ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

part 3

/SKIP RUOKAVÄLITUNTIIN\

Kävelimme Jisungin ja Chanin kanssa kohti ruokalaa. Siellä ei tietenkää ollu koskaa mitää hyvää ruokaa, mut meidän oli pakko käyttää tilaisuus hyväksemme, kun ei kotona aina ollu ruokaa. Tai no, olihan siellä kotona tietenki ruokaa. Normaalisti jotai kuivaa leipää mut hyvinä palkkapäivinä saatto olla jopa nuudeleita, tai jotai muuta vastaavaa.

Otettiin ruokaa ja istuttiin jonnekkin syrjäseen pöytään, jotta meil ois vapaus puhuu paskaa rauhassa, ilman et kukaa neiti-etsivä ois salakuuntelemassa meitä. Kylhä siel aina joku oli, jolla oli pakkomielle tunkee nenänsä joka paikkaa, mut ei ne koskaan levitelly eteenpäin mitään.

"Niin siis... mie ja Minho ollaan yhessä. Älkää nyt alottako tästä mitään älämölöö" Jisung sanoo hiljaisesti ja tökkii ruokaansa lautasella.

"Ai ooks sieki homo? Mä aina tiesin et Minsung on totta! Collegen paras shippi, am i right?" Chan sanoo samalla voidellen leipäänsä.

"En mie homo oo. En oikee tiiä kuka oon. Oon vähä hukassa.." Jisung sanoo hiljaisesti ja huokaisee syvään, vähän näykkien omenaansa.

"Ei se mitää, veli. On ok olla hukassa joskus. Mieki oon iha hukassa itteni suhtee. Uskon et täs iässä ei oo tärkeintä tietää kuka oot. Go with the flow, eikö? Pitää vaa ettii ja ettii kunnes löytää ittensä..." Sanon hymyillen ja siirrän katseeni vuorotellen Jisungiin, ja sitten taas Chaniin.

"Siepä sen sanoit, veli." Chan sanoo samalla mussuttaen leipäänsä.

Hymähdin pienesti ja söin ruokani. Sain valmiiksi jo ennen muita, joten päätin käydä vessassa vielä ennen päivän viimeistä tuntia. Kävelin pitkin koulun tyhjää käytävää. Tyhjä se oli vaan sen takia, ettei meidän koulussa ollut muita ku köyhiä lusmuja, jotka kävi kouluruokalassa syömässä kun ei kotona ollut muuhun varaa, ja rikkaat oli varmaan taas jossain erikois paikassa. Niille kaikki vaa annettii kultalautaselta ja ovat syntyneetki varmaa hopealusikka perseessä... Tai sit oon vaa kateelline et itellänin ei vaa oo ollu ikinä varaa mihikää siistiin.

Pääsin vessaan ja loogisesti tein tarpeeni, enkä usko et tarviitte siitä mitään tarkempaa kuvausta. Olin pesemässä käsiäni, kunnes kuulin jonkun tulevan vessakopista ulos. Oletin sen olevan joku iha tavallinen jantteri.

"Ai sieki täällä!" Vieras ääni sanoo ja tunnen kun tuo tulee viereeni. En kuitenkaan jaksa kiinnittää tuohon huomiota, enkä vaivaudu edes vilkaisemaan tuota.

"Ainaha mä. Pakoon ahistusta ja stressiä! No mä tästä meen, G'day mate..." Sanoin tuolle täysin rennosti ja olin valmiina lähtemään, kunnes tuo joku tarraa minua kädestä kiinni.

"Hei! Mitä vitt-" Kerkeän sanoa, kunnes huomaan puhuvani Chanbinille. Jähmetyin siihen paikkaan kuin patsas. Leukani roikkui maassa asti ja näytinkin varmaan siltä kun olisin nähnyt aaveen. Miten mä oikee olin puhunut Chanbinille. Kohdellu sitä kun jotain random frendiä!?

"C-chanbinnie...." Sanoin viimeinkin hetken hiljaisuuden jälkeen. Tunnen kuinka kasvoni valahtavat valkoisiksi kuin jossain tylsässä anime sarjassa.

"Felix? Miks sie oot noi yllättyny? Miust oli kiva ku puhuit miulle iha ku ei ees tiiettäis." Tuo sanoi ja katsoi minua hölmistynyt hymy kasvoillaan.

"A-anteeks... En tajunnu et se olitki sie." Sanoin hiljaisesti ja punastuin hieman. Tämä oli minulle pahin mahdollinen tilanne, mitä voi vaan ikinä kuvitella.

"Ei se mitää! Kuulostat hauskalle ku et ujostele. En oo hirveemmi ikinä ollu kiinnostunu kenestäkään.. kaikki on nii tylsän samanlaisia." Tuo sanoi kohauttaen olkapäitään ja hymyillen lempeästi.

"Mitä sie meinaat? Mitä... Tylsiä ja samanlaisia? Millane on tylsä ja samanlaine?" Kysyin tuolta hämmentyneesti.

"No... Kai sie nyt tiiät? Vähä niiku ne siun 'Kaverit'." Chanbin sanoo vittuilevasti ja naurahtaa tuon jälkeen.

"Hei! Kuules kusipää, miuta voit haukkuu nii paljo ku haluut, mut miun kavereita et muute hauku. Et tajuukkaa mitä oon kokenu ja kuinka paljon hyö on auttanu minuu, joten piä se turpas kiinni. Mieku luulin et oot kiva..." Sanoin repäisten käteni irti tuon omasta, ja lähdin vihaisena kävelemään kohti ruokalaa, jossa Jisung ja Chan varmaan odotteli minuu.

En tajua... Miten päätin puolustaa miun kavereita, vaikka miul ois ollu tilaisuus tutustuu Chanbinii paremmin. Ihan sama, täys kusipää kun alkaa arvostelemaan miun kavereita tuolla tavalla. Kaikki mitä ajattelin oli vaan Chanbin. Piti yrittää ajatella niitä hyviä puolia, mutta myös niitä huonojakin puolia täytyi yrittää löytää..

[Taas vähän lyhyempi, mut väsyttää liikaa nii ei pysty nyt enempää kirjottaa. Pahoittelen muute lukuisista kirjotusvirheistä mitä tulee! Kaikille meille varmaan tulee niitä, ja oon liian laiska tarkistamaa et onks kaikki lauseet täydellisiä. Koneella oikein kirjoittamine on sitä paitsi tosi han