Sairas, sairaampi, kuollut

{12} "Terve hanipuppelit!"

Makoilin Milon sängyllä selaten puhelintani. Milo itse makasi päälläni pää rintaani vasten.

"Tutum, tutum, tutum", Milo mutisi.

"Hä?" kysyin asettaen puhelimeni pehmeälle sängylle.

"Sun sydän pumppaa siihen tahtiin", Milo kertoo silmät tuikkien. Kuin se olisi koko maailman ihanin asia.

"No vou", naurahdan ja silitän nuoremman hiuksia. Tuo ryömii lähemmäs kasvojani ja antaa minulle nopean suukon.

"Siinä se!" kysyin ihmeissäni.

Milo naurahti ja suuteli minua. Vastaan suudelmaan ja asetan käteni pojan lantiolle. Pian Milo irtautuu suudelmasta ja nousee pois päältäni.

"Ahh, mitäs sitä tekis?" kysyin haroen tummanruskeita hiuksiani.

"mÄ kEKsin!" Milo kiljaisi.

"Noh?"

"Ku Oscar on häirinny sua koko ajan, ni soita sille ja kuuntele sen reaktioo ku soitat. Jos se on sellane outo, ni sää keskeytit sen toooosi pahassa tilanteessa", Milo näyttää siltä kuin olisi juuri keksinyt koko maailman parhaimman suunnitelman kuinka murhata joku.

"Oookay", naurahdan ja otan kännykkäni sängyltä.

Etsin Oscarin yhteystiedon, ja painan sitä. Puhelin alkaa hälyttämään. Laitan sen kaiuttimelle ja odotan vastausta. Pian puheluun vastataan.

"Öhh, m-moi, mitäs s- sul?" Oscar kysyy oudon säikähtäneen ja nolostuneen äänen sekoituksella.

"No mikäs sua ny vaivaa?" naurahdan tietäväisesti, ja virne kohoaa kasvoilleni.

"N-noku me v-vähäniinku... Tai... Ei mitää sittekkää", kuulen nolostuneisuuden kaikuvan nuoremman äänestä.

"Uuuuu!" minä ja Milo huudamme virnistellen.

"SIIS TE OOTTE KAUHEITA!" Oscar huutaa puhelimeen ja painaa luurin korvaan.

Repeämme molemmat hillittömään nauruun ja kaadumme sängylle. Paaaitsi että Milo tipahti sängyltä. Se ei kuitenkaan nuorempaa haitannut.

"Mitä.... Mä.... SANOIN!" Milo nauraa ja kipuaa takaisin sängylle.

"Sä oot outo", naurahdan.

"Öö, mitäs me ny keksittäis?" Milo kysyy kun tuon nauru on laantunut.

"En mä tiedä, sun koti sun säännöt."

Milo katselee minua virnistellen.

"Noh?" kysyn naurahtaen.

Milo hinaa itsensä luokseni ja istuu syliini.

"Haluisin vaa... Olla."

"Olla miten?"

"Sun kanssas. Tässä hetkessä."

"No miks ei?" kysyn.

"Noku... Ei sitä koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu", Milo sanoo apeana.

"Mutta miks miettiä huomista ku voidaan olla vaan tässä ja nyt?"

Milo kääntyy sylissäni kasvot minuun päin. Tuo lähenee hitaasti kasvojani ja antaa minulle hellän suukon. Poika katsoo minua hetken ja hymy kaartuu tuon huulille. Milo nojautuu eteenpäin ja painaa päänsä rintaani vasten. Silittelen nuoremman hiuksia ja tuo piirtelee ympyröitä selkääni. Suukotan pojan päälakea hennosti ja vedän häntä hieman lähemmäs.

"Mä ja Oscar ollaa menos Nickin bileisiin, ni tuutko mukaan, William tulee luultavasti myös", kerron pojalle joka on haudannut päänsä rintaani vasten.

"Voin mä tulla", nuorempi mutisee paitani paksua kangasta vasten.

-

Oli jo päivä. Kävelimme minun ja Oscarin kämppää kohti. Avaan oven avaimilla, ja kävelen sisälle asuntoon.

"Honey I'm homeeee!" huudan taloon sisälle. Tunsin Milon puristavan kättäni.

"Hei, älä oo noi jealous", kuiskaan naurahtaen ja pörrötän nuoremman tukkaa. Poika vain mutristaa huuliaan ja pyöräyttää silmiään.

"pErKeLe!" Oscar kiljuu juostessaan alakertaan.

"Terve hanipuppelit!" Oscar huudahtaa vielä ja hyppää syliini.

"Vou, varo vaa, ens yönä yks.... Kaks nimeltäänmainitsematonta henkilöö tappaa sut", naurahdan yrittäen pitää Oscarin sylissäni vapaalla kädellä.

"Kekkä muka!" Oscar kysyy tipahtaen lattialle.

"Toisen nimi alkaa ämmällä ja toise Weellä", virnistän ja käännyn Milon puoleen joka on piiloutunut taakseni posket punoittaen.

"Aijjaa... Enks saa enää halii sua", Oscar kysyy koiranpentuilmeellä.

"No et ainakaa tän nähden", kuiskaan virnistäen. Milo lyö minua selkään ja nyt seisoo kädet puuskassa ja mahdollisimman vihaisen näköisenä kuin tuo nyt pystyi.

"Ookoo.... Ehkä en, toi on pelottava", Oscar sanoo katsellen Miloa.

"Oscar rakas minä tuleeeeeen" William huutaa portaista. Williamin päästyä alas Oscar hyppää tuon syliin ja hautaa päänsä pojan olkapäätä vasten.

"Aweee!"

-

"Aaaainiin kerroitko jo Williamille niistä bileistä?" kysyin Oscarilta.

"MISTÄ BILEISTÄ!" William huutaa keskellä koulun pihaa ja saa ihmisiltä oudoksuvia katseita. Säälin niitä uusia pikkuisia lapsosia jotka joutuvat kestää meitä nämä kaikki vuodet. Ei siinä, kyllä vanhoillakin on paljon kestettävää.

"Aaaainiin, Nick pitää tänää bileet joihin KAIKKI on kutsuttu. Eli suomeks sanottuna, toivottavasti teillä ei ole tekemistä tänään, koska mehän mennään sinne" Oscar kertoo hymyillen. Tuo jätkä tykkää bilettää aivan liikaa. Tajuutteks, niinku... Aaaaaaaivan ketusti liikaa. Liikaa.. LIIKAA.

"Oon messis. Ofc oon messis. Mitä te ny ajattelitte vitsin pöljät!" selvä. William on tulossa. Selvästi.

"Eeeentäs Miloh?" Oscar kysyy katsoen Miloa koiranpentuilmeellä.

"Eeeeeeee no kai mä ny sit tuun", Milo luovuttaa nostaen kätensä ilmaan.

"Yaas bitches tänää biletetäääääään!"

~672w~