Mikael Brandwell on tavallinen 16-vuotias poika, joka kamppailee mielenterveyden, perheongelmien ja rakkauden parissa.
"Mäkin rakastan sua."
Tällee tiedoksi, että tää kirja on alotettu 2019 vuoden keskellä ja mun taidot on parantunu paljon kirjotta...
Heräsin ihanaan pääkipuun. Kun katselin tarkemmin paikkaa josta heräsin, en tunnistanut paikkaa, kunnes muistin eilisillan.
"EI SAATANA!" huudahdin ja nousin istumaan.
Näin tuon muistaakseni Milon seisomassa vaatekaapillaan ylävartalo paljaana harmaa college käsissään. Menin takaisin makaamaan sängylle ja pitelin päätäni, jota mojotti mukavasti tuosta äkkinäisestä nousemisliikkeestäni. Ehdin hymyillä puoli millisekuntinsadasosaa kunnes tajusin katsoa peiton alle.
"Mul on housut jalassa", kuiskaan helpottuneena. Milo vain naurahti minulle ja puki collegepaidan päälleen.
"Totaaaaaa.... mitä vittua mä tein?" kysyin hiljaisesti.
Milo repesi nauruun ja käveli sängyn viereen.
"No sä hyökkäsit mun kimppuun ja sammuit siihe. Ei mitää muuta tapahtunu. Kai?"
"KAI!?" huudahdin ja nousin takaisin istumaan.
"No ei tapahtunu", tuo naurahti taputtaen minua paljaalle olkapälleni.
"Vittu mä en juo enää ikinä..." kerroin hieroen päätäni.
"Voi herrasein tietäsitki kui monta kertaa oon hokenu tota itelleni," Milo nauroi ja ojensi minulle paidan.
"Onks tää sun... AH TÄÄ TUOKSUU HYVÄLTÄ!" huusin.
"Munhan se, ja...kiitos", Milo sanoi kääntyen ympäri.
Puin paidan päälleni ja se tuntui päälläni oikeastaan hyvältä. Nousin sängyltä ja haukottelin. Milo lähti huoneesta itsekin haukotellen. Kävelin tuon perässä ja vilkaisin itseäni vielä peilistä. Katselin paitaa, jonka Milo oli minulle antanut. Se oli muuten musta, mutta siinä oli pieni punainen sydän rintakehässä.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
(kuvitelkaa toi paita mustana)
Kävelin keittiöön, jossa Milo teki jo ties mitä.
"Mä näen viel painajaisii täst" kerroin osoittaen paidassani olevaa tyyppiä sydämen keskellä.
Milo vain naurahtaa ja jatkaa asiaa mitä tekikään.
"Haluuks auttaa mua?" tuo kysyi.
"Juu", vastasin ja kävelin tuon vierelle.
"Mitä mä teen?" kysyin.
"Peset kädet", Milo naurahti.
Nostin collegen hihat, mutta laskin ne heti alas.
"No?" Milo kysäisi.
"Öö... Ei mitään", laskin käteni hanan alle ja annoin veden kastella kuivahkot käteni hihojenkin puoliksi kastuen.
