Yaas xdd 10 luku :D täs luvussa tulee olee ainaki 2000 sanaa xdd ehkä
Koulupäivämme loppui ja päätimme mennä vaihteeksi Williamin luokse, niin Milokin sitten tietäisi missä tuo asuu. Tuijotin poikaa koko matkan. Tuo näytti jotenkin oudolta. Vihaiselta, maybe? William oli semi normaalisti, mutta minua häiritsi. Eihän Milo voisi tehdä sitä? Eihän tuo voisi käyttää huumeita... eihän?
Päästyämme Williamin kämpälle menimme sisälle ja diipadaapa. Kaikki tunkivat Williamin huoneeseen ja yrittivät mahtua sovussa tuon sängylle.
"LAITA JALAT KOUKUUN!"
"ENKÄ LAITA! HALUUN PITÄÄ SUORAS!"
"OIKEESTI!"
"OIKEESTI!"
"Voi vittu noiden kanssa", naurahdin Williamille joka seisoi vieressäni katsellen poikien touhuja.
William hymähti pyöräyttäen silmiään.
Minä menin istumaan Williamin työpöydän tuolille ja William meni huutamaan pojille. Katselin seinillä olevia julisteita, ja pöydällä olevaa pienoismallia. Tuon pöydän laatikko oli hieman raollaan ja sieltä pilkotti paperi. Otin paperin itselleni ja katsoin sitä lumoissani.
"Ootko sä tehnyt tän?" kysyin.
"Oon. Miks?" tuo naurahti.
"Tää on pirun hieno!"
"No ei se nyt kummonen oo."
"MITÄ PASKAA MITEN SÄ KEHTAAT SANOO NOIN!?" huudan.
"Aaaahaah?"
"SAATANAAAAH!" kuuluu tuon takaa ja William rupeaa taas rauhoittelemaan poikia.
Avaan laatikon kokonaan ja sen pohjalla on vihko. Otan vihon ja avaan sen ensimmäisen sivun. Siinä vihossa oli kaikenlaista yksinkertaista.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Sairas, sairaampi, kuollut
Genç KurguMikael Brandwell on tavallinen 16-vuotias poika, joka kamppailee mielenterveyden, perheongelmien ja rakkauden parissa. "Mäkin rakastan sua." Tällee tiedoksi, että tää kirja on alotettu 2019 vuoden keskellä ja mun taidot on parantunu paljon kirjotta...