ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 1

Tuo seisoo metrin etäisyydellä minusta. Hän katsoo minua isoilla, upeilla silmillään. Hän vetää minut lähemmäs itseään, ja-

"FELIX!! SIE MYÖHÄSTYT KOULUSTA!" äitini huutaa alakerrasta, ennen kun paiskaa ulko-oven kiinni, jättäen taakseen vain paistetun kananmunan ja pekonin tuoksun. "Voi vittujen kevät sanon minä..." sopersin itsekseni ja nousin istuma asentoon. Raavin niskaani turhautuneesti, katsoen samalla puhelintani. Olin usein myöhässä, joten tämä ei ollut uutta. Hyppäsin ylös sängystä ja puin jotkut ekat vaatteet jotka käteen sattu. Laitoin vaatteet päälle ja nappasin vielä banaanimaitopurkin mukaani, jottei ihan nälässä tarvi olla. Saavuin luokkaan ja kaikki käänsivät katseensa minuun. Tuttuun tapaan sain kuunnella kuiskintaa ja hihittelyä luokkalaisiltamme, mut eipä minuu hirveemmi jaksanu kiinnostaa.

"Felix muru, sie oot jo kolmatta viikkoo peräkkäin myöhässä... oisko siun aika tehä asialle jotaki. Mikä siinä on ettei ikinä voi kouluun ehtiä ajoissa?" opettaja kysyy minulta pettyneellä äänensävyllä.

"Sori, miun unirytmi on vaa vähä sekasi atm.." sanoin hiljaisesti ja menin istumaan Chanin ja Jisungin väliin.

Kuka siis oon? Oon Lee Felix. 17 vuotias, korealainen nuori herra. Oon aika hiljanen ja ujo, jonka takia miulla on paljon ongelmia uusiin ihmisiin tutustumisessa sekä muissakin sosiaalisissa tilanteissa, kuten ihan vain kaupan kassalla asioimisessa. Oon party pooper, jonka takia en koskaan missään ryhmäjutuissa käykkään. Daydreameriks mua vois kutsuu, sillä oon aina omissa maailmoissani ja todennäkösesti näytän siltä ku oisin vetäny jotai rauhottavii. Anyway, oon siis homo. Kyllä, oikein luit. Tosin, oon vielä kaapissa kaikille muille paitsi mun kahdelle parhaalle kaverile, Bang Chanille ja Jisungille. Toisaalta, ne on mun ainoot kaverit. Oon koko elämäni ollu henkilö, joka ihastuu joka ikiseen söpöön playeriin, mutta yks oli poikkeus. Mun pitkäaikaisin ihastus, Chanbin on ollut koko ala-ja yläkoulun mun kanssa samalla luokalla, eikä college ollu poikkeus. En tiiä mikä siinä on, mut aina kun meidä katseet kohtaa, mun vatsassa lentää varmaan tuhat perhosta, ja mun sydän hakkaa nopeempaa mitä usain bolt juoksee. Sen silmät, hymy, ääni, luonne ja kaikki siinä viehättää mua suunnattomasti. Se on söpöimmillää ku se keskittyy oikein kovasti koulutehtäviin.. Anteeks, innostuin ehkä vähän liikaakin. No jaa, ehkä saitte miusta jotai irti, ja jos ette nii tuutte kyl varmasti tulevaisuudessa saamaan.

{Moi! Anteeks ku tästä tuli näi lyhyt :p Yritän ens lukuu varten varata vähä enempi aikaa, haha. No toivottavasti kuiteki nautitte!}

(Words 369)