ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 9

Me päätettiin nähdä Chanin ja Jisungin kanssa yhdessä mun kämpän lähellä olevassa kahvilassa ja puhuu viikon tapahtumista. Kävelin sisään ja ihana kahvin tuoksu iskee päin naamaa kuin nyrkki. Menin kassalle ja tilasin pumpkin spice latten, kerta sitä nyt hehkutettiin kaikkialla.
"Moi Chan." Sanon hymyillen kun näen vaaleahiuksisen pojan istumassa kahvilan nurkkapöydässä.
"Eyyy wassup Felix! Mietinki jo et kumpikohan ilmaantuu paikalle nopeemmin, sä vai Jisung" tuo sanoo naurahtaen.
Naurahdan huvittuneesti ja käyn istumaan tuon viereen. Muutama minuutti myöhemmin Jisungkin pamahtaa ovesta sisään.
"Noni, sai suakin taas ootella." Sanon vähän vittuillen.
"Turpa kii Lixie, sähän se yleensä myöhässä oot." Tuo vastaa vähän ärtyneesti. Tälläsiäkö ihmiset on darrassa?

"Well... Mites Changbinin kaa eilen?" Jisung kysyy virnistäen epäilyttävästi.
"No ihan ok kai? Changbin on ihan okei" sanoin painottaen kahta viimeistä sanaa.
"On se hyvä et teidän rakkauselämät kukoistaa. Mä oon all single." Chan sanoo rohkaisevasti. Ei selkeestikkään sinkkuna oleminen mieltä painanut. Ainakin pääs panemaan monen tytön kanssa ilman et sais pettäjän mainetta.
"Voikun kaikki muutkin ois yhtä positiivisii kun sä, eikä vaan valittais elämästä." Jisung vastaa Chanille, jonka jälkeen hörppää vähän juuri tilaamastaan jää kahvista.
"Oon muuten miettiny et pitäiskö mun tulla ulos kaapista äitille... tai siis, tiiän kyl et äiti ei ehkä kestäis totuutta mut en mä nyt voi koko loppuelämääni piilotella sitä faktaa etten tykkää naisista romanttisesti." Sanon hieman haikeasti.
"No siitä vaan. Jos se heittää sut ulos ni voit ain mennä Changbinin luo asumaan ;)" Chan sanoo vitsaillen, as always.

Yhtäkkiä kahvilan ovi aukeaa. Tää ei todellakaan ollut normaalia, koska yleensä me ollaan ainoot asiakkaat siellä. Meidän kaikkien päät kääntyy ovea päin kun näemme punapäisen pojan tepastelevan sisään. Tuo varmaankin huomas meidän tuijotuksen ja alkoi epävarmana peittelemään kasvojaan. Tilaamisen jälkeen se käveli meitä vastapäiseen pöytään ja veti kouluvihkot esille. On se hyvä että edes joku halus opiskella ja panostaa tulevaisuuteensa. Se poika näytti kuitenkin aika surulliselta.. tosi vieraat kasvot, en usko että oon ennen nähnyt vaikka tää olikin aika pieni paikka. Tää on niin pieni, että sana leviää salaman nopeasti, ja kaikki tuntee toisensa.
"Se on uutuus kamaa." Jisung tokaisee, vilkuillen vuorotellen meitä ja sitä poikaa.
"Joo-o... aika söötti tbh." Chan sanoo naurahtaen.
"Mmh. Ehkä mein pitäis jutella sille?" Sanon kysyvästi.
"Joo agree!! On aina kiva tutustuu uusiin tyyppeihin ja meidän luuseri jengi tarttee enemmän 'jäseniä'" Jisung sanoi ja nousi jo ylös penkistä. Kävelimme pojan luo ja käytiin istumaan. Tuijoteltiin hetken toisiamme ennen kun kukaan uskalsi sanoa jotain.
"Moi! Oon Chan, hauska tavata. Mikä sun nimes on?" Chan sanoi hymyillen. Chan on ihan älyttömän hyvä sosiaalisissa tilanteissa.
"Hei.. hauska tavata teitäkin.. mä oon Jeongin." Tuo poika, tai Jeongin, sanoi ja hymyili pienesti. Chanin ansiosta se tais saada hyvän kuvan meistä.
"Onpa sulla nätti nimi. En usein törmää tuollasiin. Mä oon Jisung!" Jisung esittäytyi nätisti. Sit tuli mun vuoro. Nää on tilanteita jossa stressaan just kaikista eniten.
"Moi. Mä oon Felix! Onks toi hiusväri sun alkuperänen?" Kysyin ihan silkasta mielenkiinnosta, sillä yleensä aasialaisten oma hiusväri on ruskea tai musta.
"Joo on.. se on vähän outo, vai mitä..." Jeongin vastaa ujosti ja epävarmasti.
"En sanois että outo, vaan harvinainen. Söpö, tykkään siitä." Sanoin hymyillen. Okei, oon oikeesti ihan hyvä antamaan kehuja muille. Jeongin punastui meidän kaikken kohteliaisuuksista. Kiusallisen hiljaisuuden jälkeen alkoikin sitten juttu lentämään siihen tahtiin etten edes muista puoliakaan. Me vietettiin koko päivä istuen kahvilassa ja tehden tuttavuutta uuteen poikaan. Päivän päätteeks me vielä vaihdettiin puhelinnumeroitakin.
Olipa taas uuvuttava, mutta hauska päivä.

Pääsen vihdoinkin kotiin, ja rutiinin omaisesti kävelen suoraan yläkertaan. Välillä tuntuu vähän pahalle äidin puolesta kun lukittaudun aina vaan omaan huoneeseeni.
Avaan puhelimen ja näen jotakin..
Tuntuu siltä kun sydämeni olisi pysähtymässä.

Changbin 🥵
'Haluutko nyt olla mun poikaystävä vai et?😣'
En todellakaan tiennyt mitä vastata... onks mulla edes tunteita Changbiniä kohtaan?

[moi taas! Ens luvusta tulee sit vähän pidempi kun se on jo kymmenes osa sit :p]