Don't wanna be lonely, just wanna be yours {YoonMin}

20: En halua olla yksin {End}

|Jiminin nk|

Kirkon urut soivat ja itkua kuului joka puolelta. Mustiin pukeutuneita ihmisiä. Äitini hautajaiset olivat siis jo tänään. Olin sanaton. Kyyneeleeni valuivat pitkin poskiani ja pukuni hihat olivat aivan märät. Oli aika kantaa arkku hautaan ja olin yksi heistä joka sen kantoi.

Hetken päästä äitini oli saatettu viimeiselle matkalle. Kaikki suuntasivat kohti juhla paikkaa mutta en halunut osallistua. En kyennyt siihen. Kävelin hautausmaan poikki kunnes näin jonkun hahmon mustassa puvussa. Tunnistin sen heti Yoongiksi. Hän käveli luokseni ruusu kädessä. "Jimin... anna mun puhua..." Yoongin ääni säröili. En ollut nähnyt häntä kahteen viikkoon, sen jälkeen kun hän tappoi äitini.

"Miks mä haluisin puhua ihmiselle joka tappoi äitini.." katseeni tippui maahan. Yoongi käveli ohitseni ja asetti ruusun äitini haudalle. Katsoin Yoongia. Jostain syystä pieni hymy saapui huulilleni. Yoongi palasi luokseni. "Kuule... En todellakaan tappanut häntä tarkoituksella. Hän vain..." laitoin sormet hänen suulleen ja suutelin Yoongia. En tiedä mikä minulle tuli mutta tämä tuntui oikealta. Yoongissa on edellee sitä mitä haluun hänestä. "Tuu meille" sanoin ja otin Yoongin kädestä kiinni. Halusin vielä viettää aikaa hänen kanssa.

Saavuimme meille ja otimme meidän puvut pois päältä. Se tuntu kyl tosi vapauttavalta. "Onks sul mitää vaatteita jota voisin lainata?" Yoongi kysyi. "J-Joo on. Ota mitä vaa sielt kaapista" sanoin samalla kun pistin ison paidan päälle ja farkut. Yoongi meni kaapilleni. Siellä oli tosi paljon pastelli vaatteita. Yoongi tarttui pinkkiin paitaan ja valkosiin rikkinäisiin housuihin. Hän näytti tosi suloiselta. En ollut ikinä nähnyt häntä pinkillä paidalla. "Sä näytät ihan hattaralta" naurahdin ja halasin Yoongia. Yoongi punastui ja halasi takaisin. Onko Yoongista tullut yhtäkkiä tälläinen lempeä nallekarhu joka eki enään ikinä tee mitään pahaa?

Menimme makoilemaan mun sängylle. Yoongi heti veti minut hänen rintaansa vasten. Yoongin kanssa olin turvassa mutta silti minua pelotti hieman. Yoongi suuteli minua huulille todella pitkään. Tunsin myös kun hänen kätensä oli minun pepun kohdalla. Halusin vain olla siinä hetkessä. Yoongi oli ottamassa minun paitaani pois kunnes hänen puhelin alkoi soida. "Anteeks mun pakko ottaa tää" Yoongi nousi ja lähti huoneesta ulos. Leikin vain sormillani odotellen Yoongia.

Hetken päästä Yoongi palaa takaisin huoneeseen kylmä ilme kasvoillaan. "Anteeks mut mun on aivan pakko lähtee nyt" Yoongi oli laittamassa kenkiään jalkaan. "Mä palautan nää vaatteet mahdollisimman pian" Yoongi antoi suukon otsalleni ja lähti pois asunnostani. Jäin vain seisomaan paikoilleni. Minne Yoongilla oli niin kiire nyt?

|Yoongin nk|

M

enin autolleni ja avasin oven. Perkele, meillä oli niin ihana hetki Jimin kanssa mutta Ji-Yong kehtaakin keskeyttää minut juuri paskalla hetkellä. Käynnistin autoni ja lähdin ajamaan paikkaan jossa meidän pitäisi nähdä. Parasta olla jotain tärkeetä.

S

aavuin erään huoltoaseman parkkipaikalle jossa Ji-Yong odotti minua. Olin hermona. Mitä vaan voi tapahtua nyt. Nousin autostani ja aloin kävellä kohti Ji-Yongia. Hänen kasvoillaan oli vihainen ilme. Kantaako hän vieläkin kaunaa siitä pankki ryöstö keissistä. "Agust vitun D. Mä oon nii vitun pettyny suhun" Ji-Yong löi minua kasvoille ja nenästäni alkoi vuotaa verta. "Mitä vittuu jätkä?!" ei tarvi kummiskaa lyödä. Voi herranjumala. "Sun takii Seungri, Daesung ja T.O.P on vankilas. Ne saatii kiinni" Ji-Yong oli valmiina lyömää uudestaa. "Ei se oo mun vika millää lailla. Mitä Taeyangille kävi sit" Ji-Yong katsoi minua suoraan silmiin. "Se muutti toiseen maahan pakoon. Mä oon ainoo tääl" Ji-Yong käveli takaisin autolleen.