Coffee and boys °COMPLETE°

kahdeksas

Mä en oo ees pahoillani et tungen BTS;sää joka paikkaan 😂😂

Sisältää myöhemmin vähän enemmän kiroilua niin varoitan ja pahoittelen siitä!
~°~°~

"Gray? Voitko kokkaa?? Yena ja Daniel tulee tänne parin tunnin päästä myöskin!" Huusin Graysonille heti astuttua taloon. Kuulin vain muminaa makuuhuoneesta. "Opettele ite kokkamaan" Grayson huusi takaisin. "Mähän melkeen poltin mun vanhan kerrostalon kun yritin kokkaa ilman ketään muuta!" Huudahdin takaisin. "Mene jonnekkin opettelemaan" Grayson sanoi ja huomasin tuon seisovan makuuhuoneen oven luona. "Voitko sä opettaa?" Kysyin pojalta. Poika pudisti päätään nopeasti. "Sitten sä saat kokkaa mulle loppuelämäs" sanoin ärsyttävästi hymyillen pojalle. "Miten sä pärjäsit sillon kun asuit yksin?" Grayson kysyi. "Pärjäsin kiinalaisella tilausruualla ja tietenki nuudeleilla ja pakaste vihanneksilla, millä muulla?" Sanoin naurahtaen. "Okei, mä opetan, ota nyt ne kanasiivut sieltä jääkaapista" Grayson sanoi ja minä tein mitä käskettiin. "Ööh... Mikä näistä se on?" Kysyin naurahtaen nolostuneena. "Idiootti, siellä on tasan yksi paketti kanaa, kai sä nyt tunnistat ja osaat lukee!" Poika sanoi ja samassa huomasinkin kanan siivuja. "Mä löysin!" Huudahdin iloisena. "Okei tuo ne tänne" Grayson sanoi ja minä kävelin tuon viereen. "Jos mä teen näille kanoilla marinadin niin voitko sä leikkaa paprikaa ja muita vihanneksia?" Grayson kysyi ja minä nyökkäsin.

Vähän ajan päästä aloin hankaloimaan sipulin, kyllä sipulin, leikkaamisessa. "Se tehään tälleen" Grayson sanoi ja yllättäen laittoi kätensä molemmilta puolilta vartaloani ja otti veitsen kädestäni. Juuri nyt, selkäni oli pojan rintaa vasten ja pojan kädet olivat ympärilläni, leikkaamassa sipulia. "Tajusitko?" Poika kysyi ja minä nyökkäsin hyvin epämukavana. "Joo..." Vastasin ja pian veitsi oli kädessä ja pojan lämpö poissa. "Kiirettä sen kaa jos haluat ehtii syödä ennen kun muut tulee" Grayson hoputti minua. "Joo joo" murahdin takaisin. Yhtäkkiä, oveen koputettiin. "Mä käyn kattoon kuka se on" sanoin ja pyyhkäisin käteni pyyhkeeseen. Avasin oven, ja yllättäen näin Yenan. "Yena, mitä sä täällä? Sunhan piti tulla vasta yli tunnin päästä?" Kysyin. "No tulin vähän aikasemmin" Yena sanoi hymyili viattomasti. "No tuu sit vaikka sohvalle, me tehään nyt itseasiassa ruokaa jos säki halusit syödä?" Kysyin tytöltä ja tuo nyökkäsi hyvin vahvasti. "Mulla on ihan hirveen kova nälkä, tulin suoraan töistä tänne" Yena sanoi ja ennenkuin edes ehdin vastata, Yena jatkoi, "Meillä on huomenna aamu vuoro yhdessä, ilmotin opettajille että skipataan eka tunti, kun työt alkaa kuudelta ja loppuu yhdeksältä, meillä muuten alkaisi kaheksalta". "Aa okei, kiitti ku sanoit" hymyilin tytölle ja Yena käveli olohuoneeseen. "Te siis oikeesti asutte yhdessä...?" Yena kysyi ja katsoi Graysonia joka kokkasi parhaimmillaan. "Eli Caro on puhunut musta?" Grayson kysyi ja tiesin tuon kasvilla oleva  se sama, ärsyttävä virne. "No sen takii vaan kun kysyttiin mun kavereiden kaa et miks Caro tuli sun autosta ulos" Yena ilmoitti tuhahtaen ja minä nyökkäsin. "Nii, en mä susta muuten puhuis" sanoin. "Syökö toikin meijän kaa?" Grayson sanoi ja nyökkäsi Yenaa kohti. "Mulla on nimi, ja kyllä, kyllä syön" Yena sanoi ärsyyntymys kasvoillaan. "Mä en puhunut sulle" Grayson sanoi ja katsoi minua kysyvänä. "Joo, eikai se haittaa sua?" Kysyin pojalta. "Mä en sano ettei se haittaa mua mut kai se voi syödä" Grayson sanoi ja toi ruuan pöytään. "Ööh... Miks te puhutte toisillenne noin?" Kysyin hiljaa noilta. "Miten niinkuin noin?!" Molemmat huudahtivat samaan aikaan. "No... Unohtakaa" sanoin ja hiljaa söin ruokaani.

~°~°~

"Eiköhän me olla tehty tätä jo tarpeeks?" Daniel kysyi meiltä ja minä nyökkäsin dramaattisesti, joka sai Danielin nauramaan. "Muuten... Saanko Caro sun numeron...?" Daniel kysyi ujosti hymyillen. "Miksi?" Grayson kysyi pojalta. "Ööh... No tätä projektia varten" Daniel vastasi. "Joo tottakai saat" sanoin mulkaisten Graysonia jolta sain vastaukseksi kummastuneen katseen. "Se on 358-253-8161" kerroin pojalle numeroni (toivotaan ettei toi oo kenenkään oikee numero 😂). "Kiitos..." Poika sanoi ja lähti asunnosta. "Muista Caro soittaa AINA jos sä et haluu nukkuu tai olla täällä" Yena sanoi ja mulkaisi Graysonia. "Joo" sanoin naurahtaen. "Moikka" tyttö sanoi ja halasi minua. "Oo varovainen ton kaa, en haluu et sulle käy mitään" Yena kuiskasi minulle. "Joo, moikka" sanoin hymyillen ja vilkutin tytölle joka sulki asunnon oven. "Mitä sun ja Yenan välillä on?" Kysyin heti pojalta. "Ei mitään!" Poika tuhati ärsyyntyneenä. "Se Daniel on ihan kusessa suhun" Grayson sanoi kuin itsestäänselvyyden. "Eikä oo! Se on vaan ystävällinen, toisin kuin eräät" sanoin ärsyyntyneenä. "No jos mä en oo samanlainen kun sun tulevaisuuden poikaystäväs, nii miks sä et oo jo juoksemassa sen vitun Danielin perään!?" Grayson huusi. "Miks sun pitää olla noin vitun lapsellinen?! Se ei oo mun tulevaisuuden poikaystävä!" Huusin pojalle hyvin ärsyyntyneenä. "Mikä vittu sua vaivaa?! Painu helvettiin!" Huusin pojalle ja kävelin parvekkeelle. Kuulin oven avautuvan ja sen jälkeen paiskahtavan kiinni. "Mikä vittu sitäkin vaivaa...? Miksi se on niin lapsellinen?" Kysyin itseltäni ja ärsyyntyneenä menin sänkyyni makaamaan. Hirveä päivä...