BAD BOYS | Yoonmin Fin

luku 10

                              Jiminin näkökulma

Heitin tupakan jämät maahan ja vedin tuon tutun rauta oven auki. Kävelin kaikessa rauhassa ensimmäisen luokan eteen kunnes katseeni kohtasi yoongin kanssa joka... Oli umpikännissä, aamulla. Ei vittu. 

  "Mitä vittua sä teet?" Kävelin tuon vierelle huutokuiskaten asiani. Ja vahva viinan haju kantautui nenääni.
"J-jimin-ah mullla on ihan hirrvee olo, olin shulle kauhee, mää en tarkottanu!" Poika sammalti ja heittäytyi jalkoihini anteeksi pyytävästi. Katsoin tuota epäuskoisena "Voi vittu nouse ylös!" Kuiskasin tuolle ja aloin kiskomaan poikaa ylös. Ja tässä vaiheessa kaikkien, siis ihan kaikkien katseet olivat meissä.. valitettavasti ystävieni Taehyungin ja Jungkookin myös.

Vihdoin saatuani pojan ylös tajuan olevani selkä seinää vasten pojan pehmeät huulet omillani, toki pieni viinan maku mukana mutta hyvältähän se maistui ;). Tajusin hetken päästä mukaan liityttyäni mitä hittoa me teimme. Työnsin pojan kevyesti pois "noni show on ohi! Ja Yoongi sää lähet nukkuu pään selväks.", Jälkimmäisen sanoin niin että vain poika vierelläni kuuli sen. "M-mä rrrakastan sua Park Jiminn" ja poika suuteli kaulaani.

"vittu sä olet kännissä, nyt mennään" ärähin pojalle ja lähdin raahaamaan tuota ulos koulu rakennuksesta. Joka osoittautui haastavaksi, poika oli juonut 7,5 desin pullosta yli 1/3. "Noni tuu repparii" sanoin turhautuneena kun poika meinasi kaatua jokaiseen pikku kiveen.

Kävelimme hetken hiljaa, tai no minä kävelin kunnes rikoin hiljaisuuden "miks sä teit näin, tai siis miks joit?"
"Ishhä kuoli ja mä olin shulle ihan kauhee, oon pahoilllani". Tunsin kuinka niskaani tippui viileä kyynel, suupieleni kääntyivät väkisin pieneen hymyyn. Noin kova poika, kännissä pyytämässä anteeksi itkien, joka päivä ei tällästä tapahu. "No eipä se mitää, emmä olettanu et sä musta tykkäisitkää" vastaan huvittuneena. Vastaukseksi saan jotain epämääräistä mutinaa, en kiinnitä siihen sen koommin huomiota vaan jatkan matkaa.

Hetken hiljaisuuden päästä kuiskaa "oon pahoillani sun isästä.." poika vastaukseksi painoi päänsä vain niskaani ja huokaisi. Loppu matka sujui hiljaisissa merkeissä mutta outoa kyllä hiljaisuus ei ollut kiusallista vaan jokseenkin rauhallista.

________________________
yEet mites teillä menee, mää näin ekaa kertaa lomalla kavereita ja se oli tosi jees :) mut joo uutta lukua taas toivottavasti tykkäätte <3