Sairas, sairaampi, kuollut

{13} "JOO! TÄSTÄ VASEMMALLE!"

Kaikki olivat valmiita bilettämään. Varsinkin Oscar. Poika on ihan hypeissä. Toivon ettei tuo tee mitään typerää tämän illan aikana. Noh, tämä jää luultavasti vain toiveeksi...

"Se asuu niinku ööööö... JOO! TÄSTÄ VASEMMALLE!" Oscar huutaa innoissaan. Olen kuullut musiikin jo kauas kiljometrejen päähän asti... Eikä kukaan voinut erehtyä siitä, missä talo sijaitsi.

-

Ilta venyi pitkään... Todella pitkään. Mutta silti kaikki bilettivät ihan kunnolla noin viideltä aamuyöstä. Oscar ja Milo olivat kadonneet johonkin, joten minä ja William hengasimme kahdestaan olohuoneessa. Tottakai sohvalla istui muita ällösöpöjä pareja imuttelemassa erittäin kiihkeästi, ja olohuoneen lattialla tanssivia teinejä hillui jokaupuolella.

"Mikael! Sä olet ihan saatanan hyvän näkönen!" William sopertaa umpikännissä.

"Voi rakas niin säkin olet! Sä oot ihan VITUN kuuma hottis!" huudan Williamin istuessa hajareisin syliini. Tuo asettaa käsivartensa olkapäilleni niskani taakse.
Ei heeeeeeelkutti...

Nuorempi lähestyi kasvojani ärsyttävän hitaasti. Lopulta nostin käteni tuon niskan taakse ja painoin pojan vasten huuliani.

Mikael nyt perkele LOPETA!

En lopettanut...

Se ei ollut mikään "pikku" pusu. Eikä edes suudelma. Se oli kielari. Kunnon kielari. ENKÄ MINÄ IDIOOTTINA EDES AJATELLUT ETTÄ SE ON VÄÄRIN!

"Mitä helvettiä te teette!?" Fuck...

Tönäisen Williamin äkkiä pois sylistäni.

"Oscar mä..." William yritti, mutta Oscr oli jo kadonnut ihmisjoukon sekaan.

"Voi helvetin vittujen saatanan perkele!" huudan itselleni. Miten heeeelvetissä mä onnistuin tossa..?

Juoksin nuorimman perään tönien ihmiset pois tieltäni. Ihanaa... Mihinkäs perhanaan se yks olis menny? Mulla ei ole harmainta aavistusta siitä asiasta.

-

Juoksentelin keskellä tietä huutaen Oscarin nimeä.

"Oscar vittu jos sä oot täällä jossain ni tuu tänne nii puhutaan, okei! Mä oon pahoillani! Mä en ois saanu pus... Suudella Williamia, ja nyt mä tiedän sen... Oikein hyvin. Sä tiedät ettei mulla oo tunteita sitä kohtaan! William on kokonaan sun jos sä sitä haluat! Niinku sä ite sanoit, mä oon löytäny jonkun, jota rakastan ja rakastan edelleen! Anna mulle anteeks jooko, anna mulle anteeks tän yhen kerran!" huudan lysähtäen maahan keskelle asfalttista tietä.

Kuulin askeleita takaani. Se on varmaan joku random ohikulkija joka tuli kattoo kuka hullu täällä huutaa keskellä autotietä viideltä aamuyöllä siitä, kuinka se oli pussanu oman parhaan kaverin to be poikaystävää.

"M-Mikael..." Oscar....

Nousen maasta nopeampaa kuin... Öö... Ikinä ennen? Oscar seisoo edessäni silmät punottaen hiukset sotkussa. Juoksen tuon luokse puristaen pojan halaukseen.

"Aanteeks, anteeks, anteeks... Mä olen kamala ihminen älä oo vihanen älä jooko oo vihanen, anna anteeks jooko", kuiskaan ääni käheänä Oscarin kaulaa vasten.

Oscar naurahtaa pienesti silittäen selkääni lohduttavasti.

"Sä tiedät etten vois olla vihainen sulle, tiedäthän?" Oscar kuiskaa pidätellen itkuaan.

"Anteeks", kuiskaan vielä puristaen Oscaria enemmän itseäni vasten.

"Se on okei", nuorempi kuiskaa.