Coffee and boys °COMPLETE°

kolmas

Muuttoautot tulivat hakemaan tavaroitani noin kymmenen minuuttia sitten ja minä odottelin nyt taksiani kotini, itseasiassa vanhan kotini, edessä. Pian taksi saapui ja kerroin kuskille minne olin matkalla. Kello oli nyt 4.30 ja lentoni lähtisi kello 7.00. Matka lentokentälle olisi täältö noin kymmenen minuutin ajomatka, eli ei paha. Pian saavuimmekin jo Helsingin lentokentälle. Maksoin taksikuskille ja nousin ylös autosta. Taksikuski oli jo tulossa auttamaan minua matkalaukkujeni kannossa mutta nappasin toisen matkalaukun vasempaan käteeni ja toisen oikeaan. Kuski näytti jotenkin hämmentyneenä johon vastasin vain hermostuinen hymyin. Kävelin matkalaukkuja raahaten sisälle ovista. Minua jännitti ihan kauheasti sillä olin oikeastaan ollut vain pari kertaa lentokoneessa, ja yksin en kertaakaan.

~°~°~

Vihdoin pääsin koneeseen istumaan. Olin varannut ikkunapaikan itselleni ja viereeni istuuntui joku vanha pariskunta. Kytkin nappikuulokkeeni puhelimeen ja aloin kuntelemaan musiikkia. Otin myös käsimatkatavaroideni seasta piirrustusvihkon, kynän ja kumin. Aloin hahmottelemaan itseäni, Thomasia, Matildaa ja Alyssaa. Minulla oli jo nyt ikävä heitä. Istuin siinä, piirrellen meitä ja kuunnellen musiikkia. Yhtäkkiä kimmeltävä kyynel valui pitkin poskeani. Olin huomaamattani alkanut itkemään. Ei ei nyt, ei tässä keskellä lentokonetta. Pyyhin nopeasti hihaani kyyneleet ja toivon hartaasti ettei kukaan ollut huomannut. "Hei anteeksi? Huomasin tässä että näytät että sinulla on vähän paha mieli? Oletko kunnossa?" Vanha nainen kysyi lempeä hymy huulillaan. "Joo anteeksi häiriö, mulla on vaan vähän ikävä mun kavereita, ei sen kummempaa" sanoin hymyillen naiselle. Nainen väläytti minulle hammashymyn ja katsoi alas. "Hieno piirrustus sinulla siinä. Ovatko he ystäviäsi?" Nainen kysyi tarkoittaen piirrostani. Nyökkäsin hymyillen. "Kiitos, ja kyllä he ovat" sanoin ja keskityi  taas piirtämään.

~°~°~

"Lentomme laskeutuu, tulkaa takaisin paikoillenne istumaan ja  laittakaa ystävällisesti turvavyöt takaisin päälle" kuulutettiin jolloin laitoin taas turvavyöni ohjeiden mukaisesti kiinni. Nainen piti tiukasti kiinni vieressä istuvan miehen kädestä. Hymyilin itsekseni. Suloista. Piakkoin lentokone laskeutui lentokentälle alas ja ihailin maisemia, vaikkei niitä paljoa näkynytkään. Ilta oli jo tullut mutta silti lentokentältä näki vieressä olevan metsän ja meren. Saimme irrottaa turvavyöt jolloin minä irrotin sen, keräsin kaikki kamani ja lähdin kohti uloskäyntiä. Aah, ihana olla taas seisomassa. Odottelin matkalaukkuajani likuhihanan luona noin 10 minuuttia kunnes näin yhden tutun mustan, ja yhden tutun valkoisen, matkalaukun. Lähdin raahamaan laukkujani kohti ovia. Soitin taksin ja tajusin tilauksen alussa että puhuin suomea jolloin taksikeskuksella ei ollut hajuakaan minä puhuin. Sitten vaihdoin englantiin ja yritin alkaa totuttelemaan siihen.

(An: tähän väliin että kaikka jutut jotka Carolina sanoo suomeks tulee paksunnetulla eli tälläsellä tekstillä)

Taksi saapui ja minä hyppäsin kyytiin. Sain osoitteen myös HarCofTea kahvilalta kotiini jolloin kerroin sen kuskille ja tuo lähti ajamaan sinnepäin.

Kymmenisen minuuttia oli kulunut jolloin pysähdyimme oikeastaan aika hienon kerrostalon eteen Los Angelesissa. Kiitin kuskia, maksoin hänelle ja otin matkalaukkuni takakontista pois. Taksi lähti ja minä menin oven luo. Siinä oli numero koodi ja katsoin puhelimeltani mikä se oli sillä senkin HarCofTea oli minulle lähettänyt. "Okei eli muista numero 4839" Mumisin itselleni ja tein koodin oveen. Kävelin eteisen ohi ja ilokseni sain huomata tämän kerrostalon omistavan hissin. Koko kerrostalo oli vanhaa vähintäänkin kaksikymmentä kertaa hienompi ja modernimpi. Hissi saapui kerrokseen kuusi ja minä hyppäsin ulos hissistä. Katselin asuntojen ovien numeroita ja päädyin ovelle 35. Avasin sen oven taaskin numerokoodilla joka oli 2502. Aish, minun pitäisi muistaa paljon numeroita... No eikun vaan muistamaan. Avasin oven ja leukani putosi maahan. Siis kirjaimellisesti. Eteinen oli jo iso jonka takaa paljastui aivan upea keittiö. Kävelin sisään sulkien oven perässäni ja kävelin peremmälle. Keittiön takana oli ovi jossa oli makuuhuone. Siellä oli yksi parisänky ja yksi normaali sänky, kaksi pöytää, ja hyllyja kaksi. Vieressä oli ovi vessaan joka oli ihan pieni. Olin HYVIN HYVIN yllättynyt kodistani. Se oli todella iso että sinne mahtuisi asumaan pari muuta lisäkseni. Olin iloinen nyt että muutin. Hymyilin itsekseni ja pyörähdin pari kertaa. Loput vähäisitä tavaroistani tulisivat parin päivän päästä. Huomasin olevani todella väsynyt joten otin toisen matkalaukuistani, kaivoin sieltä yöpukuni ja menin suorinta tietä sänkyyni.