Shh... It's a secret!

Luku 11 ~ "Onks sust tullu kuuro?"

!!!!LUVUN LOPUSSA ON SEKSUAALISTA SISÄLTÖÄ!!!!

_________________________________

Lianan nk

Viimeiset pari päivää olivat olleet aivan järkyttäviä: talossa vallitsi niin painostava tunnelma, että pelkkä hengittäminenkin tuntui väärältä, ihan kuin joku olisi tuominnut senkin. Yhteiset ruokahetket olivat täyttä tuskaa, mutta jokainen yritti olla mahdollisimman normaali Emman takia. Pikkuneiti oli varmasti aistinut, ettei kaikki ollut ihan kunnossa, mutta ei onneksi ollut kysellyt mitään. Anne ja Kjell-Erik käyttäytyivät molemmat siten, kun olisivat halunneet sanoa jotain, mutta eivät oikein osanneet pukea ajatuksiaan sanoiksi. Martinus oli ollut aivan jäätävä: vaaleahiuksinen poika ei ollut edes vilkaissut minua ja Marcusta mulkaisuja pidempään sen jälkeen, kun kuuli, että tunnustimme tekosemme. En ollut vieläkään perillä pojan ajatuksen juoksusta: ensin tuo paljasti itse meidät isälleen, mutta ei ollut iloinen, kun teimme sen lopulta itse. Ehkä salaisuuden olisi sittenkin voinut jättää kertomatta, koska siitä ei näköjään ollut mitään hyötyä kenellekään. Marcuskaan ei puhellut lainkaan sen enempää kuin veljensäkään, saattoi olla jopa vielä vaisumpi kuin Martinus. Mutta jotenkin tunsin serkkupojan sen verran hyvin, että tuon mieltä painoi nyt jokin muukin kuin meidän puuhastelumme. En vain ollut päässyt juttelemaan ruskeasilmäisen pojan kanssa, koska serkkujeni vanhemmat vahtivat meitä lähes kellon ympäri. Emme kuulemma saaneet jäädä mihinkään kahdestaan, ettei houkutus sänkyyn hyppäämisestä kasvaisi liian suureksi. Välillä tuntui kuin kaksikko piti meitä tarhaikäisinä, koska kyttäsi meitä koko ajan, mutta tavallaan ymmärsin sen, edes jollain tasolla. Saattoihan kyseinen tapahtuma tulla vähän puskista, mutta vakuuttelu siitä, että mitään ei oltu suunniteltu, ei oikein tuottanut tulosta. Kuka nyt ylipäätään suunnittelisi hyppäävänsä kännissä sänkyyn serkkunsa kanssa? En tiedä, mutta en minä ainakaan.

"Liana", setäni ääni keskeytti ajatteluni ja seuraavaksi kuulin koputuksen. Lopetin mustan kynän pyörittelyn sormissani ja käänsin katseeni oven suuntaan. Ruskeat silmäni tavoittivat oven suussa seisovan miehen, ja kohotin pienesti kulmiani. "Lähdemme käymään Annen vanhemmilla, haluatko tulla mukaan?" Kjell-Erik kysyi, enkä miettinyt sekuntia pidempään, kun jo pudistelin päätäni. Jos saisin vihdoin olla rauhassa ja käydä polttamassa pari tupakkaa, niin olisin enemmän kuin onnellinen. En ollut saanut edes käytyä tupakalla vahtimisen takia. Viime yönä onnistuin livahtamaan ulos ja poltin yhden tupakan nopeammin kuin olin koskaan aikaisemmin tehnyt. Olin hyvin yllättynyt siitä, ettei edes Marcus herännyt yölliseen hiippailuuni, koska tuntui, että tuo kuuli kaiken.

"En mä varmaan jaksa lähtee", kerroin vielä pään pudistelun lisäksi, ja Kjell nyökäytti pienesti päätään.

"Niin me vähän arveltiinkin. Martinus lupasi jäädä kotiin kanssasi. Vahtimaan samalla, ettet karkaa", mies sanoi, ja jos tilanne ei olisi ollut tällainen kuin se nyt oli, niin olisin varmasti luullut sedän vitsailevan. Miehen vakava ilme kuitenkin kertoi, että tuo oli aivan tosissaan asian suhteen.

"Just", huokaisin raskaasti ja keskitin huomioni jälleen edessäni olevaan valkoiseen paperiin, johon olin vedellyt sekalaisia viivoja. Se siitä suunnitelmasta sitten. Ilmeisesti myös ensi yönä täytyisi hiippailla sauhuille.

"Me tästä sitten lähdemme, heippa", ruskeasilmäinen mies totesi, ja hymähdin vain vastaukseksi. Toisaalta, jos saisin nyt vihdoin keskustella Martinuksen kanssa rauhassa, niin ehkä saisin vastauksen siihen, miksi poika käyttäytyi edelleen niin oudosti.

Kaksi kolmasosaa perheestä oli poistunut rakennuksesta kymmenisen minuuttia sitten, ja uskalsin vihdoin tulla ulos huoneestani. Jos olisin oikein nopea, niin onnistuisin ehkä käymään ulkona ilman, että jäisin kiinni Martinukselle. Poikaa ei näkynyt aulassa, joten hiippailin käytävälle, minkä jälkeen kuulin serkkupojan huoneesta kantautuvan musiikin eli Martinus oli huoneessaan. Helpottunut huokaus karkasi huulieni välistä ja kipitin pika vauhtia rappusille, jotka lähes juoksin alas. En uskaltaisi tuhlata yhtään ylimääräistä sekuntia, koska Martinus saattaisi poistua huoneestaan ihan koska vain.