Shh... It's a secret!

Luku 4 ~ "Marcus, et sä voi jättää mua yöks ulos."

Lianan nk

Hoipertelin kotia kohti ja polttelin samalla askin viimeistä tupakkaa. Hoiperteluni ei johtunut pelkästään veressäni virtaavasta alkoholista vaan myöskin näistä erittäin epämukavista kengistä, jotka olivat varmasti hiertäneet rakon kantapäähäni. Sen jälkeen, kun Marcus kävi riehumassa, niin juhlatuuleni oli kadonnut kokonaan. Miten tuo oikein kuvitteli, että oli millään tasolla okei tulla raahaamaan ihmisiä väkisin kotiin kesken hyvien kemujen? Ei millään, jos minulta kysyttiin. Sen lisäksi, että juhlatuuleni hävisi, niin Gris ei ollut enää innokas jatkamaan sitä, mitä meiltä jäi kesken, joten suutuspäissäni kävin sitten hakemassa itselleni alakerrasta uutta seuraa. En tainnut edes kysyä pojan nimeä, tai en ainakaan muistanut sitä, mutta ainakin hän osasi hoitaa hommansa. Vedin viimeiset sauhut tupakasta, minkä jälkeen tipautin savukkeen kädestäni maahan ja aloin kaivamaan laukusta itselleni pastillia. Valkoisen palleron löydettyäni heitin sen vain suuhuni, tungin loput pastillit takaisin laukkuuni ja kurvasin valkoisen talon pihaan. Kello oli varmaankin jotain kolme aamuyöstä, joten kaiken järjen mukaan muiden pitäisi olla unten mailla. Marcuksesta en tosin ollut varma, tuo saattaisi hyvinkin valvoa ja oikein odottaa, koska tulisin kotiin, jotta voisi pitää minulle kunnon saarnan. Vitut, sanoisin siinä kohtaan. Vaikka nuori herra Gunnarsen olikin lähes jokaisen eurooppalaisen teinitytön unelmapoikaystävä, niin ei hänellä ollut mitään varaa arvostella muiden elämää tai kertoa, mitä saisin tehdä ja mitä en. Osasin ihan itse pitää huolen asioistani enkä tarvitsisi siihen kenenkään keskenkasvuisen uroksen neuvoja. Kiersin takapihalle oikeiden tikkaiden alle ja vedin syvään henkeä ennen kuin aloin kipuamaan niitä ylös. Pienen humalatilan takia kiipeäminen oli hankalampaa kuin lähtiessä, mutta pääsin kuin pääsinkin turvallisesti ylös saakka. Vasta nyt tajusin, ettei huoneessani ollut valoja, ja olin melkein sataprosenttisen varma siitä, että unohdin sammuttaa ne lähtiessäni. Kurtistin kulmiani ja avasin edessäni olevan ikkunan. Tai luulin avaavani, mutta se ei auennut.

"Mitä helvettiä?" ärähdin itsekseni ja kokeilin onneani uudestaan, mutta ikkuna ei auennut. Jos en ollut täysin varma valoista, niin ikkunan jätin aivan varmasti auki, kun lähdin. "Marcus", sihisin kiukkuisena ja lähdin laskeutumaan tikkaita pitkin. Marcus oli ihan varmasti käynyt huoneessani. Sen takia tuo osasi tulla etsimään minua Grisin luota.

Päätin kokeilla onneani sen suhteen, jos Marcus olisi kuitenkin ollut sen verran mukava, että olisi jättänyt etuoven auki, mutta ilmeisesti poika oli sen verran ärsyttävällä tuulella, että oli tietenkin lukinnut senkin. Kiukusta puhisten kaivoin kännykän laukustani, valitsin serkkupojan numeron ja nostin luurin korvalleni. Soittaisin varmasti niin monta kertaa, että se idiootti vastaisi ja tulisi avaamaan minulle oven. En todellakaan viettäisi yötäni ulkona. Ensimmäinen puhelu ei tuottanut tulosta, joten valitsin Marcuksen numeron uudestaan, ja jouduin toistamaan saman operaation neljästi ennen kuin poika suvaitsi vastata puhelimeen.

"Tuu avaamaan mul ovi", käskytin ennen kuin Marcus oli saanut suutaan auki. "Mielellään nyt heti", jatkoin ja taputin maata jalallani, koska aloin olemaan jo sen verran hermostunut.

"Mitä jos en?" Marcus kysyi ja olin havaitsevinani pientä vahingoniloisuutta tuon äänessä. Raskas huokaus karkasi huulieni välistä ja muljautin silmiäni. Että poika osasi olla raivostuttava. Jos Marcus seisoi nyt vieressäni, niin taittaisin ihan varmasti tuon niskat nurin.

"Keksin sul sit jonkun rangaistuksen", tokaisin ja sain vastaukseksi hiljaisen naurahduksen. "Ihan oikeesti nyt. Oot jo pilannu mun illan, joten olis ihan kohteliast tul ees avaamaan ovi. Tai sit käyt avaamas sen mun huoneen ikkunan, et pääsen sitä kaut sisäl", annoin pojalle pari vaihtoehtoa, jos sillä tavalla saisin tuohon edes hieman jotain liikettä.

"Tarviiks mun ol sul kohtelias, ku et säkää mul oo kovin mukava ollu?" serkkupoika tiedusteli ärsyttääkseen minua hieman lisää.

"Okei sit. Kerron sun porukoil, et sä olit siel bileis ja kun tulin hakemaan sua sielt, ni lukitsit mut ulos", uhkailin ja ilkikurinen virnistys nousi väkisin huulilleni.