Coffee and boys °COMPLETE°

yhdeksäs

Heräsin kovaan päänsärkyyn ja huomasin puhelimestani että kello oli vasta 4 aamulla. Nousin unisena sängystäni ja kävelin keittiöön. Otin kaapista vesilasin ja seuraavasta kaapista päänsärkylääkkeen. Avasin hanan ja annoin kylmän veden valua lasiini. Katsoin veden virtaavan lasiin ja myöhemmin kädelleni. Huokaisin hiljaa ja suljin veden valumisen. Kuulin hiljaista tuhinaa olohuoneen sohvalta. Käännyin katsomaan sohvaa ja näin pojan, käpertyneenä sohvan vilttiin. Tunnistin pojan keneksi muuksi kuin Graysoniksi. Laskin lasin pöydälle sen juotuani ja hain makuuhuoneesta Graysonin tyynyn ja peiton. Kävelin takaisi  pojan luo ja kyykistyin että sain pojan pään alle tyynyn. Sen jälkeen heitin peiton pojan ylle. Yhtäkkiä pojan käsi otti oman käteni ranteesta tiukasti kiinni. "Ei älä jätä mua... Mä... Mä en halua olla yksin... Eih!" Kuulin pojan mumisevan unissaan. "En mä jätä sua... Nuku nyt" sanoin hiljaa takaisin pojalle. "Oothan sä tässä vielä aamulla?" Poika kysyi mumisten minulta. "Joo oon" sanoin hämmentyneenä mutta tiedosten että poika oli unessa. Kenelle hän puhui? "Kiitos äiti..." Poika mumisi ja minä hymyilin pojan söpöydelle. En minä hänelle voisi olla vihainen, hän oli luonteeltaan vain lapsellinen, ja se paljastui olevan hyvin suloista. Poika ei halunnut päästää tiukkaa otettaan vapaaksi. "Gray... Päästä irti" yritin muttei poika liikahtanutkaan. Poika vetäisi kätensä lähemmäs itseään jolloin minä lensin makaamaan pojan päälle, pojan käden alle, kivaa eikö? Ei. "Gray!" Sihadin ja nostin pojan käden ylös. Sujahdin pois pojan päältä ja hiivin takaisin makuuhuoneeseen. Minun päätäni särki ihan liikaa että voisin nukkua nyt juuri. Nostin puhelimeni ja huomasin kellon olevan puoli viisi joten voisin jo muutenkin alkaa valmistautua työ- ja koulupäivääni. Kävelin kaapilleni ja nappasin sieltä mustat farkut ja valkoisen löysän t-paidan. Heitin siihen päälle vielä mustan nahkatakin. Katsoin naamaani ja sen jälkeen siirsin sen työpöytäni nurkassa olevaan meikkipussiin. Kävelin sen luo ja otin sen käteeni. "En mä tällä mitään osaa tehä..." Mutisin ja heitin sen sängylleno josta se yllättäen pomppasi maahan. "Oho... No eihän sinne menny kun se mun yks bronzer..." Mutisin ja muistelin mitä pussissa edes oli. Otin puhelimeni latautumasta ja koululaukkuni kaapista. Huokaisin ja hiivin olohuoneen läpi eteiseen. Otin sieltä valkoiset Converset ja avasin oven mahdollisimman hiljaa etten vain herättäisi poikaa. Saatuani oven auki, hiippailin toisella puolelle ja suljin oven. "Moikka" kuiskasin vielä vaikka poika nukkuikin. Lähdin tallustelemaan portaita alaspäin. Kaivoin puhelimeni nahkatakin taskusta ja sieltä etsin Yenan numeron. Puhelin soi pari sekunttia ennenkuin pirteä ääni tervehtikin minua. "Ai huomenta Caro!" Yena hihkaisi puhelimeen. Mistä tyttö sai kaiken energiansa? "Huomenta, oon jo menossa kahvilalle järjestelemään että ota vaan aikasi, kellohan on vasta viisi" naurahdin tytölle väsyneenä. "Häh?! Ootko sä jo nyt menossa töihin? Meijän piti olla siellä vasta kuudelta? Mä heräsin äsken" Yena kysyi nauraen minulta. "No heräsin päänsärkyyn aamulla nii en saanu enää unta" vastasin kävellen samalla bussipysäkille. "Aa... Otithan lääkkeen? Sun ei kuulu tulla töihin päänsäryssä?!" Yena kysyi huolestuneena. "Joo, joo äiti, moikka" huikkasin ja lopetin puhelun. Laitoin musiikin soimaan kuulokkeistani samalla kun odottelin bussia.

Saavuin kahvilamme eteen. Jotkut muutkin kaupat alkoivat avautumaan. Otin kahvilan avaimet käteeni ja avasin ovet. Kävelin takahuoneeseen hakemaan essua ja siivoustarvikkeita. Laitoin essun päälle, ja hiukset nutturalle. "Eikun hommiin..." Mutisin ja lähdin lakaisemaan lattioita. Kuuntelin samalla musiikkia, jonka tahdissa pyöriskelin ja lip sync;kasin. Siivottuani lattiat aloin pyyhkimään pöytiä.

"Moi Caro!" Yena huikkasi minun laittaessa leivonnaisia esille. "Moi" hymyilin tytölle takaisin. "Wow Caro... Tää paikkahan kiiltää..." Yena sanoi ihaillen kahvilaa. "Kiitos Yena" naurahdin tytölle. "Mites sulla menee?" Yena kysyi samalla kun käveli hakemaan essuaan. "Noh kai ihan hyvin... Meillä oli eilen Graysonin kanssa riitä-"
"Teillä oli riita?? Mä tapan sen. Mitä se teki?!" Yena keskeytti minut. "Yena, kuuntele. Meilla oli joo riita, se lähti talosta, mä menin nukkumaan, heräsin aikasin ja löysin sen nukkumasta sohvalta ja annoin sille anteeks" sanoin vähän muuttaen totuutta sillä eihän Yenan tarvinnut tietää siitä mitä Grayson oli aamulla tehnyt, vai mitä? "Aijaahas... No mut kerrot mulle aina jos se tekee jotain nii mä..." Yena sanoi ja minä naurahdin. "Joo joo, laita nyt se essu päälle" sanoin nauraen.

~°~°~

Piakkoin työaikamme päättyi ja minä menin takahuoneeseen. "Hei Caro, joku poika kysyy sua" sanoi Stella samalla astuessaan takahuoneeseen. "Moi, ja ajaahas... Mennään kattomaan" sanoin ja nousin ylös sohvalta. "Se on sit aika söpö... Must tuntuu et se on myös samalla luokalla Alexanderin kaa..." Stella mumisi ja moikkasin ovesta ulos mennessä sisään mennyttä Felixiä. Huomasin Graysonin kassan toisella puolella, kinastelemassa jostain Yenan kanssa. "Ei Caro halua nähdä sua! Mäen halua että sä näät sen! Se on mun kaveri ja sä aijot satuttaa sitä niiku sä satutit-" "Moi Grayson ja Yena" sanoin keskeyttäen Yenan tyystin. "Ai moi..." Yena sanoi lähtien paikalta pois, mulkaisten Graysonia. "Ai moi Caro..." Grayson mumisi. "Sä halusit jutella?" Kysyin pojalta. "Joo, oisko sulla aikaa?" Poika kysyi minulta. "Joo, haen nopee mun kamat, odota kaupan edessä" sanoin ja kävelin takahuoneeseen. "AI SE GRAYSON?!" kuulin Stellan huokaisevan yllätyksestä. Otin vain kassini ja meni ulos kaupasta. Näin pojan vaihtelevan painoa jalata toiselle. "Nii mistä halusit puhuu?" Kysyin pojalta samalla kävellen eteenpäin. "Noh siis... Sori mun eilinen käytös... Anteeks" poika mumisi takaatani.  Huokaisin syvään ja pysähdyin. "Anteeks munkin puolesta... Mä en käyttäytynyt yhtään paremmin kun säkään" sanoi pojalle. Selkäni oli poikaa kohti mutta kuulin lähestyvät askeleet takanani. Pian lämpimät kädet sulkeutuivat selkäni takaa ympärilleni. "Kiitos... Kiitos kun annat anteeks" poika mumisi pääni yläpuolella. "Ei mitään" sanoin ja lähdin kävelemään pojan autolle. "Sä saat silti viedä mut koululle" sanoin virnistäen ja istuin pojan autoon.

~°~°~

Vähän pidempi tauko on ollu... Anteeks ):

Toivottavasti tykkäsit!❤️💗

Kisses
Jeddis

Words
902