Sairas, sairaampi, kuollut

{2}

Moi! Oon Mikael Brandwell. Oon 16-vuotias poika Suomesta. Asun tällä hetkellä kämppikseni kanssa omakotitalossa aikalailla keskustassa. En usko, että nämä asiat teitä kiinnostaa, joten... Tervetuloa mun tarinaan.

~Sairas, sairaampi kuollut~

Istuin takarivissä luokassa odotellen opettajan tuloa. Minun oli määrä tavata poikaystäväni Lukas tänään. Luokassa kuului tavallista puheen sorinaa. Piirtelin vihkooni erilaisia kiekuroita ja muita kuvioita. Ei sillä että olisin ollut siinä millään lailla taitava. Yhtäkkiä viereeni hyppää erittäin kovalla vauhdilla Lukas. Hän suukottaa minua poskelle ja halaa minua vielä.

"Mikäs sulla on?", naurahdin.

"Sä oot vaa niin ihana", Lukas vastaa.

"Ahaa, kiitos vain. Sitä paitsi! Mistäs lähtien oot ollu tällä tunnilla samaan aikaan mun kanssa?", kysyin.

"Noku meidän ope on kipee nii mut käskettiin tänne", Lukas kertoo.

"Ookei", naurahdan, kuitenkin ollen tietoinen siitä, että poika valehteli. Onhan niitä sijaisia aina joka nurkalla.

Pian tuntiani pitävä opettaja astui luokaan ja koko luokka hiljeni. 

"Huomenta oppilaat!" opettaja huusi ylipirteästi luokan edestä.

"Hyvää huomenta opettaja", luokka lausuu kuorossa, Lukas mukaan ottaen. Pojan ääni kaikui koko luokassa, ja opettaja tiesi vallan hyvin, ettei tuon pitänyt olla täällä, mutta ei vaivautunut tekemään asialle mitään.

"Ottakaa biologian kirjat esille sivulta 120-121!"

Otin kirjan repustani ja laskin sen pöydälle. Etsin tietyn sivun ja kuuntelin opettajan höpinöitä elävästä ja elottomasta luonnosta.

"Jaksatko oikeesti kuunnella tota?" Lukas kysyi ihmeissään.

"En", kuiskaa lyhyesti. En halunnut opettajan huomaavan, että juttelin jollekulle. Hän antaa jälki-istuntoa pienestäkin hiiskauksesta.

"Oon kipee", Lukas huutaa luokan perältä ja nousee tuoliltaan. Hän ottaa repun selkäänsä ja lähtee kävelemään kohti luokan ovea. Hän avaa oven ja astuu siitä käytävään. Ovi pamahtaa kiinni ja ihmiset katsovat toisiaan ihmetellen.

"Noh, jatketaan tuntia. Hän saa sitten jälki-istuntoa", opettaja kertoo luokan edessä hymyillen. Tuo taitaa nauttia ihmisten kiduttamisesta. Kuka jaksaa istua puoli elämää koulussa sen takia että yskäisi kokeen aikana? En minä.

Oppilaat kiinnittävät katseensa kirjoihin ja alkoivat tekemään opettajan antamia tehtäviä. 

Kello pirahti ja ihmiset suorastaan juoksevat pois luokasta. Itse kävelen rauhallisesti kohti luokan ovea. Astun käytävän likaiselle lattialle ja menen etsimään Lukasta. Pian löydän itseni koulun toisesta päästä nurkalta, jonka takaa kuulen häiritseviä ääniä. Hiivin hiljaa katsomaan mitä nurkan takana tapahtui ja toivoin etten olisi tehnyt sitä.

Näin poikaystäväni suutelemassa jotain tyttöä. Jäin siihen seisomaan ja tuijottamaan paikoilleni. Pian kuitenkin Lukas huomasi minut ja työnsi tytön pois luotaan.

"Ai moi Mikael", Lukas puuskutti nolostuneena. Poika otti yhden askeleen eteenpäin, mutta en jäänyt siihen seisoskelemaan enää, vaan lähdin juosten pois. Tunsin kyyneleet silmissäni juostessani koulun ovista ulos.