KPOP

ChanHeon

(Jooheon x Chankyun=I.M Monsta X)
________________

Käännyin katsomaan poikaa, joka juoksi ohi käytävällä.
Pojalla oli vaaleanpunainen hieman isohko huppari, mustat tiukat faarkut, jotka helvetti syleilivät tämän reisiä. Pojan mustat rusekat hiukset lepattivat tuulessa ja menivät silmille. Punaiset huulet, joissa oli jotain kiiltoa, menivät hymyyn. Pojan pää kääntyi nopeast, kun poika jatkoi nopeasti.
Käänsin pääni pois tuijottamiselta ja menin rehtorin kansiliaan.
Olisko aika esittäytyä. Elikkäs olen Lee Jooheon. Käyn tällä hetkellä lukion ekaa vuotta ja asustelen yksin tällä hetkellä. Halusin päästä pois vanhempieni luolta. Samalla aattelin vaihtaa koulua joten tässä nyt olen ja voin sanoa ettei tämä ollut hyvä idea... Olen nimittäin homo. No joo ei varmaan ollut mitään uutta. Ja jos nyt joku miettii että oonko top vai bottom niin ihan top olen. Älä luule mitään muuta. Saakeli... Kaakeli.
Joo huumorini on aika surkea mutta eikai se haittaa? Ei varmaankaan. Mutta olen tällä hetkellä 15- vuotta. Ärsyttää eniten se että täytän vasta 6.10 vuosia ja kaikki "kaverini" ovat jo sitten täyttäneet vuosia. Yllätys.
"Huomenta", sanoi joku edestäni ja se sai minut havahtumaan ajatuksistani.
"Huomenta", sanoin hiljaa ja nostin katseeni jaloistani.
"Aaa herra Lee", naisrehtori sanoi hymyillen ja nousi tullakseen kättelemään.
Arvatkaa mistä tunnistin rehtorin. Nimilapusta. Anteeksi oli pakko infota.

"Shin Jimin", nainen sanoi ja hymyili.
"Lee Jooheon", sanoin ja vedin käteni pois tuon omasta, "Mille tunnille lähden?"
"Aivan tietenkin. Herra Choi ottaa sinut luokalleen mukaansa. Menette kemian luokkaan", rouva Shin ohjeisti ja antoi lukujärjestykseni.
"Hmm... Okei", naurahan pienesti ja hiljaa.
"Niin asia oli minua koskeva? Onko tässä uusi oppilas?", oletan, että hän on herra Choi, kemian opettaja. 
"Joo joo. Tässä on Lee Jooheon ja hän lähtee mukaasi kemian tunnille. Varmaan voit laittaa jonkun näyttämään tälle pojalle vähän koulua ja kertomaan sääntöjä", rehtori Shin sanoi taputtaen olkaani. 
Teki melkein irvistää. En anna vieraitten naisten koskea minua millään tavalla.
"Noniin. Herra Lee. Tuleppas perässä", herra Choi sanoi, "Olen muuten Choi Seunghyun. Koulun yksi matikan, kemian ja fysiikan opettajista".
"OKei", piipitin ja käveleimme luokkaan joka oli aika meluisa. Katselin ympärilleni ja tunnistun tuon pojan katseen joka juoksi ohi käytävällä kun tulin tänne.
"Noniin luokka. Hiljaa ja olkaa hyvä ja istukaa paikoillenne", herra Choi sanoi ja taputti käsiään, "Meille on tullut uusi oppilas". Herra Choin puhuessa luokka käänsi päänsä minuun päin ja sain nielastua vaivoin.
"Terve", sanoin sanottua ja kuulin parin oppilaan naurahtavan.
Hienoa nyt olet saannut itsesi nolattua ekana päivänsi, ajattelin.
"Olen Lee Jooheon ja tulen Daegusta", sanoin hieman hiljempaa.
Oikeastaan en enää omista enää vanhempiani.. Mutta en halua puhua siitä juuri nyt..
Jos nuo saa siitä tietää teen itsestäni vaan pellen.
"Hienoa. Nyt kun olemme tehneet kokeet niin kuka voisi viedä Jooheonin kierokselle vai pakotanko?", herra Choi sanoi ystävällisellä äänellä.
Luokka oli hiljaa mutta kuulin silti lauseuta.
Pelle mikä pelle.. Ihan varmasti... Voisi puhua vähän kovempaa... Mikä sen ongelma on?... Tuo asustus on aika ruma... Nuo kikkarat ei käy tuolle..
No siis päälläni on vaaleat revityt farkut ja musta huppari. Perus asustu mikä minulla tällä hetkellä on. Koulupukua täällä ei nähtävästi ole joten ei muuakaan auta.
Itse tykkään kun kiharran hiukseni hieman. Jos ei kelpaa älä kato mua.
"Voin näyttää", joku poika sanoi. Nostaessani katseeni tuohon se oli se kyseinen poika.
Tämä nousi ja tuli luokseni: "Voin näyttää sulle hieman paikkoja herra Lee"
Ei Jooheon et ala rehtkahtamaan tuohon.
Kuulin tuon kavereitten naurahtavan.
"Selvä", käänsin katseeni pois ja lähdimme kävelemään.
"Ai niin olen Chankyun", poika hymyili ja ojensi kättään.
"No Lee Jooehon.. En kättele ketään", pidän katseeni muualla.
"Ai.. Pelkäätkö muitten kosketusta?", tuo kysyi kallistaen päätään söpösti.
"En. En pelkää. Minulla on vaan omat syyt siihen", mumisen ja katselin muita reittejä. Olimme jo nyt jossain osassa enkä tiennyt että missä.
"Ai.. Onko se jokin vakavakin asia?", Chankyun kysyi lisää udellen.
En aatellut kertoa. Entäs jos saan itseni täälläkin kiusan alasikesi. Pystyisinko kertomaan siitä herra Choille sitten tai rouva Shinille. Hänhän on rehtori joten hänen pitäisi tehdä jotain asialle. Ei hän voi jättää asiaa käsittelemättä niinkuin edellinen rehtori teki.
Kusipää. Tiedän sen.
Huomaamattani Chankyun oli tullut lähemmäksi minua.
"Pysy etäämmällä", totesin. En halua tehdä tuolle mitään.
"Miksi? Mitä pahaa tässä on? Kaksi miehen alkua käytävällä lähekkäin?", Chankyun sanoi. 
Käännyin katsomaan tuota.
"Tämä on väärin", totesin.
"Ei ole. Teet siitä itse kieletyn kun et päästä sitä läpi", Chankyun sanoi ja kysyi kosktettaessa olkaani, "miksi et vain antasi kaiken tapahtua?"
Värähdän ja katson tuota lyhyempää poikaa silmiin yrittäen hallita itseäni. 
Tuo miehen alku tekee kaiksesta niin vaikeaa. Ihan kuin tuo vetäisi minua puoleensa helvein isolla magneetilla.
"Jooheon. Tiedän että haluat läheistyyttä", tuo pienempi sanoi ja siirsi kättään alemmaksi kehollani.
"Et-", aloitin lauseen, mutta keskeytin sen etten päästäisi yhtään irstaita ääniä suustani.
"Tiedän että haluat tätä myös", Chankyun sanoi ja hieroi hieman mielyttävästi, kuin tuo on joskus aikaisemminkin tehnyt tätä samaa.
"Et voi...", purin huultani.
"Kyllä voin", pienempi sanoi ja alkoi suudella kaulaani. 
"Hmm~", äänähän, "Ei keskellä käytävää"

________

Myöhemmin palasimme pojan kanssa takaisin luokkaan kun olimme siistineet jälkemme ja laittauduimme valmiiksi. Changkyun veti minut viereensä ja nojasi hieman minuun istuessamme siinä tyytyävisesti huokasten. 
Pari poikaa katseli mitä on tapahtunut ja Changkyunin ystävät kohotiivat pojalle kulmaansa. Itse näytin tietämättömälle joten mitä ne osasi aavistaan.
Sain selville ettei tuon kaveritkaan tiedä tästä, joka oli sinäsnä ihan hyvä vain.
Mitäköhän tämä elämä tuo tullessaan.