Shh... It's a secret!

Luku 6 ~ "Millä sä aattelit kiristää mua?"

Lianan nk

Vetäisin vain mustan t-paidan paljaan ylävartaloni suojaksi ja nappasin alushousuni lattialta, josta ne päätyivät hyvin nopeasti päälleni.

"Eihän sul nyt mikään kiire oo?" vaaleahiuksinen poika yritti puhua minua ympäri jäämään luokseen. Katsahdin sinisilmäisen ihmisen suuntaan, huokaisin syvään ja nousin ylös pehmeältä sängyltä, joka näytti tällä hetkellä enemmänkin perunapellolta. Kumarruin nostamaan mustan hameeni lattialta ja kiskaisin sen päälleni, minkä jälkeen solmin hiukseni pikaiselle ponnarille.

"Mulla todellakin on kiire", tokaisin kireänä ja tarkistin kellonajan puhelimestani. Numerot ilmoittivat kellon olevan melkein yhdeksän illalla, joten minun pitäisi todellakin lähteä. Olin ollut pois kotoa lähes kolme tuntia, ja tosiaan kerroin meneväni kävelylle. Toisaalta, kukaan ei ollut kaivannut minua koko aikana, joten tuskin Gunnarsenit olivat mitenkään huolestuneita tilanteesta. Oli miten oli niin minun pitäisi keksiä jokin selitys sille, miksi kävelylenkkini venähti. Pitkä puhelu parhaan ystävän kanssa varmaan toimisi loistavana tekosyynä.

"Minne muka?" Magnus kysyi oikeasti hämillään ja kampesi itsensä ylös sängystä. Koska emme vain nukkuneet sängyssä, niin tietenkin poika oli täysin alasti, ja yritin parhaani mukaan pitää katseeni kurissa. Ei sillä, etten olisi nähnyt sitä pojan jalkojen välissä roikkuvaa lerpaketta aikaisemminkin, mutta minulla ei todellakaan olisi aikaa enää kolmanteen kierrokseen, joten en saisi antaa minkäänlaisia merkkejä.

"Kotiin", vastasin lyhyesti ja otin mustan tuolin selkänojalla roikkuvan valkoisen takin käteeni, minkä jälkeen kiskaisin sen päälleni.

"Ymmärrän", vaaleahiuksinen ihminen huokaisi ja otti pari askelta lähemmäs minua jääden kuitenkin vielä askeleen päähän. Vaikka olinkin tytöksi melko pitkä, niin Magnus oli minuakin pidempi, minkä takia jouduin kallistamaan päätäni hieman taaksepäin nähdäkseni pojan kokonaan. "Mut kai me siltikin voidaan joskus myöhemmin ottaa uudestaan?" tuo kysyi vihjaileva äänellä ja kuroi viimeisenkin metrin väliltämme umpeen. Magnus kumartui alemmas eikä mennyt kovinkaan kauaa, kun otsamme koskettivat toisiaan, ja tajusin tuijottavani sinisiä silmiä aivan liian läheltä. Vastaus äskeiseen kysymykseen oli aivan kieleni päällä, mutta ajatukseni katkesi, ja pahasti, kun huomasin punertavien huulien lähestyvän omiani aivan liian lujaa tahtia. Juuri, kun Magnus oli painamassa huuliaan omilleni, käänsin päätäni sen verran, että sain muiskautuksen poskelleni, ja heti sen jälkeen otin askeleen taemmas.

"Kuulepas nyt poika", aloitin vakavana ja nostin etusormeni ilmaan. "Sulla on ihan liian isot kuvitelmat. Suosittelisin puhkasemaan sen ilmapallon ja tipahtamaan takasin maanpinnalle. Ja sen lisäks voisit riisuu ne vaaleenpunaset lasit", ohjeistin erittäin hölmistyneen näköistä poikaa, joka seisoi paikoilleen jähmettyneenä ja tuijotti minua silmät suurina. "Seuraavaks mä ehdottaisin seuraavaa: puet päälles, meet iltapalal, sen jälkeen peset hampaat ja meet tuutimaan", jatkoin ja pudistelin pienesti päätäni. Magnus ei ollut vieläkään palannut takaisin tähän päivään, joten annoin ruskeiden silmieni käydä pojan vartalo vielä kerran läpi, minkä jälkeen pudistelin pienesti päätäni ja pyörähdin ympäri. "Mut mä meen nyt. Heippa", huikkasin, enkä edes vilkaissut taakseni ennen kuin poistuin Magnuksen sotkuisesta huoneesta. Poika oli yksin kotona, joten minun ei tarvinnut pelätä kiinnijäämistä, mikä oli sinänsä melko mukavaa vaihtelua, koska yleensä riski siihen oli melko suuri.

"Jahas, taisitte mennä oikeen pidemmän kaavan mukaan", ivaileva ääni sai minut säikähtämään minut niin pahasti, että meinasin vetää koko tupakan väärän kurkkuun, minkä takia sain kauhean yskäkohtauksen. Keuhkojani ulos yskien pyörähdin ympäri ja ruskeat silmäni tavoittivat toisen ruskeasilmäisen ihmisen, joka seisoi vähän matkan päässä kädet housujen taskussa ja leveä virne huulillaan.