Sairas, sairaampi, kuollut

{5}

Ookei... mitä tapahtu ja ummm.. missä mä oon?

Avasin silmäni sihaasti, sillä huoneessa jossa olin, oli ihan vvvvvketusti valoja.

"MIKU!" Oscar huutaa ja hyppää päälleni.

"Vittu tajuuks mite huolissani mä olin! Et sä voi pyörtyy kesken kaiken ku mä puhun sulle vittu!" Oscar huutaa.

Rupesin miettimään tapahtumia ja eräs henkilö muistui mieleeni. Milo?!

Tönäisin Oscarin taas.... pois päältäni ja nousin istumaan sängylle missälie ikinäolinkaan. Eiku... ah, me ollaan terkkarin ihmesairaalavitunpsyko huoneessa. Ja luojalle kiitos Milon sänky oli vieressäni. Nousen sängystä ja menen istumaan Milon sängyn vieressä olevalle tuolille. Kun katsoin Miloa, huomasin kyynelten yrittävän pyrkiä ulos silmäkulmistani. Laitoin taas käteni nyrkkiin ja suljin silmäni hetkeksi.

"Mikael, sä saat itkee jos haluut", Oscar tiesi, siitä että laitan käteni nyrkkiin kun en halua, että joku näkee kun itken.

Avasin nyrkkini ja... Tulva :) . Otin Milon kädestä kiinni ja puristin sitä hieman.

"Herää jooko", kuiskasin.

"Vittu en oo kuollu..." Milo kuiskaa, ja virne kaartuu tuon huulille.

Lyön tuota käsivarteen ja käännyn ympäri muka vihaisena.

Oscar oli lähtenyt huoneesta sillävälin.

"Hei khamoon, älä suutu jooko", Milo kuiskaa ja yrittää kääntää minut ympäri.

Pysyn siinä missä pitääkin enkä aio liikua, mutta sitten, koska elämä on... Milo nousee sängyltä ja kävelee eteeni. Tuo suutelee minua nopeasti huulille, ja menee makoilemaan takaisin sänkyyn. Ja sitten kaiken pahan alku ja juuri avaa oven.

"BRO SÄ HERÄSIT!" Oscar huutaa ovelta ja juoksee Miloa kohti. Hän hyppää Milon päälle ja makoilee siinä hetken.

"Milo älä pelkää, se ei oo raiskaamas sua. Ees puoliks. Se vaa on tollane", naurahdan ja käännyn takaisin ympäri.

"Mä oon tällane, ku ei se näytä ketää haittavaan", Oscar selittäää.

"Aha."

"Muttt kosks pääsen pois täält, ei kiinnostais vaa makoilla tääl terkkarin missälie ihmesairaalapsyko huonees," Milo valittaa.

"MiTEn sÄ tIÄt Ton?!" Oscar kiljuu ja putoaa tälläkertaa itse lattialle ruvetessaan heilumaan kuin tuuliviiri.

"Ah... en tiä, tuli mielee", Milo naurahti.

"OokS MikAeL MEnnY kErToo Sen TOllE!?" Oscar kiljuu maassa.

"En", naurahdan.

"Ai..."

"Milooooohhhhh uwuwu pääset pois nyttt hetijanythetijanytjanyt!" William huutaa ja hyppii huoneeseen.

"YAassZ Bro PÄäSee POis HeLKkaRin pSYkoHUoneestZ!" Oscar kiljuu ja nousee lattialta hyppien Williamin luokse.

William nostaa tuon syliin ja he lähtevät pois huonesta nauraen ja huutaen. Minä naurahdan noille jä käännyn takaisin Milon puoleen joka tuijottaa oviaukkoon ihmeissään.

"Ni tollasien kaa sä saat viettää aikaa jos haluut kaveeraa niien kaa", kerron tuolle hymyillen.

"Ööööö... siis kui kauan sä oot noita kestäny?" Milo kysyi kauhuissaan.

"Ummmm... noinnnn... 12 vuotta", hymyilen.

"Voi sua... et oo ainakaa VieLä samanlaine."

"SoS sE TArTTu SUhUNki!?" kiljun.