ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 12

Luulitteks te et me oikeesti pystyttiin kattoo netflixii? Ei tietenkään. Me molemmat vaan häirittiin ja lähmittiin toisiamme. Tuntupa oudolta olla rakastunut. Ei pystynyt edes kattoo elokuvaa ilman et pitää kokoajan lääppii toista. Vihdoinkin tuskallisen tunti nelkytviis jälkeen elokuva loppui. Me vaan tuijotettiin toisiamme sen jälkeen monta minuuttia putkeen. Huomasin kuinka Changbin alkoi tuijottaa mun huulia. Oon kuullut että jos toinen tuijottaa sun huulia, se tahtoo pussata ja jos se tuijottaa sun otsaa, niin se on vaivaantunut. Annoin kevyen pusun tuon huulille ja hymyilin vähän tuon jälkeen.
Changbin taisi olla vähän 'halukkaampi', koska tuon jälkeen suuteli aika intohimoisesti. Mitäs mä siinä voin muuta kun vastata suudelmaan, olishan se aika kiusallista jos mä en tekis näin.
Me kierähdettiin ympäri, niin että Changbin oli mun yläpuolella. Changbinillä ei edes ollut paitaa, joten aloin vähän miettimään mistä tässä nyt onkaan taas kyse. Alan kuulla portaista ääntä, mutten uskonut että ne johtaisivat tänne. Pian huoneen ovi aukeaa ja kukas siellä, Changbinin isä. Tuijottaa mua suoraan syvälle sieluun. Me molemmat oltiin ehkä vähän shokissa et jäätiin kiinni tällä tavalla. Tai kylhän se ties et me oltiin yhessä mut onhan tää nyt aika homoa jopa homolle ihmiselle, jos toi edes käy järkeen.
"Hups.. sori jos- mä vaan- joo- nähään myöhemmin pojat." Changbinin isä änkyttää ja sulkee oven.
Me molemmat vaan revettiin nauruun. En tiedä oliks se siitä et toi oli hauskaa, vai siitä et me vaan oltiin niin shokissa.
"Voi hitsi, siinä meni sekin romanttinen kohtaus." Changbin sanoo ja rätkättää.
"Näinpä, mut ainakin tuli hyvä muisto." Vastaan nauraen ja katson changbiniä joka nyt makasi vierelläni kippurassa nauraen.
On se ihan hyvä juttu et hänen isä tuli. En taho joutuu mihinkään pyörätuoliin panemisen takia, ja loppujen lopuks, ei se ees oo niin tärkeetä.

Herään siihen, kun mun puhelin alkaa soimaan.
"Come oonn... kello on seittemän.." kuiskaan hiljaa itselleni ja menen suihkutilaan, jotten häiritsisi Changbinia. Kukas muukaan se soittelis kun äiti. Arvatkaapa 3 kertaa huvittiko mua yhtään vastata sen tempun jälkeen mitä toi noita teki? Ei. Ei todellakaan, mut onhan se pakko nyt vastata jos vaik oiski joku hätä.
"Mitä?" Sanon töykeästi.
"Felix muru.. tuu pliis käymään kotona. Sun isäs on täällä." Äiti sanoo nyyhkyttäen. Mun sydän pysähty. En tienny miltä mun isä näytti, eikä mun isäkään tiedä miltä mä näytän. Mun isä petti omaa vaimoaan mun äidin kanssa, ja katkas välit heti kun kuuli et äiti on raskaana. Tässä samassa kaupungissa se asu, mut en vaa tiiä missä, kuka tai mitä.
Jätän Changbinille viestin puhelimeen, jossa kerron että palaan pian. Vedän vaan mun mustat converset jalkaan ja ampaisen ovesta ulos, juosten kohti kotia.
Niinku really, miltä se ukko ees näyttää???

Avaan talomme oven erittäin hiljaisesti, ja näen todella fancyt nahkaiset kengät eteisessä.
"Umh..M-moi!" Huikkaan eteisestä ja riisun kengät. Kävelen keittiöön jossa näen äitini ja jonkun miehen, joka istui selkä kohti minua.
"Felix.. Tässä on siun isä, Seo byungwoo." Äiti sanoo, jonka jälkeen mies kääntyy minua päin. Kun näen tuon kasvot, ilmeeni muuttuu järkyttyneeksi ja niin myös tuon.
"Herra Seo..."
"Felix... mun pojan rakastettu.."

[Hei pitkästä aikaa! Anteeks kun pidin niin pitkän tauvon, oon ollu tosi väsynyt koulun takia jonka johdosta ei oo ollut motivaatiota kirjoittaa. Päätin laittaa tähän osaan pienen plot twistin, joka sekoittaa pakkaa 😎Toivottavasti kuitenki tykkäsitte tästä!]