Coffee and boys °COMPLETE°

toinen

^^Ylhäällä Caroline^^

Katsoin vielä illallakin sitä samaista kutsua HarCofTea kahvilaan. Päätin sitten vihdoin laittaa heille takaisin sähköpostia. Kirjoitin heille olevani kiinnostunut mutta haluaisin vähän lisätietoja kahvilasta ja sen ympäristöstä.

~°~°~

Olin päättänyt jättää koulun väliin, sanoisin vain että olen kipeä. Huokaisin taas sisään ja mietin ruokalatapahtumaa. Nyt kun sitä mietin, Heline oli vittu ansainnut sen lyönnin, sillä ei kukaan muukaan löisi häntä vaikka hän onkin koulumme yksi kiusaaja. Katselin instagarmia läpi ja tykkäilin muiden kuvista ja videoista. Yhtäkkiä sähköpostiini tuli viestiä jolloin minä avasin sen. Keneltä muultakaan se olisi kuin HarCofTea kahvilalta.

"Kiva kuulla että olet innostunut kahvilassa työskentelemistetä!

HarCofTea on Los Angelesin kuuluisin kahvila. Sinä työskenteilisit rauhaisessa ympäristössä jossa on puisto vieressä ja kahvila itsessään on kauppakeskuksen sisällä kolmannessa kerroksessa, Forever 21 kaupan vieressä. Saisit asunnon lyhyen bussimatkan päästä ja me maksaisimme kulut sillä tiedämme että asut Suomessa jolloin tuskin haluat käyttää vielä matkan jälkeen rahaa asuntoon. Palkka on hyvä ja juttelemme siitä lisää saavuttuasi tänne Los Angelesiin."
Luin viestin mielessäni. En ollutkaan tajunnut että minun pitäisi muuttaa. Mutta miksi jäisin tänne? Minua kiusataan koulussa, maksan nytkin vuokraa, minulla ei ole työpaikkaa ja asuntonikin on ihan liian pieni! Ainoa asia joka minua täällä piti oli ystäväni... En voinut jättää heitä, en ainakaan vielä.

~°~°~

Sängyssä pyörimisen ja mietiskelyn jälkeen päädyin tulokseen että halusin lähteä Los Angelesiin, ja mahdollisimman pian, etten vain muuttaisi mieltäni. Mutta entä sitten jos he eivät pitäneet minusta siellä... Entä jos kaikki haluaisivat minun palaavan Suomeen siellä ollessani? Entä jos en saisi yhtään ystävää? Entä jos minua syrittäisiin siitä että tulin Suomesta? Näitä ajatuksia minulla riitti mutta päädyin vain tulokseen että minun vain pitäsi mennä sinne ja nähdä se.

Päätin kaivaa puhelimeni esiin ja laittaa viestia meidän ryhmäämme.

'Hei tyypit... Mä lähen Los Angelesiin... Kahen päivän päästä' laitoin viestin ja ei minun kauaakaan pitänyt odottaa että uutta viestiä tuli jo.

(C=Caroline, T=Thomas A=Alyssa ja M=Matilda)

T-LOS ANGELESIIN!!???

A- Niin kauas meistä... ):

C- Nii ): meijän on pakko tehä jotain yhes!

M- Nii on! Hei mentäskö keilaan tai vaikkaaaahh... Jonnekki huvipuistoon!

T-Joo huvipuisto kuulosstaa musta hyvältä!

A- Mä tykkäisin enemmän keilaamisesta!

M- Mulle taas on ihan sama (':

C- Mun mielestä meijän pitäs lähtee kuulkaa ihan vaan syömään pitkästä aikaa ja sen jälkeen vaikka Selloon?

T- Hei joo! Toi kuullostaa hyvältä!

A- JOO LÄHETÄÄN JO NYT!

M- Hyvä idea Caro! Jos nähään puolen tunnin päästä siinä kuoleen puunjuurella?

T- U know it

Sen jälkeen laitoin puhelimeni pois ja menin vaatekaapilleni.

(Vaatteet ↓ koska oon liian laiska kirjottaan xd)

Menin jopa meikki pussini luo ja tein aika yksinkertaisen meikin. Normaalisti en edes meikkaa mutta nyt minulla oli vain sellainen olo. Menin eteiseen ja laitoin ruskeat nilkka korkokengät päälle. Avasin oven ja lähden kävelemään rappusia pitkin alas.

Saaavuin tutulle kuoleen puun juurelle, ja yllättäen, olin ensimmäinen. Yleensä minä olin se, joka oli aina myöhässä, ihan sama mikä tilanne oli. Siinä olin itseasiassa paras. Myöhästymisessä.

~°~°~

Saavuttuamme kivaan kiinalaiseen ravintolaan, menimme istumaan ja odotimme ruokiamme jotka olimme tilanneet. Kun ruuat saapuivat kaikki olivat todella yllättyneitä kuinka hyvältä se näytti. "Ei herranjestas unohdin kuinka hyvältä kiinalainen näyttää" Thomas sanoi. "Todellakin samaa mieltä! Eikun siis vahvasti... No ihansama jompikumpi kummiskin" Alyssa sanoi naurahtaen. "No niimpä! Mut nyt mä haluun syödä!" Sanoin iloiten ottaen jo syömäpuikot käteeni. "HEI CARO MITÄ SÄ TEET??!! MÄ EN OO OTTANU KUVAA VIELÄ!" Alyssa yhtäkkiä parahti joka sai meidät kaikki säikähtämään. Saimme myös pari kummastunutta katsetta. "Sori..." Mutisin kun tyttö otti kuvia ruuasta.

Syötyämme istuimme vielä pöydässä. "Ja sitten Heline vaan tuli meijän luo ja alko valittaan kuinka huonoksi me ollaan meidän koululle ja että meidät pitäisi erottaa koulusta" Matilda selitti tapahtunutta ja minulta minä purskahdin nauruun. Päivä sitten itkin kohtaloani miten minulle kävisi kun tulisin kouluun mutta nyt, nauroin vain tytön typerälle ja lapsellisellä käytökselle. Ehkä tämäkin johtui siitä ettei minun tarvitsisi nähdä enää tyttöä. "Se on niin harmi kun sä Caro joudut muuttamaan" Thomas mutisi haikeana. "Niin... Mutta pakkohan mun on se tehä että saan rahaa! Ja tuun käymään täällä niin usein kun vaan pystyn!" Hihkaisin takaisin ja halasin tuota pöydän yli. Matilda liittyi haliin vierestäni ja Alyssa Thomasin vierestä. "Paras ois tai me tullaan sinne ja nolataan sut totaalisesti" Alyssa mumisi joka sanoi minut naurahtamaan. "Sovittu" sanoin hymyillen. Erosimme halista ja keräsimme tavarat. Menin maksamaan laskumme ja palasin takaisin muiden luo. "Oli kyllä kiva syödä pitkäst aikaa yhessä, etenki kiinalaista!" Thomas naurahti ja nousi ylös tuolilta. "Hah, niimpä! Paitsi et laitoitte mut maksamaan" sanoin ja tein omalle naamalleni tämän hyvin typerän ilmeen. "Heii!! Se oli sun vuoro maksaa ja ei oo poikkeusta siitä että sä lähet pakoon meitä!" Alyssa liittyi keskusteluun. "En mä teitä pakoon oo lähdössä..." Sanoin hiljaa mutta sarkastisella äänellä tahallaan heitä ärsttääkseni. "Hei sinä senkin-" Thomas sanoi ja juoksi luokseni, mutta minäpä olin pinkaissut jo juoksuun. Muutkin lähtivät juoksemaan minun perässäni, ympäri Selloa.

Kerättyämme juoksullamme tarpeeksi kummaksuvia katseitä pysähdyimme yhden smoothie baarin eteen. "Se on kuulkaas Matin vuoro maksaa!" Ilmoitin ja Matilda heitti suuntaani "vihaisen" katseen jonka alta paljastui kummiskin huvittuneisuus. "Sun ei ois kuulunu muistuttaa! Mun plan oli saada Thom maksaan" Matilda sanoi ja sai pojalta lyönnin takaraivoon.

"Hei eksä tajuu et jos sä teet noin nii multa rippuu aivot päästä pois ja sitte meijän porukassa yhdelläkään ei ole aivoja!" Matilda tiuskasi ja tällä kertaa ansaitsi kaikilta murhaavat katseet. "Mitä...? Se oli totta" Matilda mumisi ja maksoi smoothiet.

~°~°~

"Kiitti ihan sikana et jaksoitte olla mun kaa tän päivän" Sanoin hymyillen muille. "Mä en oikeesti voi uskoo että sä lähet kahen päivän päästä Losiin" Alyssa sanoi surullisesti ja halasi minua. "Niin... Mä joudun jättään mun pienet apinat tänne Suomeen... Muistatte sitten laittaa mulle viestiä, snäppiä ja lähettää vaan kuvia! Ja älkää unohtako soittaa mulle face timee" Sanoin halista kun kaikki olivat kerääntyneet siihen. "Joo joo, äiti" Thomas sanoi. "No moikka" sanoin haikeana ja lähdin kävelemään kohti kotiani jonka eteen olimme pysähtyneet. Avasin kerrostalomme oven ja kiipesin rappuset ylös asuntoni ovelle saakka. Avasin oven ja katselin taloani. "Eikun vaan pakkaamaan..." Mutisin itselleni ja ryhdyin pakkaamaan.