ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 8

Päähän sattuu, huono olo. Avaan silmäni ja huomaan olevani kumiankkoja täynnä olevassa kylpyammeessa, aurinkolasit päässä.

"Jaaha... miten helvetissä mä tänne päädyin? Ja missä mä ees oon?? Wait.. Oliks nää bileet?" Mietin hämmentyneenä. Pitkän ja tuskallisen mietintä tuokion jälkeen nousen ylös ja katson peiliin. Näen jotain, mutta en tiedä mitä. Shrek, is that you?
Pesen kuolleen valkoista naamaani jääkylmällä vedellä jonka jälkeen uskaltauduin poistumaan vessasta. Heti oven avattuani luon katsekontaktin sängyllä istuvan Changbinin jolla on erittäin huvittunut virne kasvoillaan. Pitkän kiusallisen hiljaisuuden jälkeen tuo päättää nousta ylös ja kävellä luokseni.
"Muistaks mitä eilen tapahtu?" Tuo kysyy naurahtaen.
"Joo ei mitään ideaa.. en edes muista et oisin ikinä tullu tänne." Sanon hämmentyneenä ja raaputan niskaani.
"Sul taitaa olla aika iso kylpy lelu kink.. me juotiin eilen aika paljon. En tienny et sul nousee noin helposti päähän." Changbin sanoo ja tökkää mua kädellä olkapäähän.
"Mikä ihmeen kylpy lelu kink?!?! Ja en mä juonu.. en oo ikinä tehny sillee." Sanon vähän järkyttyneenä.
"No nyt oot ainaski sen kokenu. Ja siitä kylpy lelu jutusta.. eilen kun oltiin juotu aika paljon, huusit mulle 'HAUTAA MUT KUMIANKKOIHIN DADDY'. Olihan se tietysti outoo mutta halusin et tuut iloseks joten tein sen sulle." Tuo sanoo jonka jälkeen hymyilee ilkikurisesti.
"D-daddy... KUMIANKKOIHIN?!?!? Mikä mua vaivaa???!! Sori oikeesti, juominen ei näköjään sovi mulle..." sanon ja alan nopeasti keräilemään kamojani.
"Joo ei se mitää, kaikki tekee tyhmyyksiä kännissä. Tuu useemminki käymää, oot yllättävän viihdyttävää seuraa." Changbin sanoo ja iskee silmää.
"Eh.. no joo ehkä joskus. Heippa!!!" Sanoin ja lähden juoksemaan kotiin kuin päätön kana. Alan luomaan kauhuskenaarioita pääni sisällä, miten äiti ottaa mun puhelimen ja pleikkarin pois tai kieltää mua hengailemasta Jisungin ja Chanin kanssa.
Pääsen kotiovelle ja käyn hitaasti avaamaan lukkoa. Kun pääsen eteiseen, näen äitini. Punaisilla silmillään ja helpottunut hymy kasvoillaan tuo halaa minua.
"Felix.. missä sie olit... Luulin että jotakin sattu, olisit edes ilmottanut." Äitini sanoo rikkinäisellä äänellä. Mun omatunto alkoi kolkuttamaan. Niinpä, miksen kertonut äitille että meen ulos kavereiden kanssa. Miks mun oli taas pakko huolestuttaa ja rasittaa äitiä.
"Äiti.. anteeks. Menin vaan käymään kaverin bileissä." Sanoin hiljaisesti, tietäen että alkoholi oli vahvasti kielletty perheen säännöissä.
"Kai sie muistat mitä ollaan puhuttu juhlimisesta. Vaan limudiskoja, ei alkoholia... mut kai se on hyväksyttävä et miun pieni vauva on aikuistumassa." Hän sanoi huokaisten ja peruutti muutaman askeleen taaksepäin.
"Eksä oo vihanen... luulin et-"
"No en tietenkään oo. En mie vois ikinä olla vihanen siulle mistään näin turhasta." Tuo sanoo keskeyttäen lauseeni. Mun sydäntä lämmitti se ajatus että äiti oli vaan enemmänkin huolissaan mun terveydestä. Ehkä nyt voisin jopa tulla kaapista ulos hänelle.
"Ei... toi ei oo hyvä ajatus. Ehkä joskus myöhemmin, tai sit ei ikinä" Ajattelen hieman hätiköiden ja alan kävelemään yläkertaan. Heitän vaatteeni pois ja käyn nopeasti suihkussa, jotta saisin sen ällöttävän viinan hajun pois itsestäni. Sen jälkeen otin vähän jotain hangover pillereitä ja ruokaa ettei mulla olis niin huono olo enää. Avasin puhelimen ja näen kivan määrän vastaamattomia puheluita ja viestejä.
"Jisung, Chan, Chan, Jisung" Luettelen ääneen huvittuneena ja avaan meidän yhteisen whatsapp ryhmän. Liikaa kysymyksiä musta ja Changbinistä. En tiedä oliks Jisung sit nähny meidät kahestaan ja päättänyt ilmoittaa asiasta Chanillekkin. En toisaalta valita, he on suuri apu mulle ja mun epätoivoiselle rakkauselämälle. Ehkä tästä tulee vielä jotain. Ehkei Changbin ookkaan niin ilkee mitä aijemmin ajattelin...