Shh... It's a secret!

Luku 3 ~ "Vai onks se joku sun hoito?"

!!!!SISÄLTÄÄ RIVOA KIELTÄ, HUMALAISIA NUORIA JA HIEMAN SEKSUAALISTA SISÄLTÖÄ!!!!!

______________________

Lianan nk

"Gris pitää tänään kuulemma jotkut pippalot, mut yllättäen meit ei oo kutsuttu", Martinus valitti, kun makasimme lähes päällekkäin olohuoneen sohvalla ja olimme sosiaalisuuden huipulla: kukaan ei ollut sanonut sanaakaan viimeiseen varttiin, koska jokainen oli niin keskittynyt selaamaan puhelintaan. "Toisaalt, ei me kyl oltais ees menty", tuo jatkoi naurahduksen kera, ja Marcus hymähti vastaukseksi. Mielenkiintoni kuitenkin heräsi, ja siirsin kännykän pois silmieni edestä, jotta näkisin Martinuksen paremmin. Meinasiko serkkupoika, että tänään olisi bileet jossain? Mahtavaa! Olin asunut Troforsissa kolme päivää, ja ihmettelin suuresti, miten olin edelleen hengissä. Täällä ei ollut mitään tekemistä, mutta ei tämä nyt niin paha ollut, mitä olin ajatellut. Pojat ja Emma olivat näyttäneet minulle paikkoja, ja olimme me yhdessä puuhailleet jotain, mutta kaipasin siltikin jotain kunnon menoa.

"Miksei teit oo kutsuttu?" ihmettelin ja hinasin itseni istumaan kunnolla. Tämä röhnöttäminen alkoi sattumaan selkään ja kylkeen, koska makasin jossain omituisessa asennossa.

"Koska me ei ikin mennä, ni porukka ei enää kutsu meit", Marcus selitti eikä ilmeisesti ollut lainkaan pahoillaan asiasta. "Kyl ne siis muuten pyytää meit ain mukaan", tuo jatkoi, ja nyökäytin hitaasti päätäni. Se selitti sen, miksei Marcus kuulostanut kovinkaan pettyneeltä siitä, ettei heitä ikinä kutsuta mihinkään pippaloihin. Jos kaksikkoa ei oltu kutsuttu, niin voisin hyvin livahtaa illalla ulos juhliin, eikä minun tarvitsisi pelätä sitä, että he ilmestyisivät yllättäen paikalle. Tiesin, missä tämä Gris asui, koska pojat olivat näyttäneet paikan minulle. En tiedä, miksi, mutta he kertoivat lähes jokaisen ystävänsä kodin, mikä oli sitten taas minun kannaltani oikein hyvä juttu.

"Okei. Miksette te koskaan mee?" jatkoin kyselytuntiani ja siirtelin katsettani kahden ruskeasilmäisen olennon välillä. "Teillähän vois ol ihan hauskaa", totesin olkiani kohauttaen saaden pojat naurahtamaan.

"Joo, varmasti. Kattella ku meiän kaverit on niin pihal kaikest, ettei ne muista ees omaa nimeensä. Ei kiitos", meistä kolmesta keskimmäinen nauroi, ja Marcus nyökytteli sen merkiksi, että oli samaa mieltä asiasta. Olin siis Marcusta ja Martinusta päivän nuorempi, ja silloin aikoinaan juhlimme syntymäpäiviämme aina samaan aikaan.

"Jaa, järkkääks tein kamut sellasii bileit?" esitin seuraavan kysymykseni yrittäen tukahduttaa innostukseni. Jos juhlissa virtaisi alkoholi, niin sitten olisin ainakin menossa, vaikkei minua oltu kutsuttukaan. Mutta eihän se ollut minua ennenkään pidätellyt. Kävin usein kuokkimassa muiden kemuissa eikä minua oltu koskaan heitetty pihalle, joten miksen voisi käydä kuokkimassa nytkin.

"Valitettavasti", meistä vanhin totesi päätään pudistellen, ja Martinuskin irvisti.

"No en mä sit yhtään ihmettele, miksei teit kauheest ne kemut kiinnosta", sanoin ja hypin pääni sisällä riemusta. Illasta tulisi aivan täydellinen. Minun pitäisi ainoastaan selvitä ehjin nahoin takaisin kotiin, ja toivoin todellakin, etten jäisi kiinni.

Sivelin tummanharmaata luomiväriä luomiini ja hytkyin samalla kuulokkeista kuuluvan musiikin tahtiin. Anne oli juuri käynyt toivottamassa hyvät yöt, joten jos vanhat merkit pitivät paikkansa, kukaan ei astelisi enää tämän päivän aikana ovelleni eli saisin valmistautua rauhassa iltaan. Olin etsinyt Grisin Instagramista ja laittanut pojalle viestiä illan juhlista. Ensinhän tuo oli ihan hämillään, että kuka oikein olin, mutta kun selitin tilanteen, niin poikahan oli aivan innoissaan. Onnekseni Gris lupasi pitää suunsa kiinni, eikä mainitsisi kaksosille mitään. Tajusin vasta hetki sitten, että vaikkeivat Marcus ja Martinus tulisi paikalle, niin voisinhan minä siltikin jäädä kiinni, jos joku paikallaolijoista lipsauttaisi asian heille. Ainahan minä voisin sitten väittää vastaan, ja sanoa, etten kyllä ole ollut missään juhlissa. Otin vaaleansinisen tölkin käteeni ja kulautin huoneenlämpöistä nestettä suuhuni. Aina ennen bileitä pitäisi ottaa kotona edes pienet pohjat, jotta itse juhlissa olisi hauskempaa. Olin oppinut sen kantapään kautta, koska olin monesti mennyt bileisiin juomatta mitään, ja ne olivat kyllä elämäni tylsimpiä hetkiä.