ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 11

Tänään on se päivä. Aika tulla kaapista mun äitille. Changbin oli jo kertonu sen vanhemmille ja ne kuulemma suhtautu ihan hyvin, mut olin niin epävarma tästä. Äiti on aina puhunut miten ei malta oottaa mun tulevia lapsia. Ainoana lapsena suvun jatkaminen on mun homma, mut ei se vaan oo mahollista..
Hyppäsin ylös sängystä ja kävelin sitten keittiöön jossa äiti joi aamukahviaan.

"Voitasko me puhuu?" Kysyin hiljaisesti ja istahdin puolinaisesti penkille.
"Joo tietysti, mistä puhutaan?" Tuo kysyi vähän hämmentyneenä ja laski kahvikuppinsa alas.
"Älä järkyty... mun on pitäny kertoo tää jo monta vuotta sitte mut en vaa oo saanu aikaseks. Mä oon homo." Sanoin aika suorasti.
"M-mitä? Mitä sie meinaat?" Äiti kysyi. Huomasin hämmennyksen tuon silmissä.
"Äiti mä oon homo. Tykkään pojista, eikä mulla oo kiinnostusta naisia kohtaan." Sanoin ja purin huultani.
"Ulos."
"mitä?"
"PAINU VITTUUN TÄÄLTÄ!!! OOT HÄPEÄ KOKO SUVULLE!!" Äiti alkoi huutamaan kyyneleet silmissään.
Otin puhelimeni ja lähdin vaan äkkiä ulos. Kävellessäni pimeitä kujia pitkin, tunnen kuinka kyyneleet valuvat poskiani pitkin, alas kaulaan asti. Tätä oli vaikee prosessoida. Ei mun mieli kestäny tällästä. Onks tää vaan unta... Arvasin et jotain pahaa käy pian, kaikki oli liian hyvä ollakseen totta.
Menin johonkin penkille istumaan. Siinä vaiheessa tajusin vasta mitä oli tapahtunut ja romahdin vaan itkemään. Laitoin mun, Chanin, Jisungin ja Jeonginin yhteiseen ryhmään vaan viestin;
"Mut käskettiin ulos. Voitteks tulla pärinäpuistoon?" Kysyin samalla kun suolaiset vesi tipat putosivat puhelimeni näytölle. Lähdin kävelemään tätä kyseistä 'pärinäpuistoa' kohti samalla kun pyyhin vähän kyyneliäni.

Näen kuinka nuo kolme juoksee mua päin. Tuntui siltä kun pyörtyisin kohta. Sain paljon halauksia ja lohdutusta. Hetken hellimisen jälkeen oloni oli jo paljon parempi.
"Ootsä viel kertonu Changbinille?" Jeongin kysyy ja silittää hiuksiani.
"Ainii.. unohdin kokonaan." Sanoin hiljaisesti ja vedän puhelimeni taas vaihteeksi nenäni eteen.

Felix
Hei.. mun äiti käski mut ulos talosta. En varmaan oo enää tervetullut sinne.

Binnie 🥺💕
Häh?!? Oikeest??? Jos sul ei oo paikkaa mihin mennä nii tuu ihmeessä meille. Uskon et se käy mun vanhemmillekkin.

Felix
Kiitos.. tuun vaikka.. ysiltä?

Binnie 🥺💕
Joo, nähään sitte, tuun vastaan ❤️

Jätin Changbinin vaan luetulle. Olin niin kiitollinen kaikesta tuesta mitä sain mun kavereilta ja poikaystävältä.
"Meen tänään Changbinille yökylään." Sanoin noille vähän hymyillen.
"UUUUUUUU mitäs mitäs ;)" Jisung alkaa heti vittuilemaan. Se oli kieltämättä hauskaa ja itseasiassa sai mut nauramaan. Ehkä tää ei nyt ookkaan niin hirveetä kun kuvittelin, vaikka menetinkin kaikista tärkeimmän ihmisen ja roolimallin mun elämässä.
Me vaan juteltiin ja syötiin kaikkee epäterveellistä muutaman tunnin ajan ennen kun oli mun aika mennä Changbinin talolle.
Sanottin heipat, ja kiitin vielä tuhannesti mun aivan upeita kavereita.
Olin kävellyt jo jonkin aikaa, ennen kuin näin Changbinin seisomassa kaukaisuudessa.
'mun binnie..' ajattelin ja hymyilin pienesti.
"FEEELIIIIIX!!!!" Changbin huusi ja heilutti molempia käsiään kuin mikäkin psyko. Juoksimme toisiamme kohti kuin päättömät kanat. Oon aina inhonnut juoksemista, mut nyt se tuntu yllättävän hyvältä ja vapauttavalta.
Kun vihdoin saavutimme toisemme, me hypättiin melkein toisiamme päin. Mulla oli niin hyvä mieli kun pääsin taas muutaman viikon tauon jälkeen näkemään mun poikaystävää.
"Mul oli ikävä!" Changbin valittaa, samalla puristaen mua tiukempaan halaukseen.
"No tuota en usein kuulekkaan! nii mullakin sua.." vastaan tuolle ja vedän syvään henkeä, haistaen tuon ihanan miehekkään parfyymin.
Vihdoinkin me pystyttiin irrottautumaan toisistamme. Me lähettiin käsi kädessä kävelemään kohti Changbinin taloa.
Kun päästiin sisään, vastassa odotti Changbinin äiti. Säälivä hymy kasvoillaan tuo antoi mulle ison halauksen.
"Mä oon niin pahoillani. Pysy niin kauan kuin tarve, ja jos ei muuta niin asut täällä sitten koko loppu koulu-ajan." Tuo sanoi ja irrottautui minusta, ojentaen valkoisen pehmeän pyyhkeen ja kylpytakin.
"Kiitos, rouva Seo." Sanoin hymyillen.
Changbin oli selvästi vähän nolostunut, mutta kiitollinen äidilleen.
"Mä meen ensin suihkuun, niin oota sä vaan täs mun sängyllä." Changbin sanoin hymyillen ja taputti mun päätä. Nyökkäsin ja jäin odottamaan sängylle.
Vihdoin oli mun vuoro mennä suihkuun. Kai te nyt tiiätte mitä suihkus tehää, right?
Laitoin kylpytakin päälleni ja tulin pois suihkusta.
"Uuuh... näytät hyvältä." Changbin sanoo pieni virne kasvoillaan.
"Mä tajusin vast et mul ei oo mitään vaatteita." Sanon huvittuneesti ja raavin niskaani.
"Heei.. et sä mitään sellasii tartte kyl mun kelpaa sua näinki kattella." Changbin sanoo jatkaen ärsyttävää pervoilua.
"Lopetaaa senkin pervo!" Sanon naurahtaen ja lyön tuota hellästi olkapäähän.
"No okei okei.. katon jos multa löytyis jotain." Tuo sanoo. Hetken päästä hän saapuu jonkun mustan t-paidan kanssa.
"Tää saa kelvata, vaik se voi ollakkin sun hintelälle vartalolle liian iso." Changbin sanoo.
"Hintelä... phew.. tosiaanki." Sanon hymyillen ja laitan paidan päälle. Se tosiaankin oli iso, näytti kuin oisin pukenu jätesäkin päälleni.
Kävin Changbinin viereen makaamaan, ja me alettiin katsoa jotain hassun hauskaa kauhuelokuvaa netflixistä...

[Moii!!! En voinut vastustaa kiusausta ja oli pakko tehdä uusi osa jo nyt :p
Tää oli vähän.. tämmönen ömh.. turhempi jos näin voi sanoa?:D
Vaikka tässä ei tapahtunukkaan hirveesti, toivon että silti tykkäsitte 💕]