Coffee and boys °COMPLETE°

kolmastoista

Heräsin Graysonin vierestä, ihan tuossa kiinni. Muistin eilisen, eilisen keskustelun, eilisen halauksen ja Graysonin sanat. Me. Ne sanat mitä Grayson oli minulle sanonut oli tuonut iloa ja muutenkin vain enemmän voimaa. Ei minun tilanettani voisi verrata muiden ihmisten tilanteeseen. Olin kyllä selvästi alipainoinen ja minusta tuntui että ääni pääni sisällä jossain kohtaa tappaa minut, mutta ei sitä silti voisi verrata mitä jotkut ihmiset ovat kokeneet. Joillain on joka päivä jonkin näköisiä ajatuksia itsensä satuttamisesta ja kuolemisesta. Joillain oli viiltoja kädessä, jotka he ovat itse aiheuttaneet. Jotkut valehtelevat olevansa kunnossa vaikka olisivatkin miljoonina palasina sisällä. Se ei ollut oikein että joku ihminen oikeasti joutuu kestämään kaiken paskan mitä vastaan tulee, yksin. Minulla oli ollut aina kavereita, ja no olihan minulla yksi kiusaajakin ja vanhempia nolla tukenani. Syvältähän sekin oli. Nostin hitaasti Graysonin käden pois päältäni ja laahustin vessaan. Katsoin itseäni inho kasvoillani paistaen. Eilisestä ihan punainen naama ja silmät sekä kamalassa kunnossa hiukset. Päätin astella kylmään suihkuun rauhoittumaan mutta kaikki ajatukset perheestäni sai vain kyyneleet sekoittumaan veden kanssa. Milloin minusta oli tullut näin heikko? En halunnut olla tälläinen, halusin vanhan Caron takaisin, sen Caron jota ei kiinnostanut tuon perhe tai mikään muukaan. Se Caro jolla oli jotain käsitystä omasta elämästään. Kyykistyin suihkun pohjalle ja itkin siinä. Mielummin itken täällä, kuin jonkun edessä. Vihasin sitä kun ihmiset näkivät heikon puoleni. Halusin olla vahvempi, henkisesti ja fyysisesti.

Itkettyäni silmäni kuivaksi, kävelin ulos suihkusta ja katsoin naamaani. Se ei ollut niin punainen, mutta silmäni olivat kirkkaan punaiset. Huokaisin syvään ja otin kaapista silmätippoja. Laitoin ne silmääni, rasvasin naamani ja heitin hiukseni sotkunutturalle. Puin vaatteet päälleni ja menin olohuoneeseen. Avasin sohvapöydällä olevan tietokoneeni ja selasin Netflixin ohjelmia. Päätin avata kummiskin Modern Familyn.

Katsottuani varmaankin neljä jaksoa Modern Familya, Grayson askeli olohuoneeseen, ilman paitaa ja hiukset ihan sekaisin. En ollut ennen tiennyt että pojalla oli vatsalihakset, tai no, olihan se oletettavaa. Damn... "Huomenta... Ootko ok?" Grayson tuli ja nyökkäsin. Pojan ei todellakaan tarvisi tietää minun itkeneen suihkussa. Poika kummiskin tuli luokseni ja halasi minua. "Mennään tänään ulos syömään, ihan hyvä meijänki on syödä jossain muualla kun kotona" poika sanoi ja laahusti suihkuun. Laitoin tietokoneeni pois ja kävelin makuuhuoneeseen jossa vaatekaappini sijaitsi. Katselin sitä hetken ja otin mustan turtle neck paidan ja revityt farkut. Avasin hiukseni ja harjasin ne. Katsoin kokopeiliin ihan tyytyväisenä mutta otin vielä mustan nahkatakkini ja hopean kaulakorun. Kävelin pois makuuhuoneesta ja menin keittiöön. Päätin laittaa meille kuitenkin aamiaista.

~°~°~

"GRAYSON!!! AUTA!!"Huusin paniikissa keittiössä. Olin jotenkin ihmeellisesti sytyttänyt munakkaan palamaan. Nyt munakas paljoi ihanan isoilla liekellä. Grayson juoksi suihkuhuoneesta tänne. "GRAY! HOUSUT KIITOS!" huusin peittäen silmäni kun poika juoksi ilman mitään vaatetusta. "Aish..." Kuulin pojan sihatavan ja sitten ovi sulkeutui. Avasin silmäni ja yritin ottaa pannua pois liedeltä, huonolla tuloksella, tarkemmin melkein poltetulla kädellä. Pian Grayson tuli housuilla, ei edelleenkään paidalla, märällä tukalla juosten luokseni. "Mitä helvettiä Caro?" Grayson kysyi jotenkin huvittuneesti kun otti pannun pois liedeltä ja sammutti sen. "Yritin kokkaa aamiaista..." "Sovitaanko että aina kun me kokataan täällä, sä et tee mitään joka voi räjäyttää tai polttaa tän koko kerrostalon? Okei? Okei." Grayson selitti. "Okei..." Sanoin nauraen. "Mä laitan vaatteet päälle niin mennään syömään aamiaista samalla jonnekkin muualle" Grayson sanoi minä nyökkäsin. Katsoin sormeani joka oli vähän punainen. Grayson seurasi katsetta ja otti käteni omaansa. "Ootko ok? Etkai sä polttanu ittees?" Grayson sanoi ja tutkaili sormeani. "En polttanu, oon ihan kunnossa" sanoin vetäisten käteni pojan omasta. Poika nyökkäsi helpottuneena ja katosi makuuhuoneeseen. Graysonista oli tullut eilisen jälkeen ihan turhan huolehtivainen.

~°~°~

"Toi näyttää kivalta kiva ravintolalta" sanoin osoittaen yhtä ravintolaa kävellessämme sen ovi. "No mennäänkö sinne?" Grayson kysyi ja pysähtyi. "Käydään kattoon" sanoin ja hymyillen kävelin sisään ravintolaan. Sisällä oli mukava tunnelma ja musiikki soi hiljaa taustalla. "Tää on kiva, jäädäänkö tänne?" Kysyin pojalta ja tuo otti kädestäni kiinni, ja vei minut istumaan yhteen kahden hengen pöytään. "Mustakin tää on kiva" Grayson sanoi virnisten. Siellä se tuttu virnistys oli taas. Niin rasittava mutta samalla niin suloinen. Minusta tuntuu että olin oikeasti ihastunut Graysoniin. Se oli vain niin, en minä tunteilleni mitään voinut. Ainoa huonopuoli oli, että minulla oli tunne ettei Grayson tykännyt minusta. Hänellä näytti jotenkin kaiken vihansa takaa oleva tunteita Yenaa kohtaan, joka sai sydämmeni puristamaan. Mutta, en ollut vielä varma. Minulla oli vain tunne.

~°~°~
HUOM! Mä en todellakaan ota itsetuhoisuutta vitsinä tai mitään sinnepäin kuuluvaa. Mulla on omaakin kokemusta sellasesta ja se on oikeasti vakava aihe!

Mutta, taas tällänen pieni täyteluku kaikille (:

Musta tuntuu et heti kun oon kirjottanu tän tarinan loppuun, poistan sen koska jotenki en oo van tyytyväinen miten nää luvut on kirjotettu ja niin...

No eihän sitä tiiä 🤷 Ehkä poistan tän ehkä en (:

Kiitos kun luit!❣️

Kisses
Jeddis

Words
755