Coffee and boys °COMPLETE°

viides

Olimme sopineet minun nukkuvan parisängyssä ja Grayson saisi nukkua omassa sängyssään. Se johtui eniten siitä että minä olin ottanut sen sängyn ensimmäisenä. Grayson oli sanonut että hän oli ihmetellyt kuka oli laittanut jo valmiiksi parisänkyyn lakanat ja miksi toinen kaapeista oli ollut täynnä naisten vaatteita mutta Grayson oli luullut että se oli täällä tapana. Tänään menisimme pankkiin selvittämään tämän huone asian. Itseasiassa jos totta puhutaan, olin aika surullinen että Grayson ei asunutkaan kanssani mutta en minä sitä myöntäisi. Poika oli kyllä myönnetään, syötävän söpö. Kävelimme tällähetkellä Graysonin autolle jolla hän oli luvannut meidät pankkiin ajaa. "Meijän sit pitää tulla aika nopeesti sieltä pois koska mulla alkaa työt kahentoista maissa ja mun muutenkin pitäisi hakea johonkin yliopistoon täältä läheltä" sanoin katsoen vieressä kävelevää Graysonia. "Ajaahas... No katotaan kuinka nopeesti päästään sieltä pois... Ja suosittelen meijän läheistä opistoo, oon itekki siellä nyt ja siel on mukavat mut hyvät opettajat" Grayson sanoi ja katsoi nopeasti minuun. "Aijaa... No voisinhan mä senkin kattoo... Ainoo miinus siinä on se että sä oot siellä" sanoi pöyräyttäen silmiäni. "Haha, no et sä mua muutenkaan näkisi siellä koska mä oon tyttöjen ympäröimäni" Grayson sanoi vinkaten silmäänsä minulle. "Yök, älä enää ikinä vinkkaa mulle" sanoin ja yhtäkkiä Grayson pysähtyi todella hienon auton eteen. "Tääkö? Sun auto? En usko." Sanoin katsoen poikaa joka veti autonavaimet ulos takintaskustaan ja avasi auton ovet. Katsoin poikaa silmät suurena. "Woah..." Sain vain mutistua kun Grayson työnsi minut jo autoon sisään. Grayson itse tuli toiselta puolelta ja käynnisti auton. "Eikun mennään" Grayson sanoi ja lähti ajamaan varmaa ylinopeutta.

"Mitä sä tarkotat että se on kahden hengen talo!? Ei sitä lukenut sopimuksessa!" Grayson valitti pankille huutaen. Mies katsoi tylsistyneenä meitä ja osoitti tekstiä paperin nurkassa josta ei edes saanut selvää. "Kuka ton muka pystyisi lukemaan?!" Grayson huudahti miehelle. "Ehkä sinun pitäisi hankkia lasit sitten hyvä herra" mies sanoi ja vartiat tulivat saattamaan meidät ulos pankista. Hienoa, me jouduttaisiin asumaan yhdessä. Minulla ei ollut rahaa edes muuttaa pois mutta ehkä Grayson muuttaisi minuun kyllästyttyään. "No, mä heitän sut töihin hyppää kyytiin" Grayson murahti pelottavasti. "Hyvä jumala..." Mutisin ja hyppäsin autoon.

Ajattuamme täydessä hiljaisuudessa, kuulin yhtäkkiä oman lempi biisini. "Grayson! Laita musiikki kovemmalle" sanoin, muttei poika tehnyt elettäkään vaihtaakseensa musiikin kovuutta, joten päätin itse laittaa musiikin kovemmalle ja laulaa.

"What about us? What about all the times you said you have the answer, oohh!" Lauloin samalla nauraen ja kohta Grayson liittyi kanssani laulamaan. Biisin lopussa nauroimme kyyneleet silmissä. Hymyilin Graysonille ja tuo hymyili takaisin.

~°~°~

Saavuttuamme ison kauppakeskuksen eteen hymyillen nousin autosta pois. "Kiitti kun jaksoit viedä mut tänne... Moikka!" Hihkaisin ja lähdin kohti ylempiä kerroksia. "Hei Caroline!" Grayson huusi perääni ja katsoin tuota. "Tuun hakee sut tästä kello 18.00 nii oo silloin tässä!" Grayson huusi ja lähti ajamaan ennenkuin ehdin reagoida. "Ööh... Okei" sanoin ja lähdin HarCofTealle. Saavuin kahvilalle ja moikkasin vastaan tulevaa Harleyta. "Moi! Mitä mä voisin tehdä?" Kysyin tuolta heti vietyäni reppuni ja takkini takahuoneeseen. "Hmm... Sä voisit mennä tarjoilemaan tonne Alexanderin kanssa" Harley ehdottaa ja osoittaa poikaa joka vie hymy suullaan kahveja ja leivoksia asiakkaille. "Okei" sanoin ja kävin hakemassa essuni. Kävelin pojan luo joka tällä hetkellä istui kassan vierellä, jutellen Stellan kanssa. "Ööh anteeks...? Alexander?" Kysyin pojalta. Poika katsoi aluksi hämmentyneenä minua mutta ilme muuttui hymyileväksi myöhemmin.
"Minähän se tässä" Poika naurahti ja hymyilin. "Oon Caroline, oon uus... Mulle sanottiin et tulisin tarjoileen sun kaa?" Sanoin hymyillen ojentaen kättäni. "Aa juu, oot se joka tuli Suomesta, vai mitä? Oon siis Alexander, Stellan veli" Alexander sanoi naurahtaen. "Joo Suomestahan minä" sanoin naurahtaen. "No, anna mä näytän miten tää menee tää tarjoilu" Alexander sanoi ja nousi ylös, mutta nopeilla liikkeillä pysäytin tuon. "Mä olin tarjoilia mun edellisellä työpaikalla, osaan kyllä" sanoin naurahtaen. "Aa jooh" Alexander sanoi ja kiusaantuneena hieroi niskaansa. "No mutta eiköhän aloteta" Sanoin hymyillen ja menin hakemaan ensimmäistä tilausta. "Hei, mitä teille saisi olla?" Kysyin pojalta ja tytöltä jotka pitivät pöydän yli käsistä kiinni ja naureskelivat. Molemmat käänsivät päänsä minuun ja hymyilivät. "Ottaisin sen teidän kaupan ikkunassa olevan suklaa kakun ja laten, kiitos" tyttö sanoi hymyillen ja nyökäten kirjoitin tilauksen muistiin. "Entäs teille?" Kysyin pojalta. Poika näytti jotenkin kaukaisesti tutulta, ehkä olin kävellyt joskus ohi kaudulla. "Otan vaan mustan kahvin, kiitos" poika sanoi pienesti hymyillen ja katsoi takaisin tyttöä. "Tulen ihan kohta takaisin" sanoin hymyillen. Kävelin takaisin Stellan luo ja kerroin tuolle tilaukset.

~°~°~
"Ai moi" sanoin pojalle joka odotti kahvilan ulkopuolella minua. "Moi" poika sanoi ja lähti kävelemään. Kipitin perään mutta pojalla oli jumalattoman pitkät jalat ja minulle hyvin lyhyet, kiitän taas pituuttani. "Hei oota mua! Mä en pysy perässä" sanoin ja poika vain nopeutti tahtiaan. Juoksin tuon perään. "Höh, idiootti" sanoin ja läimäisin poikaa takaraivoon. "Hei mistä toikin oli!?" Grayson sanoi. "Siitä" sanoin ja lähdin juoksemaan kohti alempia kerroksia. "Hei, voidaaksme pysähtyy tossa kaupassa!" Sanoin osoittaen söpön näköistä vaatekauppaa. "Sehän on ihan liian söpön näköinen tollasella rumalle naamalle" poika sanoi ja mulkaisin tuota. Käännyin pois päin pojasta ja kävelin sitten parkkihaliin. "Hei Caroline! Se oli vitsi!" Grayson sanoi ja juoksi perääni. "Mä tiedän" sanoin ja odotin pojan avaavan ovet tuon autoon. "En mä kummiskaan sieltä ois ostanut mitään, tykkään vaan katsella söpön näkösiä vaatteita. Ja muuten, sä voit sanoo mua vaan Caroks, se kuullostaa oudolta et sanot mua mun koko nimellä, vaan mun vanhemmat sano mua silleen" sanoin ja katsoin poikaa. En ollut todellakaan tyttömäinen tyttö. Rakastin kaikkea armeija kuvioista, maastonvihreää, mustaa, tummansinistä ja viininpunaista. Vihasin kaikkea pinkkiä itseni päällä, ja pinkki vihasi minua. "Ajaahas" Grayson sanoi. "No eikun mennään, Caro" Grayson naurahti. "Ja voit kutsuu mua Grayks, se on nopeempaa ja luonnollisempaa" Grayson lisäsi vielä. "Selvänteki, Gray" naurahdin ja istuin autoon.