KPOP

"Kauhujen" yö

Ji-Yong ja Seung-Hyung kävelivät kadulla. Heillä oli sovittu tapaaminen SeungRin, Young Baen ja Daesungin kanssa. He kävelivät hiljaa, kunnes he näkivät SeungRin ja muut. SeungRi vilkutti ja muut hymyilivät.
"Missä viivyitte?" Daesung kysyi ja katsoi Ji-Yongia ja Seung-Hyungia vuoron perään.
"Tuli mutkia matkaan, mutta ei pahoja. Jouduimme kiertämään hautausmaan kautta", Ji-Yong sanoi ja yritti olla normaalina.
"En oikein tiedä onko tämä hyvä idea mennä Oh SeHunin taloon hänen kuoltua traagisesti sinne" Young Bae sanoi. Ji-Yong säpsähti. Hän oli ollut hyvä ystävä Oh SeHunin kanssa.
"Mutta ei muuteta suunnitelmia" Daesung sanoi päättäväisenä ja vilkaisi muita.
"Ei tietenkään" Seung-Hyung sanoi ja hymyili. Hän oli odottanut tätä päivää innolla. Eihän kukaan ennen ollut uskaltanut mennä Oh SeHunin kartanoon murtautumalla. Oli sinne murtauduttu, mutta ulos ei tultu elävinä. Tai muutenkaan tultu ulos. Oh SeHunin ruumista ei löydetty koskaan siitä kartanosta.
"Voiko joku kertoa, miksi me tehdään tämä?" Ji-Yong kysyi.
"En tiedä, mutta idea oli sinun" Young Bae sanoi katsoen Ji-Yongia tarkkaavaisesti.
"Niin, mutta" Ji-Yong sanoi, "meillä olisi muulloinkin aikaa kuin halloweeninä, vai kuinka?".
"Ei ole. Ja tänään muutenkin ihmiset eivät liiku pihalla hirveästi" SeungRi sanoi.
"Eikä he päästä lapsiaan ulos illalla" Daesung lisää ja osoittaa kelloa. Heillä olisi noin kaksi ja puoli tuntia aikaa että poliisipartio tulee tarkastamaan kadut.
"Lähdetään ennen kun poliisit tulevat tai olemme pahoissa ongelmissa" Seung-Hyung sanoi ja niin he lähtivät kohti Oh SeHunin kartanoa. Ji-Yongia pelotti, mutta hän ei uskaltanut myöntää sitä.
Lopulta he olivat perillä ja tiirikoivat oven auki. Kun he olivat sisällä, ovi sulkeutui heidän perässään hiljaa kiinni.
"Voimmeko jo lähteä?" Ji-Yong kysyi.
"Ei" Daesung kysyi.
"Vastahan me tulitiin" Young Bae sanoi.
"Alkaako pelottaa?" SeungRi kysyi Ji-Yongilta.
"Ei. Muuten vaan kysyin" Ji-Yong sanoi ja katseli ympärilleen.
"Muuten mitä olette mieltä tästä kartanosta?" Seung-Hyung kysyi.
"Ei tämä kummoisempi ole kuin muut kartanot missä olen käynyt" Young Bae totesi ja katsoi ympärilleen.
"Seung-Hyung?" Ji-Yong kysyi pukaten samalla Seung-Hyungia kylkeen.
"Mitä?" Seung-Hyung kysyi ja kääntyi Ji-Yongia kohti, "Onko kaikki hyvin?".
"Kaikki on hyvin, mutta käydäänko yläkerrassa?" Ji-Yong kysyi.
"Joo. Käydään vaan" Seung-Hyung sanoi ja he lähtivät kohti yläkertaa jätten muut alakertaan.
Ylhäällä heitä odotti yllätys. Kaikki tavarat olivat heitetty ympäriinsä. Kirjat, hyllyt paperit, koriste-esineet ja muut satunnaiset tavarat olivat lattialla. Verhot olivat kiinni. Ovet auki.
"Voidaanko sittenkin palata alakertaan muitten luokse?" Ji-Yong kysyi.
"Ei. Ei ennen kun olemme tutkineet tämän paikan" Seung-Hyung sanoi ja tuuppasi Ji-Yongia eteenpäin.
Kun he kävelivät eteenpäin he huomasivat verellä kirjotettuja tekstejä. Ji-Yong ei voinnut katsoa niitä. Seung-Hyung käveli käytävää eteenpäin ja kääntyi vasemmalle. Ji-Yong juokse hänen perässään.
"Odottakaa mua Ji-Yong ja Seung-Hyung!" SeungRi huutaa heidän takaa.
"No? Pelottelivatko Young Bae ja Daesung sinut hengiltä?" Seung-Hyung sanoi. Samalla huoneen ovi sulkeutui heidän takaa ja katosta tippui kaksi ruumista. SeungRi kiljaisi ja hyppäsi ilmaan ja juoksi ovelle ja yritti saada sitä auki, mutta se ei auennut. SeungRi yritti riuhtoa ovea kaikin voimin.
"Seung-Hyung tule auttamaan! En saa tätä avattua!" SeungRi huutaa.
"En tule! Ikkuna on auki" Seung-Hyung huutaa ja osoittaa ikkunaa, joka oli auki, mutta sulkeutui äänekkäästi pamahtaen. Ji-Yong seisoi paikallaan ja tärisi pelosta.
"Voidaanko lähteä?" Hän kysyi.
"Ei voida, ennen kun ollaan selvitetty mitä täällä tapahtuu" Seung-Hyung sanoi.
"Mitä jos emme selviä hengissä?" SeungRi kysyi.
"Sitten me kuolemme. Se on jopa tapauksessa tämän elämän tarkoitus, elää ja kuolla" Seung-Hyung sanoi "ja yhteistyöllä selviämme pitkälle". Ji-Yong nyökkäsi ja SengRi katsoi häntä hetken epäilevästi.
"Ja sen jälkeen jos pääsemme pois voimme ilmoittaa poliisille" Seung-Hyung jatkaa.
"Mitä sinä ajot sanoa heille jos he kysyvät miksi me mentiin tänne?" SeungRi kysyin.
"Olemme vaan, että Daesung ja Young Bae menivät sinne vaikka yritimme estää" Seung-Hyung sanoi, "ja sillä ei ole väliä enää tässä vaiheessa, koska he ovat kuolleita".
"Mitä teet jos he eivät usko sinua?" Ji-Yong kysyi.
"Todistan sen heille" Seung-Hyung sanoi.
"Miten?" SeungRi ja Ji-Yong kysyivät yhteen ääneen.
"Viemällä heidät tänne vaikka väkisin jos he eivät usko" Seung-Hyung sanoi, "Kunnahan te olette turvassa niin kaikki on hyvin". Ji-Yong ja SeungRi katsoivat Seung-Hyungia uskomatta korviaan.
"Me kyllä tiedämme että olemme nuorempia kuin sinä, mutta ei sinun meitä tarvitse suojella" SeungRi sanoi yrittäen esittää rohkeaa. Seung-Hyung nosti toista kulmakarvaansa ja käveli ikkunan luokse, mutta ei kerinyt katsoa ulos, koska ikkunaverhot menivät kiinni itsestään.
"Tämän talon kanssa pitää elää sopusoinnussa" Seung-Hyung sanoi ja kääntyi muihin päin.
"Eli tämän talon siis kartanon kanssa pitää elää sovussa tai kuolema on ennen aikaista" Ji-Yong sanoi ja pudisteli päätään. Häntä jo kammotti asua tässä talossa.
"Tajusitte idean" kuului ääni.
"Kyllä vain herra kartano" Seung-Hyung sanoi ja irvisti.
"Ei tässä kannata herratella, koska sinä olet nyt minun herrani, herra Seung-Hyung" talo sanoi.
"Miksi hän on herrasi" Ji-Yong kysyi ja katsoi ympärilleen.
"Hän tajusi salaisuuteni".
"Minkä salaisuuden?" SeungRi kysyi.
"Sen, että en ole kuollut" SeHun sanoi ja tuli esiin varjoista