ANGEL BY THE WINGS [CHANGLIX]

Part 14

Nyt piti tosissaan alkaa miettiä mitä tehdään. Herra Seo halusi ehdottomasti pitää tän jutun salaisuutena, niin ettei Changbin tai Yena saisi tietää. Mun mielestä se tuntui niin epäreilulta et heidän pitää elää tollasta muka niin täydellistä perhe-elämää, vaik todellisuudessa perheen isä onkin petturi. Kuka tässä taas joutuu kärsimään.. mä tietenkin.
"Minä olen nyt päättänyt niin, että joko jätät Changbinin ja pystyt nähdä häntä vielä koulussa, tai sitten muutamme kauas pois etkä ikinä enää saa nähdä häntä." Herra Seo sanoo oudon rehvastelevasti, ihan kuin olisin jotenkin alempiarvonen. Niinku come on oon sun poikas etkö vois käyttäytyy edes vähän sinnepäin?
"Mun pitää siis dumpata ihminen jota rakastan sun valheittes takia? Ei kuulosta kovin hyvältä." Vastaan tylysti.
"Felix, käyttäydy!" Äiti ärähtää napakasti ja jatkaa; "mun mielestä meidän kannattaa tehdä niin kuin herra Seo käskee. En haluu aiheuttaa sulle, Changbinille tai Yenalle enää yhtään kärsimystä."
Nyökkään myöntävästi, vaikka olinkin hänen kanssa eri mieltä. Ei tää vaan voi mennä näin. Liian uskomatonta ollakseen totta.. voisinks mä jo herätä tästä loputtomasta painajaisesta.

Kohta se helvetti taas alkaa. Mun elämäni hirvein viikonloppu takana, ja vielä sitäkin hirveempi viikko edessä. Kävelin taas dösäpysäkille, menin kouluun, blah blah..
Sovittiin Changbinin kanssa et me nähään yhellä vanhalla koriskentällä koulun jälkeen. En kertonut Changbinille mitään, en edes sanonu et haluun jutella.
Seison siinä korin alla kädet taskuissa. Mul oli vihree hupparin kaltanen tuulitakki, siniset farkut ja mustat converset.
"Moi Felix!!!" Changbin sanoo hymyillen ja sitten hölkkää mun luokse. Vastaan pienellä, haikealla hymyllä ja huokaan syvään.
"Changbin... voidaanko jutella vähän jostain vakavammasta?" Kysyn hiljaa ja yritän luoda katsekontaktia.
"Ai niinku mistä? Ooks sä raskaana mulle vai mikäs nyt noin painaa?" Changbin vitsailee ja naurahtaa vähän perään. Kuitenkin tuo huomaa etten ollu vitsituulella ja alkoi selkeesti vähän huolestumaan.
"tota.. älä käsitä väärin, mä rakastan sua ja oon kiitollinen kaikesta mitä oot mun eteen tehny.. mut ois parempi jos me kuitenkin vaan pysyttäis kavereina."
"Heiheihei, mikä homma tää nyt taas on? Minkä takii sä yhtäkkii haluut vaa pysyy frendeinä, ja viel jos sä kerta rakastat mua?" Changbin sanoi selkeästi kiihtyen.
"Tää on niin pitkä ja vaikee juttu selittää. Näin on parasta meille molemmille, usko tai älä."
Vilkutan tuolle vielä ennen kuin lähden kävelemään kotiin. Juuri ennen kun pääsin lähtemään, kuulin vielä hänen sanovan; "mä teen sun elämästä yhtä helvettiä. Jokainen hengenveto tulee olemaan sulle kivulias."
Changbinin äänestä kuuli, kuinka paljon sitä sattu ja.. jos mä voisin vaan kertoo.. mut en voi. Se saatanan käärme, ei, ei käärme, vaan hirviö tulee ja pilaa kaiken. Jos oisin tienny alusta alkaen et Changbin on mun veli, oisinkohan mä silti rakastunu siihen...

[moi! Toivottavasti piditte :p
Nyt ei varmaan taas hetkeen tuu kun vietän rauhallisen uuden vuoden hihii ]