Sairas, sairaampi, kuollut

{6} "Ne on vaa nukahtanu ojaan tai puskaan, ei siis mitään hätää."

Meno oli 15 minuutin päästä jo... tosi hurja. Nuoret olivat vetäneet viinapullosta jo puolet, ja Oscar hyppi keittiönpöydällä.

"Noniin rakas alas sieltä!" huudan ja revin Oscarin alas pöydältä ennenkuin tuo putoaa.

"MIKÄ MÄ SIT OON!?" Milo huutaa ja hyppää kaulaani.

"No sori..." naurahdin.

"Hei Oscar mennää ulos!" William huutaa ja juoksee ulos.

"Paska..." huokaisen. Aina kun nuo juovat yhdessä, minun pitää olla paikalla vahtimassa etteivät he tee mitään typerää.

Lähdin kävelemään kohti ovea Milo edelleen sylissäni.

"PerKEle!" Oscar kiljuu juostessaan keskellä autotietä.

"Voi helvetti... TUU POIS SIELTÄ!" huudan ja juoksen tuon luokse. Milo putosi maahan jossain välissä, mutta minulla oli muutakin tekemistä kun kuunnella tuon valitusta siitä, kuinka ilkeä olen. Revin Oscarin pois autotieltä ja katselen ympärilleni.

"Ja missäs helvetissä se yks kauhukakara menee!?" 

"Täällä! Määää kävin tuol mut sit kaaduin vahingos puskaan!" William huutaa.

Naurahdan tuolle ja katselen Miloa joka oli hävinnyt. Vittu nää lapset on rasittavia kännissä.... Haen Oscarin ja Williamin mukaani ja pian jo löydänkin Milon hiekkalaatikolta.

"bRo OnkS TäÄl TÄllÄNEnki!?" Oscar kiljuu. Tuo repii itsensä minusta irti ja juoksee Milon luokse.

"Bro mikä on? ONKO HUOLIA, TAI MURHEITA!" Oscar huutaa.

"Se tyhmö MikAel hylkäs mut..." tuo kuiskaa.

"BRO ON SUN TAKII SURULLINEN!" Oscar huutaa ja rupeaa hakkaamaan minua käsivarteen.

Katson Miloa joka kääntää kyynelistä kimaltelevät silmänsä minua kohti. Tönin Oscarin pois kimpustani ja koska William on luottofrendi hän piti Oscarin aisoissa.

"ÄLÄ KOSKE MUHUN SE TEKEE BROSTA ENEMMÄN SURULLISEN!!!!" Oscar huutaa ja yrittää saada Williamin irti itsestään.

 "Nonii rakas lapsi. Kaikki on hyvin, se haluaa varmaan vaan selvittää asiat Milon kanssa. Annetaan niiden olla rauhassa hetki." 

Okei... katosko sen humala noi nopeesti. Ja... öööö, koska siit on tullu noin tunteellinen. 

Kyykistyin Milon eteen ja kohotin tuon leukaa ja jouduin kohtaamaa tuon kyynelistä märät silmänsä.

"Anteeks Milo. Ei mun ollu tarkotus loukata. Halusin vaa Oscarin pois sieltä keskeltä tietä", kerroin ja silittelin tuon hiuksia.

"Mutta sanoit sitä sun rakkaaks", nuorempi kuiskasi ja kyyneleet vierivät kovaa vautia tuon poskilla.

"Voi sua. Siitäkö sä nyt loukkaannuit?" naurahdin.

"NOKUN MÄ HALUAN ETTÄ SANOT SEN MULLE! ENKÖ MERKKAA SULLE MITÄÄN!?" tuo huusi ja rupesi huitomaan käsillään ilmaan kuin hullu.

"Okeiokei... Sanoin sen sille, koska se on mulle kuin veli. Ollaan tunnettu neljä vuotiaasta lähtien. Se on mulle tooooosi tärkee ja rakas. Enkä haluu et se jää auton alle... ainakaa vielä. Mut se on juttu mitä tehään. Me halaillaan ja puhutaan outoja, ihan niinku kaverit tekee. Se on aina ollu mun paras kaveri, mutta se ei meinaa sitä, että olisit vain joku tylsä random dorka jonka tapasin baarissa. Oot mulle tärkee jo nyt. Vaikka ollaanki tunnettu vasta noin päivä, oot mulle silti tärkee. Puolustit mua ku Lukas tuli riehuu, ja sait siit palkkioks mustan silmän. Ja mä oon valmis teemään saman sulle. Muista, että vaikka oonki tosi läheinen Oscarin kanssa, niin oot silti mulle tärkeä. Kaikkine virheines."