Koulussa oli tyypillisen tylsää. Aina...
"Ah... voidaanks linstata tää tunti?" Oscar valitti.
"Miks... okei, miks ei.." sanoin.
"Ah! Suhun voi aina luattaa!" tuo huudahtaa.
Joten, koska jos kaksi menee, niin menee kaikki. Lähdimme kaikki neljä kohti keskustaa. Ajattelimme käydä syömässä, sillä koulussa oli tänään pahaa ruokaa. Päätimme menä mäkkäriin koskaaaaaa.... hei c'mon, luottopaikka. Aina.
"Öö... niinkuh miten helkutissa se hamppari loppu jo nyt!" William sano.
"Sama! Joku vaa pölli sen!" Oscar sanoo ja katselee ympärilleen.
"Niin, tai sit te söitte ne", naurahdan.
Noh, kun kaikki olivat syöneet lähdimme kauppaan. Tarkoituksena oli ostaa ruokaa muille päiville, koska... öö, ei ihminen pärjää syömättä. Muuuutta harhauduimmekin vaateosastolle. Itselle tarttui mukaan musta huppari ja mustat revityt farkut. Pitäähän niitä nyt olla tarpeeksi. Jos vaikka ei jaksa käyttää samoja jokapäivä. Minulla on varmaan neljät erilaiset mustat revityt farkut. Milo osti harmaan hupparin ja Oscar mustan teepaidan. William osti sukkia, sillä jotenkin tuo onnistuu aina hukkaamaan kaikki sukkansa.
"Me ei sit koskaa käytykää siel kaupas", naurahdan.
"Naah, käyää sit joskus", Oscar sanoo heilauttaen kättään.
"Mennääks me kouluu viel vai tehääks me jotai muuta?" Milo kysyi.
Me kaikki käänsimme katseemme tuohon ja teimme ilmeen *kysyks tota oikeesti tosissash*.
"Seleeeväh, eli mitä tehää?" Milo kysyi.
"Ööööö... mennää mielle", Oscar sanoi ja menimme sitten meille ja diipadaapa.
-
"Omg... ootteks kuullu niist Nickin bileistä! Siiiis mun on pakko mennä sinne. Siel on paljo hottiksiiii. Ja hei, mikä parasta... kaikki on kutsuttu!" edessäni istuva May kiljui muille tyttökavereilleen.
Minä ja Oscar vain katsoimme toisiamme virnistäen.
"Sori leidit, siis kaaaaikki on kutsuttu?" Oscar kysyi räpytelleen silmiään söpösti.
"Juup, ihan kaikki."
"Oih, nähää siel", Oscar sanoi ja vinkkasi silmäänsä.
Tytöt rupesivat kiljumaan ja Oscar vain naurahti. En tiedä miksi... mutta kaikki tytöt olivat hulluina Oscariin. Ei siinä, hän on hyvän näköinen.
"Ooootas ku William saa tietäääääää", kuiskasin.
"ET KERRO!" Oscar huutaa.
"Miksen", kysyn virnistäen.
Oscar vain punastuu ja kääntää katseensa kirjaansa jota ei lukenut.
"Terve... ottakaa sivu mikälie ja tehkääs tehtävii!" edessä seisova opettajamme huusi. Hän oli meitä hieman vanhempi, mutta ei edes yli 22. Hän oli rento. Ei tarkista tehtäviä, ja räplää vain puhelinta. (vähä samanlainen ku meijän ope xdd moooood)
"Mä en jaksa olla tääl", Oscar valitti vieressä.
Nousin tuoliltani ja otin reppuni selkään. Lähdin luokasta ja Oscar tuli pian perässä.
"Mihi se yks jäi?" kysyin.
"Se nukahti", Oscar naurahti.
Pian se tyttöporukka tuli myös luokasta ja tunki vessaan.
YOU ARE READING
Sairas, sairaampi, kuollut
Teen FictionMikael Brandwell on tavallinen 16-vuotias poika, joka kamppailee mielenterveyden, perheongelmien ja rakkauden parissa. "Mäkin rakastan sua." Tällee tiedoksi, että tää kirja on alotettu 2019 vuoden keskellä ja mun taidot on parantunu paljon kirjotta...