ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 17

Heräsin aamulla siihen et mun puhelin soi. Mun kurkkua kuivas ja mun silmät oli täynnä unihiekkaa. Otin puhelimen kauniiseen käteen ja kukas siellä soittelikaan? Noh, meidän kaikkien 'järkytykseks' se oli Changbin.
"Mitä helvettiä?" Mä mietin. Miten toi kusipää kehtaa ees soittaa mulle kaiken jälkeen mitä se on mulle tehny.. noh, päätin että en vastaa. Puhun mielummin face to face kun puhelimessa. Pian sainkin jo viestin Changbinilta.
"Vastaa".
Aika tympeä ettenkö sanois. Ois nyt keksinyt jotain vähän jännittävämpää.
"En. Jutellaan mielummin f2f jos sul on jotakin tärkeetä.. vai meinaatko taas vaan hakkuu mua?"
"Urheilukentällä 12:30." Tuo laittaa, jonka jälkeen katoaa chatista.
Olin vähän hämmentynyt, mikä nyt on niin tärkeetä? Pahimmat maholliset skenaariot juoksee läpi mun aivojen. Mitä jos Changbin on saanu tietää et me ollaan puolisisaruksia?

Pian jo lähdinkin vaappumaan kohti urheilukenttää. Saa nähdä mitä siellä odottaa. Varmaan joku hirvee mörssäri ryhmä valmiina hyökkäämään mun kimppuun :D
Mun yllätykseks näen Changbinin seisomassa keskellä kenttää YKSIN?!? Ei mitään sen frendejä? Tai ehkä ne on tuolla jossain pusikoissa ja heti kun pääsen tuonne, he hyökkää ja aikoo mestata mut. Joo, ehkä vähän kaukaa haettua mut pitäähän nyt kaikkia vaihtoehtoja miettiä, eikö?
"Moi?" Sanon hieman kysyvästi.
"Eh... moi... anteeks kun pahoinpitelin sut mun kavereiden kanssa." Changbin vastaa.
"No joo... ei tehtyä tekemättömäks saa. Oliks sulla jotain motiivia miks nyt pyydät anteeks?"
"Tiiän että ollaan puolsisaruksia. Luin mun isän puhelimesta viestejä."
"Aha, kiva. Eikai sun isä tiiä et sä tiiät? Muutenhan te muutatte pois.." kysyn hieman huolissani.
"Ei tiedä, enkä aijo siitä myöskää kertoo."
Nyökkään tuolle ja raahaan vasenta jalkaani urheilukentän kumimattoa vasten.
"Aika outoo... ollaan periaatteessa.. tehty insestii, ja mun isä on pettäny mun äitii sun äitin kaa ja uh.. kaikki on nyt vaan tosi outoo ja hämmentävää" Changbin sanoo ja huokaisee syvään.
"Nii-i. Nyt varmaan ymmärrät miks meidän piti erota. Kyl mä sua vieläkin rakastan, vaik onhan se vähän 'ällöttävää' että rakastan mun puolveljee.." sanon pienen naurahduksen kera.
"Nii... voitasko me ehkä yhessä selvittää tää koko juttu. Niinku meidän vanehmpien historia ja miten tää kaikki johti tähän tilanteeseen missä nyt ollaan?"
"Joo, kyllä mulle sopii. Ehkä jollain pienellä tsäänssillä tää onkin vaan väärinkäsitys eikä me ollakkaan sisaruksia. Olihan mun äiti kuitenkin aika kevyt kenkänen nuorempana, joten hänel oli useita kumppaneita viikossa." Sanon hymähtäen.
"Mmm...  niinpä. Toivotaan parasta, i guess. Haluisiks mennä vaikka jätskille? Mietitään tätä asiaa siellä." Changbin ehdottaa ja vetää lompakon ulos taskustaan.
"Sopii." Sanon ja lähden painelemaan jäätelökioskia kohti.

[moi. Musta tuntuu ettei nyt selittely auta miks tää luku on myöhässä. Oon ollu vaan harvinaisen laiska ja on ollut motivaation puutetta. Tää oli nyt vähän lyhyempi osa, enkä mee lupaamaan millon tulee uus osa. Toivottavasti kuitenkin piditte!<3]