Don't wanna be lonely, just wanna be yours {YoonMin}

14: Itkupilli

|Jiminin nk|

Oltii juostu joku 5 minuutia ja päädyimme jonkun vanhan rakennuksen taakse. Puettiin nopeasti vaatteet päälle ja jatkettiin juoksua. Yö oli jo pitkällä ja täysikuu katsoi meitä.

"Mennää mun kämpille. Sinne ei oo pitkä matka" Yoongi totesi ja otti kädestäni kiinni.

Pian päästii Yoongin nykyiseen taloon jos sitä nyt taloksi voi sanoa. Oli outoa ettei Yoongi asunut enää mun kaa samassa kerrostalossa. "Oo kuin kotonas" Yoongi istahti sohvalle ja otti minusta kuvan. "Hei!" huudahdin ja hyppäsin Yoongi päälle yrittäen ottaa hänen puhelinta. Pian tunsin hänen kädet kaulani ympärillä ja hän suuteli minua. Silloin muistin oman puhelimeni. Vetäydyin kauemmaks Yoongista ja katsoin puhelinta joka oli täynnä viestetä ja vastaamattomia puheluita äitiltä. "Ei helvetti. Sori Yoongi mut mun on pakko mennä kotiin" hädissäni menin laittamaan kenkiäni jalkaan. Äiti luulee että olen tyyliin kuollut.

Olen aina ollut kotona silloin milloin ollaan sovittu. Kello on jo viittä vaille 4 ja sovin äidille että tulisin ennen keskiyötä. Otin takkini ja lähdin juoksemaan kohti kotia. Sinne oli paljon matkaa mutta en halua että Yoongi heittäisi minut kotiin. Olen vaivannut häntä jo ihan tarpeeksi.

Olin kotona vasta kuuden aikaa aamulla. Onneksi oli viikonloppu joten ei tarvisi mennä kouluun nukkumatta. Kävelin kuudenteen kerrokseen ja saavuin kämppäni luo. Minua ei ikinä ole pelottant mennä kotiin näin paljon. Avasin oven hiljaa sillä luulin että äiti nukkuu mutta ei. Äiti istui keittiön pöydällä. "Park Jimin!" äiti huusi ja käveli luokseni. "Tulen ennen keskiyötä sanoo herra mutta ilmaantuu kotiin kuudelta aamulla, missäs sitä ollaa oltu" äitini kuulosti todella vihaiselta mutta syystä, olin pettänyt hänet.

"O-Olin yksissä bileissä ja sen jälkeen-" silloin muistin että Yoongi oli juuri tappanut oman äitinsä joten äiti ei todellakaa katsoisi hyvällä jos kertoisin hänelle että olin Yoongin luona. "Sen jälkee menin mun yhen frendin luo enkä huomannu ajan kulua" valehtelin juuri omalle äidille. Se tuntui ihan hirveältä, mutta en voinut muuta. "Jaahas kenen luona olit?" äitini uteli pitäen kedät sylissään. "Y-Yhen Jeon... Jungkookin kanssa" en ikinä ollut hänen kanssaan tekemisissä mutta hän oli eka joka tuli mieleen. "Kulta rakas, mä en haluu et sulle sattuu mitää. Ton Yoongi tapauksen jälkee mä pelkään et sulle käy jotain" äitini halasi minua ja itki, hän on hirveä itkupilli ja niin olen kyllä minäkin.

Puhuttelun jälkeen menin huoneeseeni nukkumaan. Olin ihan tajuttoman väsynyt. Nukahdin melkeen heti.

Kello oli jo melkein 3 kun heräsin, olin nukkunut noin 7 tuntia. Tuntui hyvältä vaikkakin darra ei ollut maailman mukavin. Äiti oli mennyt jo aikoja sitten töihin. Kävelin kettiöön ja kaadoin itselleni mehua. Mietin viime yötä ja Yoongia. Miksi olin sallinut itseni siihen tilaan. Olin antanut Yoongin juottaa itseni känniin plus minä olin juossut poliiseja karkuun. Minusta ei ikinä uskoisi sellaista.

Unohtaisiko Yoongi jo huomenna mitä tapahtui koska hänkin oli kännissä? Ehkä tämä oli vain yhden illan juttu. Join mehuani ja aloin selata twitteriä ja ig:tä. Ihan perus paskaa löyty sieltä.

Laitoin lasin tiskipöydälle ja menin takaisin sänkyyn makaamaan. Minulla oli ihan vitun huono olo. Miks Jimin? Miksi? Olet ihan vitun idiootti. Minua alkoi oksettaa, juoksin äkkiä vessaan. Oksensin pari kertaa. En halunnut maata vessan lattialla joten otin ämpärin mukaani huoneeseeni.

Äitini tuli kotiin vasta kuuden aikaa. Isäni oli puolen vuoden työ matkalla joten en näkisi häntä moneen kuukauteen. Äitini oli ostanut minulle suklaata. Se oli vielä minun lemppari, turkin pippuri suklaata. Rakastan äitiäni.

•

Sori et täs luvus kesti nii kauan mut tässä sitä ollaa ihan vitun paskan paris😂 Tykkääks sä muute turkinpippuri suklaasta?🤔🍫

~CuupOfTaae☕