Coffee and boys °COMPLETE°

viidestoista

Heyy! Halusin tähän alkuun sanoa että maailman parasta syntymäpäivää tälle ihanalle ihmiselle myöhässä! (Luvun lopussa on sitte spämmäystä Jinistä ja kaikesta joka siihen liittyy 💗😂)

Skip kolme kuukautta edellisestä luvusta

Olimme tulleet jo tosi läheisiksi Grayn kanssa, joka oli ihan hyvä juttu, asuimmehan kummiskin yhdessä, mutta mä oon alkanut oikeesti huomaamaan että mulla on alkanut vaan kohoamaan mun tunteet Grayta kohtaan. Tiiän, tiiän. Omiin kavereihin ei saisi olla ihastuksia, tai muutenkaan mitään tunteita, se pilaa kaverisuhteet, mutta oikeasti, mitä mä mun tunteille voin. Mun työpaikallakin menee ihan hyvin, oon nyt hyviä kavereita kaikken HCT (HarCofTea) työntekiöijden kanssa. Etenkin oon tullu läheisemmäks Minan, Yenan, Luken, Alexanderin, Junen ja Markin kanssa. Daniel  oli yrittänyt jotenkin flirttailla mulle, joka välillä kävi vähän rasittavaksi kun meidän piti tehdä sitä projektia. Tosi moni tuli puhumaan mulle päivittäin, mutta kiitos mun ujouden, en koskaan saanut suusta mitään ulos, vaikka olisin halunnut.

"Neiti Pince, syy myöhästymiseen?" Matikan opettaja kysyi vihaisesti. Ei ollut motia tulla kouluun, ahdisti ja tää tunti on perseestä, olisi ollut mitä olisin halunnut sanoa.  "Nukuin pommiin" valehtelin, ja opettaja jatkoi opettamistaan. Istuin paikalleni Jacksonin viereen, joka oli alkanut puhumaan minulle yllättäen näiden kuukausien aikana. 
"Tarviitko kynää?" Jackson sanoi ojentaen kynäänsä.   "Kiitos" sanoin hymyillen huvittuneena sillä siitä oli saattanut tulla tapa että unohdin kynäni kotiin ja Jackson lainasi minulle aina yhtä.    "Sun oikeesti pitää alkaa muistamaan se kynä" Jackson nauroi hiljaa. Mulkaisin tuota leikillä ja tuo hiljeni. En voinut kutsua Jacksonia kaverikseni, mutta ainakin hyvä opettaja hän oli! En ikinä ymmärtänyt mitä opettaja selosti joten kysyin aina Jacksonilta apua, joka mielellään auttoi minua.   "Siis... Häh?" Kysyin hämmentyneenä Jacksonilta tuon yrittäessä selittää jotain pääni yli menevää.           "Sä oot sitten ikuinen toivoton tapaus" Jackson naurahti ja sai minutkin naurmaan.   "Mun aivoja ei oo suunniteltu tälläseen" sanoin huvittuneena.

~°~°~
"Aih... Vihdoin ruokaa! Eih... Soijapapu nuudeleita? C'moon!" Valitin Markille ja Minalle heidän kävellessäni vieressä.   "Ootko oikeesti tosissas? Taas tätä paskaa" Mark valitti kanssani. "Ääh... Koulu vois alkaa tekemään parempia ruokia" Mina yhtyi ja siinä tuskastelimme yhdessä. Otimme ruokaa kaikki hyvin vähän ja menimme istumaan pyöreän pöydän ääreen.  "Mitä teillä on seuraavaks?" Kysyin pojalta ja tytöltä. "Ööh... Mulla on kai musiikkia Luken kanssa" Mark vastasi. "Nii, ja mulla on taas historiaa" Mina sanoi tylsistyneenä. "Olkaa ilosia, mulla on kemiaa... Mutta ainakin Yena on myös siellä!" Sanoin vähän piristyen. Pian uusi tarjotin laskeutui pöydälle. "Moi mistä te puhuitte?" Luke sanoi istuen pöydän ääreen. "Vaan mitä meillä on seuraavaks" Vastasin hymyillen pojalle. "Aah! Mulla on Markin kanssa musiikkia! Ja tää ruoka on ihan kammottavaa!" Luke sanoi ja teeskenteli oksentavansa. "Joo kuulin, ja olen hyvin samaa mieltä" Mina kommentoi. "Tehkää tilaa!" Kuului Yenan huuto ja huomasinkin pian Yenan ja Alexanderin tulevan pöytäämme kohti. Tiivistimme nopeasti ja pariskunta istui pöytään. "Hei Yena, onko meijän projekti missä vaiheessa?" Kysyin tytöltä tajutessani että Yena oli halunnut lisätä siihen asioita. "Siinä on nyt kakstoista sivua tekstiä!" Yena sanoi ylpeänä. Minun leukani tippui maahan. "Sä lisäsit siihen neljä sivua?? Mistä vitsistä sä löysit niin paljon tietoa? Mä etin jokaisen kirjan ja nettisivuston läpi??!" Ihmettelin kovaäänisesti. "Mulla on Wikipedia nimeltä 'mun isä'" Yena nauroi ja pian koko pöytämme nauroi tytön äänekkään tikkanaurun mukana. Yenan nauru tarttui kaikkiin aina, siis ihan kaikkiin. "Oh... Onnekas" Luke kommentoi. "Mun isä ei tiedä yhtään mitään mistään"

~°~°~
"Wow... Millon sulla oli aikaa tehdä neljä sivua lisää meidän projektiin?!" Daniel ihmetteli istuessamme luokan takana sijatsevalla sohvalla. "Ehhe" Yena naurahti kiusaantuneena. "Se vaan... Tuli?" Yena jatkoi ja hymyili. "Eli meidän ei pidä tehdä enään mitään? Opettajahan sanoi että maksimi sivumäärä on kolmetoista ja minimi yhdeksän... Vaikka meillä oiskin näitä projektitunteja ainakin neljä... Mitä sanoisitte jos mentäs nyt johonki lähi kahvilaan kerran kun ahkera ja hyvä oppilas Yena teki loppuun meidän työn?" Grayson sanoi kaikille. "Sopii mulle, mutta älä painosta noita 'ahkera' ja 'hyvä oppilas' juttuja pilkkaavalla äänensävyllä. Mä voisin helposti sanoa ettet sä tehnyt melkeen mitään!" Yena sanoi mulkaisten Grayta. "Damn. Voitteko lopettaa ton vihottelun? Mulla ei oo vieläkään hajuakaan mitä teidän välillä on mutta c'moon! Yrittäkää herranjestas sopia!" Kivahdin yhtäkkiä ärsyyntyneenä Yenan ja Grayn tappelusta. "Joo mä oon samalla puolella Caron kanssa! Mä en tiedä mitä teillä on, eikä mua kauheesti kiinnosta, mutta se häiritsee meidän ryhmän ilmapiiriä" Daniel sanoi ja kietoi kätensä olkapäilleni. Katsoin järkyttyneenä Danielia, ja huomasin Grayn tekevän saman. "Mitä helvettiä sä teet?" Kysyin ja tönäisin pojan käden olkapäältäni pois. "Aih... Sori..." Daniel sanoi nolona ja katsoi maahan. "Se on okei... Älä tee tota toiste tosin" sanoin hiljaa ja Yena tallasi pojan varpaat. "Älä yritäkkään iskeä tätä tyttöä... Caron tunteiden kanssa ei aleta leikkimään" Yena sanoi ja laittoi itse kätensä olkapäilleni, ja siitä hyppäsi reppariini. Nauroin vain Yenan kommentille ja lähdin kävelemään. "Gray! Me mennään sun autolla" huusin pojalle. "Ajaahas, kiva kun ilmoitit mullekki" Gray naurahti ja käveli viereemme. Daniel tuli perässä, edelleenkin kiusaantuneena ja pidellen varpaistaan kiinni vähän väliä. Yena taisi talloa pojan varpaat pahemman kerran... No nyt hän ei ainakaan tekisi virhettään toistamiseen. Saavuin nopeiten autolle, kiitos sen, että päätin lähteä juoksemaan kilpaa Yenan kanssa autolle, mutta Yena oli lopettanut kesken kaiken, ilman että minä olin huomannut. Nyt niillä kolmella etanalla kestäisi puolipäivää saapua autolle, etenkin jos Grayson ei käytä niitä helvetin pitkiä jalkoja, joilla pääsisi Los Angelesista Helsinkiin yhdellä askeleella. Odottelin auton vieressä varmaankin kaksi minuuttia ennenkuin muut saapuivat. Yllättäen, Yena ja Gray juttelivat nauraen. "Ja sitten sä kaaduit sinne pusikkoon!" Yena sanoi naurunsa keskeltä. "Ja vetäsin sut mukaani" Gray lisäsi ja alkoi nauramaan vielä enemmän. Sydämmeeni pisti pienesti. Eli tältä tunti kateellisuus... Käänsin katseeni pois ja heti Graysonin avattua ovet, istuin nopeasti takapenkille. Yena istui minun viereeni ja Daniel istui pelkääjän paikalle Grayn viereen.