Sairas, sairaampi, kuollut

{9} "Väitätkö sitä narkkariks?!"

Milo on ollut vaisu koko aamun. Kävellessämme koululle, tuo vain katseli maata ja räpläsi paitansa helmaa. (onks toi ees suomee xdd) Tuijotin tuota koooooko matkan.

"Ah, William on koululla, mut se tulee vastaan", Oscar sanoi ja tunki kännykkänsä taskuun. (peeäs se oli aamulla lähteny aikasemmin kouluun ku noi lol nauttikaa)

"Miku mä haluun reppariin en jasa kävellä!" Oscar ilmoitti ja hyppäsi selkääni.

Otin pojasta kiinni ettei tuo tippuisi ja kävelimme niin loppumatkan kunnes William tuli vastaan.

"MOI RAKAS!" William huudahti ja juoksi meitä päin.

Oscar hyppäsi pois selästäni ja hyppäsi Williamin syliin. Ja kyllä, kaikki tuossa koulussa tiesivät Oscarin ja Williamin. He ovat aina tekemässä jotain tyhmää. Eli toisinsanoen... kukaan ei pitänyt sitä outona, että nuo tulivat kouluun sylikkäin. Se oli muille arkipäivää. Oscar ja William olivat koululla nopeammin kuin minä ja Milo. Kun pääsimme koulun pihalle vetäisin nuoremman pienen kulman taakse. Työnsin Milon seinää vasten ja laitoin käteni tuon molemmille puolille, ettei hän vain pääsisi karkuun.

"Mikä on?" kysyin.

Tuo vain seisoi hiljaa paikoillaan katse maassa.

"Hei kato mua", sanoin ja tuo nosti katseensa.

Tutkin tuon silmiä hetken, mutta tuo sulki ne, ja yksinäien kyynel valahti tuon poskelle. Otin pojan halaukseen ja tuo purshakti itkuun.

"Mikä on?" kysyin silitellen pojan hiuksia.

"Mun.. mun...-

Irtauduin halista ja katsoin Miloa silmiin.

"Milo mikä hätänä?"

"Mun sisko on kuollut", tuo kuiskasi.

"M... mitä?" kuiskasin.

Halasin poikaa uudestaan ja rupesin melkein itsekin pillittämään. Mutta jos jommankumman täytyi tässä tilanteessa olla vahva, niin minun.

"Pitäiskö meidän lähteä kotiin?" kysyin.

"Ei, ei tarvii, kyllä mä... kyllä mä pärjään."

"Ootko varma?" kysyin katsellen Miloa vielä hetken silmiin. 

Tuo vain nyökkäsi ja hymyili. Otin tuota kädestä kiinni ja lähdimme etsimään jätkiä. Pian nuo ilmaantuvat kuin tyhjästä eteemme.

"Moiööööö mikä tolla on?" Oscar kysyi ja yritti katsoa Miloa silmiin, mutta tuo vain käänsi katseensa maahan.

"Oscaaaarh! Ai täällä. Eiku... ööö... Hei, onks joku hätänä?"

"No Miloo vaivaa vissii joku..?" Oscar sanoi ja käänsi katseensa Williamiin.

"Mikael.... oon varma et tiiät tästä jotain!"

Mutta pysyin hiljaa tunitessani Milon puristavan kättäni.

"C'moon!" William huutaa.

"Hei, se taitaa oikeesti olla jotai vakavaa", Oscar kuiskaa.

"Hei antakaa sille aikaa vitu äyssit! Se kertoo ku haluu", tiuskaisin.

"Oookei. Mut mää rupeen huolestuu jos se pysyy kauanki tollasena", William kertoi enemmän tosissaan.

Koulun kellot soivat ja huomasin Milon säikähtävän tuota.

"Ootko varma?" kuiskasin Milon korvaan niin, ettei kumpikaan pojista kullut sitä.

Tuo nyökkäsi ja lähdimme kohti koulun ovia. 

-

Ahhh...

Istuimme ruokalassa jutellen kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, paitsi Milo. Tuo vain tökki ruokaansa haarukalla.

"Hei sun täytyy syödä jotain", kuiskasin.

"Okei mikä vittu toi teiän salaseura on!?" William kysyi hieman ärsyyntyneenä.

"Nii! Et säkää haluais että sut jätetään ulkopuolelle!" Oscar huusi.

"Noku... Ahhh, mä vaan... niinku, en voi kertoo sitä. Milo kertoo sit ite. Älkää pliis suuttuko mulle. Mut mä voin sanoo et se on vakavaa", kerroin. En tosiaan halunnut välillemme riitaa tämän vuoksi.

"Aha..."

Kun olimme syöneet, veimme astiamme tiskiasiaan ja lähdimme ruokalasta kohti ulko-ovia. Milo ja Oscar kävelivät edellä, minä ja William heidän perässään. Yhtäkkiä William vetää minut pienen nurkan taakse.

"Etkö vois kertoa edes mulle? En kerro Oscarille! Ihan oikeesti, et itekkään haluais vaan olla tietämättä mitään, jos tiedettäis Milon kaa et Oscarilla olis joku hätänä! Milo on mun frendi ja mul on oikeus tietää jos sil ei oo kaikki ok!" William selitti.

"Usko pois, mä... haluun kertoa, mut... äh! Et saa kertoo Oscarille TAI varsinkaan Milolle, et kerroin tästä, okei!"

"Voit luottaa muhun."

"Okei, en voi kertoo paljoamuuta, mut.... joku, jota Milo rakasti, on kuollut", sanoin nopeasti ja lähdin kävelemään poispäin. 

William kuitenkin tarttui ranteeseeni kiinni ja vetäisi minut takaisin.

"Tiiätkö... kuka?"

"Ehkä.."

"Vittu! Kerro vaan tiedätkö!"

"No joo, tiedän se oli sen sisko mut-, miks kuulostat noin syyllieseltä?" kysyin ja tönäisin tuon irti itsestäni.

"Kuule.... viimeviikolla, mä näin Milon yöllä keskustassa. Seurasin sitä, koska olin utelias. Sillä oli pelkkää mustaa päällä, ja se käveli tosi epäilyttävästi. Sit se meni sellaselle pienelle nurkalle, ja sielä oli joku tyttö. Milo katteli ympärilleen et onko sielä ketään. Ja se tyttö anto Milolle jonkun jutun. Ja Milo anto sille rahaa. Sit Milo vaan nyökkäs sille ja lähti pois. Se tyttö peruutti syrjään, ja Milo oli kadonnu. Mitä jos.... mitä jos se oli sen sisko. Jos sen siskolla oli huumeongelma. Ja... jos se kuoli yliannostukseen."

"Joo, oli taas tosi hauska juttu", sanoin ja olin jo lähdössä pois.

"Vittu mä oon tosissani!" William huudahti ja vetäisi mitun takaisin seinää vasten.

Poika näytti hyvin totiselta. En ole koskaan nähnyt tai kuullut hänen huolehtivan kenestäkään näin paljom, taikka puhuvan näin.

"Väitätkö sitä narkkariks?!" huudahdin mutta huomatessani, että huudan, kuiskasin viimeisen sanan niin hiljaa kuin pystyin.

"No-"

"Vittu mikä kestää?" Oscar huutaa ja kävelee viereemme.

William ottaa kätensä pois seinältä ja katsoo Miloa hyvin oudosti. Tuo katse oli minulle uusi. Joskin epäilevä. Milo katsoo tuota takaisin suoraan silmiin. Hänenkin kasvoillaan oli iheellinen ilme.

"Vittu mikä tää salaliitto taas on?!" Oscar huutaa katsoen Williamia ja Miloa vuorotellen.

"Kysy tolta", William sanoi ja osoitti Miloa.

Astuin nuoremman varpaille ja katsoin tuota murhaavasti. 

Mietin edelleen, puhuiko tuo totta...

Lyhyt luku :'( meinasin eka et Milo ois mustis Miscairille, mut sit aattelin tätä et sen sisko kuoli... ja sit mietin, et William ois ollu murhaaja xdd ookooo mitä paskaa xd ei muuta

~863w~