ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 2

Yritin parhaani mukaan keskittyä hieman tylsistyttävään tuntiin. Huokaisin aika ajoittain, osoittaakseni kyllästyneisyyteni naisopettajan hieman rasittavaan kimeään ääneen ja historiantunnin tylsään sota-aiheeseen. Viimeinkin- tuskalliset 75minuuttia olivat ohi. En ollut saanut mitään aikaiseksi tuolla tunnilla. Vain muutama muistiinpano siellä täällä. Laitoin tavarani reppuuni ja lähdin kävelemään kohti meidän vakkari hengailupaikkaa. Me mentiin sinne aina Chanin ja Jisungin kanssa, koska siellä oli jotenkin hyvä tunnelma. Siellä oli tottakai muitakin outsidereita, jotka dokas ja poltteli pilvee, mut mitäs pienistä.  Oli kiva kuuluu johonkin, vaikka sitten siihen niinsanottuun luuseriporukkaan.

"Eiks meil oo ens tunnilla se joku koe?" Jisung kysyy turhautuneena pyöräyttäen silmiään, johon Chan vastaa vain kohauttamalla olkiaan.

"No, oli tai ei, en oo silti yhtään valmistunu... yllättikö ketää?" sanoin naurahtaen ja kävin istumaan roskiksen päälle, johon Chan ja Jisungkin oli jo kerennyt istua.

Yht'äkkiä Chan tökkää minua kyynärpäällä kylkeen. Arvasinkin jo, mitä oli luvassa. Suositut, rikkaat ja hyvännäköiset pojat oli tulossa. En voinut käsittää miten ne halus aina hengailla siel räkälässä joittenki diilereiden kanssa, vaikka niil ois mahollisuuksii vaik mihin muuhun siistiin. Mistä vetoa et oisivat voinu viettää koko päivän vaik privaatti limusiini ajelulla jos oisivat halunneet, eikä opettajia ois yhtään kiinnostanu.

Anyway, Chanbin oli yks noista rikkaista lellipennuista. Hyvin hämmentävää oli kuitwnkin se, et Chanbin ei ees ollu ylimieline, tai sit oon vaa nii sokee rakkaudesta, etten huomaa samaa mitä muut. Se aina jakaa ruokaansa vähävaraisempien kanssa, hengailee ns. huonommissa ja köyhemmissä piireissä... En tiiä onks se huono Chanbinin egolle, mut oon ite aatellu sen aina positiivisena asiana, since kukaan muukaan ei noin kiltti ennen ollu. Aina bileissäkin se kuulemma huolehtii kaikista kenestä se välittää, tai ainakin näin Chan on mulle kertonut. Enhän mä koskaan oo ite bileissä käyny, joten kerään kaikki tiedot mun frendeiltä.

"Mee puhuu sille... Siul ois hyvä tilaisuus!" Chan kuiskaa minulle ja alan heti ahdistumaan ajatuksesta. Alan oudosti kiemurtelemaan kiusallisena ja raavin niskaani.

"En mie viitti... Se ois jo noloo, oonha mie kuiteki outo, kiusalline ja... Homo.." vastaan hiljaisesti hautaudun vaaleanpunaisen hupparini sisään.

"No mie kyl kannatan Chanii. Siehä haluisit lähempii väleihi sen kaa, vai oonko ihan väärässä? Siitä vaa, eiku menoks!" Jisung kommentoi ärsyttävällä äänensävyllä ja hekottaa pienesti.

"No en mie... Mitä noi muutki aattelis? En ees tiiä mitä sanoisin! Saisin jonku paniikkikohtauksen." Sanon hätääntyneesti ja peitin kasvoni käsilläni. Noiden kahden asettamat paineet valtasivat mieleni. Mitä noi oikeen olettaa miusta!?

"Come on, veli. Mee vaa ja sano moi, kyl se jotai siulle vastaa. Vähän ehkä tylsä, mut kyl toi nyt ainaki vie asiaa eteenpäi!" Chan sanoo ja virnuilee epäilyttävästi, jonka jälkeen tuo tönäisee minua rohkaisevasti eteenpäin.

Lähden kävelemään hitaasti Chanbinia kohti, joka on onnekseni yksin. Näin kun tuo vain seurasi muitten ihmisten menoa, liittymättä kuitenkaan itse noiden touhuiluun. Kävelen ujosti tuon viereen, pyöritellen hupparini naruja käsissäni

"M-moi..." sanoin epäilevästi ja kiusallisesti, salaa toivoen ettei tuo kuulisi minua ihmisryhmän pitämän metelin takia.

"Ai moi! Oot varmaan se Felix, vai?" Tuo sanoi pirteästi kääntäen katseensa minuun. Tuon pehmeä ja lempeä hymy lumosi minut täysin. Olin vain hiljaa ja tuijotin tuota kuin mikäkin sekopää. Tuijotteluni kuitenkin keskeytyi kun huomasin tuon tuijottavan minua kysyvästi.

"Aa joo.. Kyl mie oon se Felix.. ja sie Chanbin. Mut kaikkiha nyt sen tietää.." Sanoin hiljaisesti, jonka jälkeen tajusin mitä sanoin ja katsoin häpeissäni jalkojani kohti, vain huomatakseni, kuinka steppasin paikoillani.

"Sie oot iha hupsu... Mie tykkän!" Tuo sanoi minulle naurahtaen, pian kuitenkin jatkaen- "Tuut sie miun järjestämii bileisii huomenna? En kyl tiiä ootko bileihminen, ku en oo sinuu ikinä siellä nähny, mut tuu ihmeessä! Siit tulee varmasti kivaa!" Chanbin jatkaa ja laittaa kätensä olkapäälleni. Tuon kosketus sai sydämeni lyömään vielä entistäkin kovempaa. Vedän ujon hymyn kasvoilleni.

"O-okei... kai mie sit tuun.. Näkyillää." Vastasin hiljaisesti, jättäen mustahiuksisen pojan taakseni. Kävelin takaisin frendieni luokse, hymyillen noille iloisesti. Istuin noiden väliin ja halasin kumpaakin poikaa.

"Kiitti et pakotitte... Ootte maailman parhaita, ja oon kiitolline et ootte mun kavereita." Sanoin punastuneena. Näytin varmaan siltä, et olisin ottanu jotai piristävää huumetta, kuten vaik ekstaasia.

"Tätähän varten ystävät on. Pakottaa siut tilanteisii joihi et välttämättä ees halua." Jisung sanoo pörröttäen samalla jo valmiiksi sotkuisia, vaalean oransseja hiuksiani.

"Eiks ollu ihan hyvä idea? Miun iso pää ei lyö pelkkää tyhjää!" Chan sanoo jo hieman ylpeillen, jolle me kuitenkin alamme nauramaan. Ei Chan mikään järjen jättiläinen ollut, mutta hyvä frendi kuitenkin. Kello alkoi näyttää jo sen vertaa, joten päätimme mennä luokkaan. Meillä oli seuraavana matikankoe, johon en ollut yhtään valmistautunut. Tiesin jo valmiiksi, etten tule keskittymään tulevaan tuntiin yhtään...

[Moi! toivottavasti tää oli tarpeeks viihdyttävä...]

w