootat että se sulaa. Sitten riisit sekaan ja annat niitten hieman muuttaa muotoa. Sitten on valmista"

Tein Luhanin ohjeitten mukaan ja juttelimme vähän kaikesta. Tiesin, että vanhempani katsovat meidän puuhiamme. Olin yllättynyt siitä miten taitava Luhan oli käyttämään kaikkie ruoka-ainetita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itse katoin pöydän valmiiksi ja annoin Luhanin tehdä kaiken ruuan. 

"Luhan? Kuinka kauan olet tehnyt oikein ruokaa?" kysyin ja tuo asetteli ruokia kulhoihin, että ne hieman jäähtyisivät.

"Oikeastaan koko ikäni. Olen perheeni ainoa lapsi, joten olen joutunut itse opettelemaan kaiken alusta pitäen itse ja kärsimään seuraukset mitä väärin tehdyistä asioista on tullutkaan vastaan", Luhan sanoi ja katsoi minua silmiin synkillä silmillään.

"Ai...", katsoin tuon silmiin ja lähdin pari askelta lähemmäksi ja kallistin päätäni ennenkun suljin silmäni ja suutelin tuon lyhemmän huulia hellästi. Luhan vastaa suudelmaan ja laittaa kätensä lanteilleni. Kikatan hieman suudelmaan ja painauduin tähän kiinni liikutellen hieman huuliani. Pian kuitenkin kuulin rykäisyn ovelta ja Luhan irtoutui minusta.

"Anteeski rouva Park", Luhan sanoi ja jatkoi ruuan tekemistä. Tuo kattoi pöytää samalla kun itellä puna nousi täysin korvia pitkin ja katsoin äitiäni silmiin.

"R-ruoka on valmis", sanoin ja osoitin Luhanin tekemiä ruokia, "voitte tulla syömään".

Istuimme siinä syvässä hiljaisuudessa ja katsoimme kuinka vanhempani söivät rauhassa. Kuitenkin pian saimme äitini kanssa seurata kuinka Luhan ja isäni puhuivat siinä vieressä toisilleen. Oletan varmaan, että jotain perheestä ja semmosesta. En jaksanut kiinittää huomiota, koska ruoka oli vaan niin hyvää. Katsoin ruokaa, jota oli vielä jälellä ja mietin, että otanko lisää ja kehtaanko ottaa lisää ruokaa.

"Ota vaan loput", Luhan sanoi ja kaatoi lopun ruuan lautaselle. Hymyilin ja sanoin kiitos -kiinaksi kylläkin- ja jatkoin syömistä onnellisena. 

"Vaikutat herras mieheltä Luhan. Tietenkin, kun sinut on kasvatettu kiinalaisille tavoille. Kerro hieman niistä", isäni sanoi ja nostin katseeni isääni suu täynä ruokaa.

"Noh. Lapset opetetaan olemaan hiljaa, kun vanhemmat puhuvat. Koulutus on kaikki kaikessa. Terveys ei tietääkseeni mene sen edelle edes. Itse olen ollut aina hieman itse päinen asioiten suhteen, joten ehkä on hyvä, että jotain asioita on muuteltu perheessäni. Tietenkin se, että olen vanhin lapsi ja ainoa niin ei ole ollut varaa tehdä mitään väärin. Mutta jos tein sain kärisä siitä", Luhan naurahti ja isäni nyökytteli: "Aivan. Semmoista sielä päin".

Ruuan jälkeen siivosin Luhanin kanssa keittiön ja vanhempani seurasivat vierestä miten meni. Tai no lähinnä äiti seurasi sitä mitä tein etten vaan tekisi mitään väärin, mutta halusin vain niin kovasti suudella Luhania.

"Tule", sanoin, "näytän huoneeni". Lähdin vetämään tuota huoneeseeni ja sulin oven perässäni lukkoon asti.

"Vanhempasi on aika suojelevia kohtaasi", Luhan kaatoi meidät sängylleni ja otti kainaloonsa leikkien hieman hiuksillani. Hymyilin ja totesin: "He ovat aina". Pujotin käteni tuon kaulan ympärille ja vedin hitaasti lähemmäksi.

Luhan kuitenkin laittoi hanttiin parin millin päästä, että olisin saannut huulemme yhteen.

"Luhan älä jarruta", kurotin kaulaani tuon huuli kohti, "älä kiusaa".

"Entäs jos kiusaan", Luhan totesi ja kierähti jalkojeni väliin ja kumartui ylleni. Tuo laittoi kätensä poskelleni ja silitti poskeani.

"Hmm~"

Suljin silmäni hymy huulillani ja pian tunsin Luhanin pehmeät ja lämpimät huulet omillani...